En juuri ole kuullut Robben Fordin musiikkia, enkä omista yhtään kitaristin levyä. Nimi kuitenkin on tullut niin tutuksi, että päätin hankkiutua keikalle Hakaniemeen. Hieman hämmästytti, että paikkana oli jazzklubi. Mielikuvien mukaan Ford olisi enemmän bluesrock-kitaristi, jopa Stevie Ray Vaughanin koulukuntaa. Tutkin asiaa netistä ja kyllä Ford on paljon jazziinkin päin kallellaan. Eipä se haittaa. Keikka kiinnosti myös siksi, etten ole ennen Koko Jazz Clubilla käynyt. En tunne kunnolla Hakaniemen kulmia ja klubi löytyi hieman yllättäen valtavasta punatiilirakennuksesta, jonka ovella luki Svenska Garden. Koska kyseessä oli lipun mukaan ikärajaton keikka, epäilin ettei paikan päällä ole vahvempia virvokkeita tarjolla. Pistäydyin siksi ensin parin korttelin päässä Kuja-baarissa, jossa en olekaan moneen vuoteen käynyt. Baarin ulkonäkö täysin ennallaan, mutta kovin mielenkiintoisia oluita ei tarjolla. Siemaisin hanasta Olvin IPAa terassilla ja tallustelin takaisin klubille.
Ala-aulasta portaat ylös ja kyllähän sieltä täysiverinen baari löytyi. Jonkinlainen teatterin ja klubin yhdistelmä, jengiä jo kovasti paikalla. Loppuunmyyty, ehkä runsaat 200 henkilöä. Hakeuduin istumaan salin perälle. Ford oli palaamassa Iisalmi Jazz Festivalilta ja myös Koko Jazz Clubilla on jonkinlainen Iisalmi-yhteys. Kitaristin taustabändi oli suomalainen ja he aloittivatkin soiton ilman mestaria, rumpali, basisti ja urkuri. Epäilin puuduttavaa starttia, mutta vain yksi pitkähkö instrumentaali kuultiin ennen Fordin saapumista. Mies on 70-vuotias, mutta ainakin kauempaa näytti nelikymppiseltä. En siis tuntenut miehen biisejä, mutta heti ensimmäinen Birds Nest Bound kuulosti jotenkin tutulta. Ja todella vakuuttavalta, kitaran soundi oli upea, terävä, kirkas, silti jotenkin kuohkea. Bluesia kuultiin, ehkä enemmän silti jazzahtavin sävyin, väliin melkein rockia, jopa poppia. Kaksi settiä, kokonaisaika noin kaksi tuntia. Väliajalla ehti hyvin käydä vessassa ja siemaisemassa viskin. Kappaleet siis outoja, mutta mieleen jäi ainakin encoren Fool's Paradise. Everything I Do Gonna Be Funky on näköjään Allen Toussaintin biisi, kovin New Orleans -tyylistä meininki ei kuitenkaan ollut. Keikkapaikan äänen laatu siis loistava ja oli kyllä nautinnollista kuunnella näin upeaa soittoa. Suomalaisetkin soittajat olivat mielestäni erinomaisia, vaikka oli kai vasta toinen keikka Fordin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti