Veitsitehtaan avajaiset Fiskarsissa

 Hankittuaan Fiskarsin ja Suomenlinnan panimot Heinon suvun hallitsema Brukett on keskittänyt toimintansa Fiskarsiin ja investoinut rutosti lisää. Vanhassa Fiskars-yhtiön veitsitehtaassa toimivan Fiskarsin panimon ja Ägräs-tislaamon ympärille on nyt rakennettu laajennettu vierailukeskus, joka kulkee Veitsitehtaan nimellä. Tässä päihdehuvipuistossa toimii myös Itävallasta rypäleitä roudaava Noita Winery, joka tekee siis viiniä omistamatta itse viinitarhaa urban winery -teeman alla. Panimoitakin on nyt oikeastaan kaksi, kun Suomenlinnan isomman Vantaan panimon laitteet on siirretty Fiskarsiin.

Brukett järjesti elokuun viimeisenä iltana suurimuotoiset Veitsitehtaan avajaiset, jonne roudattiin kolme bussillista jengiä Helsingistä ja Turustakin. Paikalla taisi olla muillakin tavoin saapuneita, yhteensä toista sataa helposti. Mukana kymmenkunta tuttua olutihmistä, muut sitten tuntemattomia. Varmaan jotain ruokatoimittajia, lifestyle-influenssereita, oman elämänsä tubettajia, mitä näitä nyt on. Huomattavan paljon nuoria naisoletettuja, joita näkee edelleenkin vähemmän olutkuvioissa. Yhden viskiheebonkin kanssa juttelin, joten tislepuolen ihmisiä kutsuttu myös.  

Ohjelmassa oli juhlapuheita, juomaa, ruokaa, live-musiikkia ja tutustumiskierroksia itse kompleksissa. Olen käynyt paikalla 2016 ja 2017, jolloin panimo ja tislaamo olivat jo toiminnassa, mutta muuten paikka on muuttunut täysin. Fiskarsin vanha panimo rakennuksen länsipäässä on pyhitetty bakteerioluiden käsittelyyn. Sinne oli ilmestynyt jopa koelschip. Kakkoskerrokseen on rakennettu vierailijakierroksia varten käytäviä ja parvekkeita, joista pääsee tarkkailemaan toimintaa. Pannujen välissä ei siis tarvitse enää könytä. Tislaamo-osakin näytti olevan entisellään, mutta itäpuolelle oli rakennettu mittava uusi panimo, jossa siis tehdään Suomenlinnan puhtaita oluita. Suomenlinnan brändi näyttää siis säilyvän, ainakin toistaiseksi. Saarellakin on edelleen pieni koepanimo. Aivan itäpäädyssä oli massiivisen näköinen tölkityslinja.

Juotavaa oli tarjolla. Viime vuoden kesänä Black Doorissa nautittu Fiskarsin Amerikan Serkku oli täälläkin cask-versiona, aika näppärää, vaikka en aivan täysin innostunut. Pehmeys ei ollut brittitasoa ja amerikkalaisoluena tuote jää ohueksi. Vierailukierroksella nautittu Lampi-olut oli lambicmaisen raikas, hapan, kuiva, pehmeähkö, hedelmäinenkin. Nokkoslonkero oli varsin epämääräinen, mutta Noidan riesling ihan mukavaa. Noita aikoo tehdä suomalaistakin viiniä Kesälahdella kasvatetuista rypäleistä. Tämä urban winery -konsepti oli itselleni uusi kokemus. Ilmeisesti Suomessa ainoa laatuaan, mutta muualta vastaavia kyllä löytyy. Tuskin tässä lopputuote kuitenkaan paranee rypäleitä roudaamalla, joten jäin vähän kysymysmerkiksi systeemin järkevyydestä.

Suomenlinnan Höpken Pils ei vakuuttanut, mutta Fiskarsin ja Donut Islandin yhteistyönä syntynyt farmhouse ale Sarodist Funk oli onnistunut. Sosiaalisessa tilanteessa en saanut oluesta muistiinpanoja tehtyä, mutta hapan se ei ollut ja belgiveto miellyttävää. Ägräsin (Ägräksen?) viskistä oli lupauksia jo juhlapuheissa ja lopulta sitä baarista saikin. Ensimmäinen tislaamon viski siis, muistaakseni kahden tynnyrin sekoite, savuinen selvästi, muuten karkeahko ja sikunainen. Kovin nuori varmaankin, mutta potentiaalia selvästi havaittavissa. Ruokapuolella oli tarjolla leikkeleitä, juustoa, savulohta, hampurilaisia, jälkiruokaa, kasvisjuttuja. Tykkäsin syödä niitä, oikein mukavaa. Veitsitehtaassa on täysimittainen keittiö, joka oli kuitenkin juuri valmistunut. Ruoka oli avajaisiin tuotu kauempaa. Illan bändinä oli Nicole Willisin vetämä täysipainoinen soul-orkesteri, tyylikästä menoa sekin, vaikka en itse tunnistanut biisejä ollenkaan.

Vakuuttavaa kansainvälistä tasoa siis puitteet. Kun kesän alussa näki Kråkön fasiliteetit ja nyt tämän, niin eteenpäin todellakin on menty suomalaisessa olutskenessä. Isännät korostivat Veitsitehtaan hedonistisen elämyskeskuksen olevan ympärivuotinen vetonaula. Toivottavasti näin, mutta kun olen Fiskarsissa myöhäissyksyn kaamoksessa käynyt, niin haasteita kyllä riittää. Upeaa toimintaa kuitenkin kaikin puolin.