Brukettin näytteissä vaihto weizeneista bockeihin. Noin vuonna 2010 Brauerei Ayingin edustaja myönsi, että panimon kaksi tummaa bockia Winter Bock ja Celebrator ovat yksi ja sama olut. Tätähän moni oli epäillyt jo aiemmin. Sittemmin supermaistaja-besserwissereitä on ilmaantunut väittämään toisin ja panimokin on ollut vaiteliaampi asiasta. Joissakin mittauksissa pieniä eroja on löytynyt. Itse arvioin oluet blogiin jo 00-luvulla, tämän Winter Bockinkin sekä hanasta että pullosta. Tykkäsin tästä ja tykkäsin Celebratoristakin. Silloin tämänkin oluen nimi kirjoitettiin väliviivalla. Se on sittemmin pudonnut, mutta tämän oluen nimen panimo kirjoittaa kahdella sanalla toisin kuin Weizenbockin. Saksan kieltähän on joskus pidetty loogisena, mutta se on myytti.
6,7 %, 25 EBU. Hyvin tummanruskeaa, erinomainen vaahto. Aromeina paahteisuutta ja karamellia, poltettua sokeria, maltaisuutta. Maku on pehmeähkö, makeahko, vähemmän paahteinen kuin tuoksu antoi odottaa. Maltaisuus hallitsee täyteläisesti, ensituntumasta huolimatta olut on suhteellisen kuiva. Kuivuus lisääntyy perätilassa, lähes kevyeen katkeruuteen asti. Juotavuus on taas erinomaista. Saksalaista tummaa bockia aivan huipputasolla, tätä on viimeistelty lähes täydellisyyteen asti. Mikään ei häiritse, makua on paljon, mutta kaikki särmät on hiottu. Oluiden Mercedes, jota Lamborghinin fani saattaa pitää persoonattomana, mutta tässä nautinto on tasalaatuinen.
Vaikka Lissabonin kaljoittelu kusahtikin, talvisodan syttymisen vuosipäivänä kelpaa Tk-yliluutnantin sentään aljuta oivaa korruptiokaljaa jäätynyttä oksennusta nokkivain varisten maan yltäkylläisyydessä, saakeli vieköön!
VastaaPoista