Viimevuotisen heinäkuufestarin jälkeen Tampereen SOPP on siis palautunut toukokuun loppuun. Sade tuntui hieman menettävän voimaansa, joten siirryimme TBonen kanssa Konttorista Ratinan stadionin taakse juuri avaamisaikaan. Portilla oli muutama innokas jo odottelemassa, mm. Timo Alanen. Aika tarkka tarkastus ennen sisäänpääsyä. Huhujen mukaan sateenvarjo olisi kiellettyjen esineiden listalla, joten ajattelin kokeilla kaksoishämäystä. Käärin kyllä varjon kasaan, mutta pidin sitä avoimesti kädessä. Siitähän sitä ei sitten kukaan huomannutkaan. Parkkeerasimme Sonnisaaren tiskin eteen ja mukaan liittyivät vielä Tommi Jalonen ja Janne Keskisarja. Sadetta riitti, mutta telttaripustukset kestivät. Väkeä ei kyllä kovin runsaasti paikalle tullut. Koko tapahtuman hilpein hetki sattui heti alkuun, kun Alasen Timo puhutteli festivaalijohtaja Pekka Kääriäistä Seppo Kääriäiseksi.
Sonnisaaren tuotteilla homma vauhtiin. Idaho Cream NEIPA on 6,0 -prosenttinen kaurapommi, jossa soolohumalana Idaho 7. Sameaa on, kuivaa, trooppista hedelmäisyyttä puhdasta. Aika vähän katkeroa Sonnisaari-skaalassa, mutta hyväähän tämä taas oli. Toinen uutuus Purkkamestari Juicy Wheat Beer on jenkkiaromihumaloitua weizenia, 5,0 %, Strata ja Mosaic konehuoneessa. Humalista huolimatta tuoksussa jylläävät kyllä hiivan tuomat aromit, banaania ja estereitä. Maku on kuivempi, tuntuu jäävän vähän ohueksi ja karkeaksikin, täyteläisempi saisi olla. Sonnisaarelta on tullut kovempiakin weizeneita, mutta kyllähän tämä kesäjuomana toimii riittävästi.
Kotka Steamin tiskiltä nappasin Koippa Neipa -nimisen, öh, NEIPAn, 5,9 %, Kärsä Koivistoisen mukaan olutta ideoimassa on ollut jazzlegenda Eero Koivistoinen. Konttorissa juodun Kahakan tavoin tämäkin tuntui jäävän liian maltaiseksi, ei tarpeeksi hedelmäisyyttä. Kuivuutta on hyvin, vähän pihkaa ja nokare katkeruuttakin. Kokeilin myös viime kesältä tuttua Juicy IPAa, humalina Centennial, Ella ja Enigma, 6,7 %. En tiedä onko humalat olleet samoja alusta asti. Tässä oli sitten paljon mukavammin hedelmäisyyttä, kokonaisuuden pysyessä kuitenkin kuivana.
Sotkamolainen Haapala oli hienoisena yllätyksenä mukana Tampereella. Suurin osa oluista tietysti jo ennestään tuttuja, mutta uutuutena koronainspiroitunut Safety Distance, amber ale, 6,1 %, 38 EBU, Mosaicia käytössä. Ruskea juoma, maltainen, pähkinäinen, ei juuri katkeroa. Kevyesti hedelmäisyyttä pähkinän kyljessä, puhdasta ja varsin miellyttävää. Jatkoin itäsuomalaisella linjalla, Enonkosken Karvilalta Kanto-Sarjaksi kutsutun tuoteperheen NEIPA Simcoe & HBC630. 6,2 %, aika ruman samea. Hieman karamellia, mutta pehmeä runko. Makeahkoa trooppista hedelmää vähäisellä jälkimaulla. Ei kovin päräyttävä, mutta selvästi laatutyötä kuitenkin.
Aika kului varsin nopeasti ja alkoi jo tulla kiire Bar Kujaan ennen paluujunan lähtöä. Viimeiseksi olueksi valikoitui Suomenlinnan tynnyrikypsytetty Victoria Imperial Porter, 11,0 %. Turboversio siis Victory Imperial Porterista ja ehkä tehty jo Fiskarsissa. Musta olut oli salmiakkista, suklaista ja kuivahkoa, oikein mukavaa. Sää tietysti vaikutti asiaan, mutta jotenkin väljähtänyt vaikutelma jäi SOPP-iltapäivästä. Vaikka konsepti on osoittautunut toimivaksi, niin jotain uudistumista tapahtuma ehkä kaipaa. Paikallisista toimijoista taisi olla mukana vain Nokia ja Plevna, Pyynikkiä tuskin enää sellaiseksi voi kutsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti