Lawrence Kasdanin neonoir Body Heat kolahti 1981 niin kovaa, että odotukset seuraaviin elokuviin nousivat pilviin. The Big Chill oli ehkä pieni pettymys, mutta ainakin hillittömästi hyvää musiikkia Kasdan sai boomer-komediaansa. En ole muuten Big Chilliä nähnyt ensi-iltaviikon jälkeen. Hawksilainen western Silverado täytti sitten ainakin omat odotukseni erinomaisesti. Melko harvakseltaan olen sitäkin kuitenkin jälkeen päin nähnyt. Nyt nähtynä televisiossakin säväyttää visuaalisuus, tämä western näyttää todella hyvältä. Rytmi on nopea, huumori on nokkelaa ja monipolvinen juoni klassisen oikeamielinen. En pitänyt leffaa tuoreeltaan mestariteokselta ja ei se siltä tunnu nytkään. Jotain mekaanista ja kylmää siinä on, ei yhtä intensiivinen kuin Body Heat. Omasta näkökulmastani Kasdanin ura kääntyi tässä alamäkeen, vaikka vielä muutamia mukavia teoksia valmistuikin. Vuoden 1994 Wyatt Earpin jälkeistä harvalukuista tuotantoa en ole tainnut nähdäkään.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti