lauantai 12. marraskuuta 2016

Ruokaa ja juomaa Länsi-Uudellamaalla

Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy (Visit South Coast Finland) kutsui bloggareita tutustumiskierrokselle Helsingin länsipuoliseen maastoon. Tämä mahtui onnekkaasti kalenteriini ja hyppäsin bussiin Kiasman edestä. Luulin että paikalla on kymmeniä osallistujia, mutta loppujen lopuksi kahden sairastapauksen jälkeen mukaan lähti kuusi kirjoittajaa. Olutosastoa edusti itseni lisäksi Tuopillisen Jouni. Ruokapuolelta olivat mukana Alisa, Petra ja Helinä & Tuomo. Huippusosiaalinen Tuula Kleiman toimi oppaana ja autoa ohjasti Krister Aalto.
 




Alkuun saatiin hieman yllättäen sotahistoriallista osuutta, kun Siuntion linnan vieressä osui eteen rakennus, jonka seiniin oli jätetty venäjänkielistä kirjoitusta. Tämäkin seutu kuului Neuvostoliitolle 1944-1956 vuokrattuun Porkkalan alueeseen. Ensimmäinen pysähdyskohde oli Siuntiossa monitoimimatkailuyritys SE-Action, jossa nautittiin aamiaismunakas ja paikan tunnettua marjaisaa jäätelöä.
 

 






Seuraavaksi siirryimme kapeita lumisia pikkuteitä pitkin Fagervikin ruukin kautta Rågön saareen Calliola-nimiseen monikäyttöiseen konferenssikeskukseen. Täällä aikataulu sakkasi jonkin verran, koska isännät tarjoilivat kolmen ruokalajin lounaan viimeisen päälle. Kuhaa, sorsaa, sorbettia douglaskuusikeitolla ja neljällä eri viinillä, joista varsinkin eteläafrikkalainen late harvest -jälkiruokaviini oli poikkeuksellisen monimuotoinen. Ehdin kiskaista välissä Vakka-Suomen Raseborgs Slottsöliä, maltainen täyteläinen lager, jossa koiruohoa mukana. Calliolan isäntä Kari Kasanen kertoi paikan suunnitelmissa olevan oman panimon avaaminen. Calliolan kompleksissa olisi ollut monenlaista nähtävää päärakennuksen ulkopuolella, mutta emme ehtineet tutkia aluetta tarkemmin.
 






Rekolan panimovierailu Fiskarsin ruukkikylässä jäi hieman suunniteltua lyhyemmäksi. Jari Leinonen kertoi kuitenkin nopeasti panimon toiminnasta ja saimme hieman maistiaisia oluista juustojen ja muiden pikkupalojen kanssa. Rekolan sahti maistui varsin banaaniselta, mutta hyvä juotavuus verrattuna moniin muihin mahtityylisuunnan edustajiin. Amerikan Serkussa oli kovasti hiilihappoa, pullo tyhjeni itsestään avaamisen jälkeen. Nopeasti vilkaisimme taproomin läpi Ägräs-tislaamon laitteistoa.
 









Rekolan panimo toimii tyypillisessä teollisuushallissa historiallisesta ympäristöstä huolimatta. Mustion panimo samantapaisessa ympäristössä oli majoittunut pikantimmin vanhaan punatiiliseen veturitalliin. Varsin pienimuotoinen valmistamo, koko tuotano pullotetaan käsipelillä. Kolme maistiaisolutta, Amber Ale oli varsin maltainen matalaprofiilinen olut, Talvioluessa oli lievästi joulumausteita, mutta kepeä paahteisuus hallitsi silti. Itselle kolahti parhaiten Pale Ale, jossa oli reippaasti Chinookia ja muita jenkkihumalia, voimakasta sitrushedelmäistä aromaattisuutta, kohtuullinen runko ja perätilassakin täytettä. Reissun viimeisenä ohjelmanumerona Mustion Linnankrouvissa vielä täysi ateria, tällä kertaa pääruokana kuhaa, pyytäjänä ravintolan oma tilauskalastaja.
 
Siis varsin ruokapitoinen sisältö päivällä ja ilmeisesti erittäin korkeatasoinen sellainen. Itse en kykene sitä kunnolla arvioimaan, mutta kaikki maistui hyvältä, paljon uusia makujakin. En tehnyt ruokien yksityiskohdista muistiinpanoja, ehkä alussa mainituista ruokablogeista löytyy niistä lisätietoja. Olen mm. Lohjassa ja Fiskarsissa kierrellyt joskus 00-luvun alkupuolella, mutta muuten seutu oli itselleni tyystin uutta. Aika erikoinen ympäristö, linnoja, kartanoita, ikivanhaa teollisuutta. Rekolassa ja Mustiossa oli tietysti hauska tsekata panimot. Nekin tuntuivat korostavan ruokayhteyttä oluissaan, varsinkin Rekola.

1 kommentti:

Ari Juntunen kirjoitti...

Unohdin mainita, että Jari Leinosen mukaan IPA-vapaan Rekolan panimon myydyin olut on APA Amerikan Serkku.