Gerd Müller

 Blogin esittelytekstissä lukee "1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.". Se on siinä siksi, että sillä hetkellä minusta tuli jalkapallofanaatikko. Olin nähnyt englantilaista jalkapalloa ja luulin Englannin dominoivan peliä. Yllätys oli suuri, kun huomasin myös saksalaisten osaavan pelata. Tiesin joitakin englantilaisia pelaajia, mutta saksalaiset olivat tuntemattomia. Otteluselostuksesta nousi esiin Gerd Müllerin nimi, jota pidettiin kerrassaan poikkeuksellisena keskushyökkääjänä. Kun sitten juuri Müller teki ratkaisevan maalin, olin vakuuttunut. Müllerin nimestä tulisi seuraavina vuosina liiankin tuttu.

Vuoden 1970 päätteeksi Müller valittiin Euroopan parhaaksi pelaajaksi, ensimmäisenä saksalaisena. Müller oli aloittanut Bayern Münchenissä jo 1964 ja maajoukkueessakin vuoden 1966 MM-kisojen jälkeen. 10 maalia vuoden 1970 MM-kisojen kuudessa ottelussa teki sitten hänestä kansainvälisen supertähden. Ehkä se oli myös uran huipentuma, vaikka monta huippuhetkeä tuli vielä myöhemmin. Monien suurpelaajien Pelén, Maradonan ja Messin tapaan Müller oli melko lyhyt, painopiste alhaalla, hyvin vaikea horjuttaa. Müller oli myös tukeva, melkein lihava Puskás-tyyliin. Hän oli myös periaatteessa hidas, vaikka lähtönopeus oli räjähtävä. Monipuolinen yleispelaaja Müller ei ollut, usein kesti kauan, ettei Mülleriä edes huomannut pelissä. Mutta sijoittuminen, maalivainu ja pelinäkemys olivat ainutlaatuisia. Kukaan ei tarvinnut rangaistusalueella yhtä vähän aikaa tai tilaa kuin Müller. Hän oli teknisesti taitava, mutta ei tehnyt kauniita maaleja. Hän survoi niitä ruuhkista kaikilla ruumiinosilla.  

En ole varma näinkö vuoden 1972 EM-finaalia, jonka Müller ratkaisi. Vuonna 1974 Müller oli sitten joka paikassa. Ensin Euroopan Cupin finaalissa ja MM-kisoissa, jonka finaalin Müller ratkaisi räjähtävällä kääntölaukauksella. Olin finaalissa fanaattisesti Hollannin puolella ja sillä hetkellä vihasin Mülleriä. Lisää vastenmielisyyttä tuli jatkossa. Müller teki ratkaisevan maalin 1975 Euroopan Cupin finaalissa suosikkijoukkuettani Leeds Unitedia vastaan, lahjotun tuomarin avulla. Myös vuoden 1976 Euroopan Cupin finaali ratkesi Müllerin hankittua vapaapotkun ainoaa maalia edeltäneessä tilanteessa. Kannatin siinä pelissä tiukasti hävinnyttä St. Etiennea, joka pelasi upeaa jalkapalloa. Mutta koskaan ei Müllerin arvostukseni kadonnut, pidän häntä edelleen kaikkien aikojen sentterinä. 

Hämmästyin, kun Müller lopetti maajoukkueuran 28-vuotiaana MM-voiton jälkeen. Ehkä hänelle tuli tunne, että kaikki tuli saavutettua sillä suunnalla. 68 maalia 62 ottelussa. Se on mykistävä luku, kun huomioi miten kovia vastustajia vastaan maalit tehtiin. Bayernissa Müller jatkoi vuoteen 1979 ja siirtyi sitten ajan tavan mukaisesti jäähdyttelemään Pohjois-Amerikkaan Fort Lauderdale Strikersiin. Maaleja syntyi Teófilo Cubillasin partnerina operettiliigassakin, mutta ura päättyi 1981. Müller alkoholisoitui pahasti heti uran jälkeen. Mies pääsi lopulta kuiville, mutta Alzheimer iski 2015. Niinpä tämänpäiväinen tieto kuolemasta ei ollut yllätys, mutta masentavaa silti. Lapsuuden sankarit alkavat olla harvassa.