Olarin panimobaarissa iltapäivällä istuessa Janne ja Ville ihastelivat tämän oluen ominaisuuksia. Tuskin maltoin odottaa, että pääsen itse maistelemaan. West Coast IPA, 7,1 %, Cascade, Columbus, Centennial, Idaho 7, Simcoe, joten tämäkin melkoista old school -nostalgisointia. Ilmeisesti pizzaolueksi suunniteltu (kuulinkohan Hanna Montosen nimen?), etiketistäkin voi lievällä mielikuvituksella erottaa herkkusieniä, juustoa ja salamia. Kevyesti samea, mutta ei todellakaan läpitunkevan sumuinen, vaalea, isokuplaista hiipuvaa vaahtoa. Tuoksu on varsin maltillinen, mutta kyllä sieltä sitrushedelmää erittyy. Maku on reilusti sitrushedelmäinen, varsin kuiva, greippiä ja klementiinin valkeita osia. Pehmeä, mallas tyrkkää tukensa anteliaasti esiin. Takapurentaa löytyy, katkeruutta on, mutta ehkä ei niin itsepintaisesti kuin iltapäivän Dayz of Oldissa. Mutta siis katkeroa on aivan riittävästi. Onhan tämä mainio, ehkä nyt tasapainoisin esitys Olarilta WCIPA-sarjassa. Pihkaa ei erityisemmin ole, mutta se onkin minusta optionaalinen, monissa alan klassikoissakin se on sordinoitu piiloon. Nyt sitruksen, maltaan ja katkeron osuudet ovat varsin mukavassa harmoniassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti