Antti Tuomainen: Hirvikaava

 Antti Tuomaisella on ollut kansainvälistä menestystä jo pitempään, mutta nyt näyttää olevan lähellä globaali supertähteys, kun viimevuotisesta Jäniskertoimesta on tulossa suuren budjetin Hollywood-tulkinta. Lontoon The Times on jo ehtinyt nimetä Antin Euroopan hauskimmaksi kirjailijaksi. Tässä tilanteessa Antti julkaisee jatko-osan Jäniskertoimelle. Se on pienoinen yllätys, koska kaikki tähänastiset teokset ovat olleet itsenäisiä.

SunMunFun-seikkailupuistoa Vantaalla pyörittävä vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen on siis taas kertojana ja Tuomaisen tyyliin hypätään suoraan keskelle kiperää toiminnallista tilannetta. Vauhtia on niin paljon, että sylinteri ja mäntä menevät ehkä vertauksessa sekaisin. Tiivistä tiheää tekstiä entiseen malliin ja tutun rakenteen mukaisesti palataan sitten ajassa hieman taaksepäin selvittämään asetelmaan johtanutta kehitystä. 

Olutharrastus mainitaan lihavoittavana ja nenää punoittavana tekijänä. Edellisessä romaanissa kuolleena pysynyt Koskisen velipoika Juhani palaa jokseenkin yllättäen kuvioihin ja alkaa sotkea niitä sitten poikkeuksellisen tehokkaasti. Musta huumori kerää kierroksia veljesten vanhempien hautajaistakaumassa ja pääomasijoittaja Kuisma Lohen hillittömän hahmon saapuessa näyttämölle. Ruumiita tulee tasaisesti ja matemaatikon hilpeä parisuhde taiteilijan kanssa kuumenee uudelleen viileämmän vaiheen jälkeen. Tämänkertainen seksikohtaus on vielä parempi kuin Jäniksessä. Periaatteessa kaikki on siis hyvin, mutta tunnelmassa on kyllä selvää kertausta tai toistoa edellisen romaanin kanssa. Antin tuotannon hienouksia onkin ollut aina uuden miljöön tuoreus, joka nyt menetetään. Varhaisempien romaanien noir-synkistely osui itselleni todella lujaa, mutta uudemman tuotannon huumorissa en pääse millään samalle aaltopituudelle. Se on selvästi oma ongelma, koska yleistä vastakaikua on riittänyt. Ei Hirvikaava mikään välityö ole, laatu pysyy korkeana edelleen. Ja trilogiahan tästä ainakin tulee, kolmatta osaa selvästi pohjustetaan.