Rämö on aiemmin Islannissa asunut kokenut tietokirjailija, joka julkaisi viime vuonna tämän ensimmäisen romaaninsa. Nimihenkilö Hildur on vajaa nelikymppinen naispoliisi Islannin äärimmäisellä syrjäseudulla luoteisosan Länsivuonoilla Ísafjörðurin kylässä. Suhteellisen perinteinen dekkari tai poliisiproseduuri, jossa menneisyyden traumat johtavat traagisiin tapahtumiin. Alkupuolella suurin mielenkiinto kohdistuu eksoottiseen ympäristöön, ollaan todellakin aika ainutlaatuisella alueella. Startti on turhan hidas, ensimmäisen ruumiin poliisit löytävät vasta sivulla 128. Sitä ennen on melko arkisia askareita, huumeita ja avioerokiistoja. Huoltajuusriidat eivat tosiaankaan ole kovin kiinnostavaa luettavaa. Jatkossa onneksi vauhti kiihtyy, ruumiita tulee lisää ja Rämö pitää tarinan hyvin kasassa. Hildur itse on kiinnostavan monipuolinen hahmo, mutta varsinkin mieshenkilöt kovin stereotyyppisiä. Joko raamikkaita partajeesuksia tai niljakkaita paskiaisia, joista edelliset pääsevät parittelemaan naisten kanssa ja jälkimmäiset saavat muuten ansionsa mukaan. Rämö petaa avoimesti jatko-osaa ja se on ihan ok. Rämö kirjoittaa oikein sujuvasti ja itsevarmasti, romaania on miellyttävä lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti