Suomalaisessa olutkulttuurissa oli aika, jolloin tumma olut edusti uutta ja eksoottista suuntaa. Silloiset hipsterit suosivat tummaa olutta, kun tavikset kiskoivat vaaleaa lageria. Tampereella järjestettiin talvisin 1996-2005 Tummien Oluiden Tori -festivaali, jossa en koskaan tullut käyneeksi. Vielä 2008 järjestettiin Oulun Tummat ja Täyteläiset Oluet (OTTO) -festivaali. Tumma olut tarkoitti siihen aikaan tummaa lageria tai Guinnessia. Sen jälkeen en muista suomalaisia festivaaleja, joissa olisi korostettu oluen tummaa väriä. Tumman oluen tyylikirjokin on muuttunut 15 vuodessa perusteellisesti. Nyt sitten Peter Tammenheimo ja kumppanit järjestivät Olarin Panimolla pienimuotoisen Olari After Dark -tapahtuman, jossa oli tarjolla vain tummia oluita.
Koronarekyylinä kiertelin viime kesänä melkein kaikki kotimaiset olutfestivaalit, tai siltä se ainakin tuntui. Festivaaliähky tuntuu olevan päällä edelleenkin. Tämä tapahtuma uudessa miljöössä sai kuitenkin kiinnostuksen viriämään. Saavuin paikalle lauantaina klo 14 ensimmäisten joukossa. Olarin Panimon taproomin ohella festivaalitilana oli viereinen ikkunaton isohko tila, jossa on kai normaalisti jokin pakohuone. Tilaa oli selvästi enemmän kuin odotin, parvellakin istumapaikkoja. Mukana kahdeksan kotimaista ja neljä muualta Euroopasta. Otin nyt rennosti ja keskityin sosiaalisiin tilanteisiin. Nappailin mielenkiintoisia oluita kolmisen tuntia, mutta en tehnyt tarkkoja muistiinpanoja.
Aloitin ennestään tutulla Sonnisaaren Rötös-porterilla, joka tuntui sopivan kevyeltä alkuverryttelyyn. Sitten hyppäsinkin jo Olari By Night Black IPAan, 8,0 %. Tässä oli jotain mielenkiintoista humalaa, jokin HBCxxx, kuulin myös Sabron nimen mainittavan. Täyteläistä ja monimuotoista kamaa, jonka päälle Olarin Bock In The Dayz tuntui todella hillityltä, vaikka siinäkin 6,7 %. Paloaseman Black IPA oli myös varsin matalaprofiilinen, ei kovin paahteinen. Takatalo & Tompurin Musta Savu tarjoili todella voimakasta savukinkkuista aromia. Vain 4,6 %, tuntui aika kylmältä ja kevyeltä maun puolella. Erkki Häme "möi" minulle Ārpusin tynnyrikypsyneen vaniljaversion barleywinesta "ei oikeastaan makeana". No makeaahan se oli, sulanutta rommirusinajäätelöä. Olarin After Dark Tumma Sahti olikin sen jälkeen paljon kuivempaa, vaikka en monien mainitsemaa kaakaota huomannutkaan. Pühasteen madeiratynnyrissä kypsynyt imperial stout oli session parhaita, mausteista, pehmeää ja kuivahkoa. Marblen, Garagen, CoolHeadin ja Himon oluet ohitin oletettavasti liian makeina, Tujun ja Plevnan tuotteet taas ennestään tuttuja. Niinpä aloin keräillä kamppeitani ja nappailin Sonnisaaren Aasi 22:sta miellyttävän maun suuhun kotimatkalle.
Ainakin alkuvaiheessa tilaa oli mukavasti ja oluita ei tarvinnut jonottaa. Tarjonta oli riittävän monipuolista tällä värirajoituksella. Järjestelyissä en huomannut ongelmia, tosin monilla taisi olla aluksi vaikea päättää kummasta ovesta sisään tullaan. Itsekin osuin arvaamalla oikeaan, mutta iso Ineen-kyltti nousi myöhemmin pihalle. Paikalla oli paljon tuttuja olutihmisiä, oli oikein hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti