Julien Temple ohjasi 2009 hillittömän hienon Oil City Confidential -leffan Dr. Feelgoodista. Kuusi vuotta myöhemmin valmistui tämä Wilko-teos, joka on siis oikeastaan sequel. 2013 Wilko sai diagnoosin parantumattomasta haimasyövästä, vuosi elinaikaa. Temple seuraa elokuvassa tuon vuoden tapahtumia. Thamesin deltan Canvey Islandillla taas paljon fiilistellään, miehen synnyinseudulla, jossa hän sitten asui käsittääkseni koko elämänsä. Tiukkoja bergmanilaisia visuaalisia efektejä. Powell & Pressburgerin A Matter of Life and Death, Hamlet, Nosferatu, Orphée, Stalker, Simón del desierto, Dalin sulavia kelloja, viittauksia riittää Templen tyyliin. Wilko päättää ottaa viimeisestä vuodesta kaiken irti , tuntee elävänsä lopulta täyteläisesti ja lähtee jäähyväiskiertueelle. Roger Daltreyn kanssa pyöräytetään levykin. Huumoria irtoaa, sense of tumour. Vuoden lopulla sitten lääkärit muuttavat mielensä ja jättimäinen kasvain päätetään leikata. Se onnistuu ja Wilko palaa toipumisajan jälkeen keikoille. Elokuvan lopussa She Does It Right irtoaa rouheasti. Elokuvan jälkeen Wilko vietti jatkoelämäänsä vielä viime kuuhun asti. Pienimuotoisempi ja vähemmän musiikkiin keskittyvä teos kuin Oil City Confidential, mutta vaikuttava silti.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti