Kävin edellisen kerran Kluuvikadun Maxim-teatterissa 1990-luvulla, ehkä jopa 1980-luvulla. Suomen vanhin elokuvateatteri on sittemmin ollut suljettuna ja remontoitu. Nyt sitten Maximissa esitettiin uutta korealaiselokuvaa, joten päädyin paikalle. Yksittäisiä nojatuoleja, ei siis penkkirivejä. Ei kovin mukava istumisasento, mutta onneksi leffa oli niin hyvä, että sen unohti. Park Chan-wook vakuutti edellisellä Agassi-elokuvallaan ja varsinkin tv-sovituksella John le Carrén The Little Drummer Girlistä. Odotukset olivat siis varsin korkealla tälle tuoreelle neonoirille ja ne täyttyivät komeasti. Tapahtumat sijoittuvat Busanin tienoille, mm. kuvitteelliseen sumuiseen Ipon kaupunkiin. Persoonallinen poliisiproseduraali periaatteessa, mukana avioliittodraamaa, romantiikkaa, erotiikkaa, keski-ikäisen miehen traumoja, unettomuutta, femme fatale, komediallisia aineksia ja koko homma vaikuttaa modernilta Vertigo-remakelta. Aivan loistavaa. Mainittu femme fatale on kiinalainen ja sitä kautta päästään vertailemaan kulttuurejakin. Unenomaista hypnoottista tunnelmaa ja vakuuttava loppuratkaisu. Ehkä pieni tiivistys olisi voinut vielä parantaa kokonaisuutta, mutta toimii tällaisenaankin hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti