Hyvin nuorena tuli luettua Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoja ja katseltua varhaisia Hollywoodin Tarzan-leffoja. Tämä moderni tulkinta vuodelta 2016 on mennyt aiemmin ohi, mutta nyt asetuin katsomaan Franz Beckenbauerin kuolinuutisen hiljentämänä tv-esitystä. Clayton/Greystoken lapsuuskuviot ja Jane-kohtaaminen esitetään takaumina, mutta varsinainen tarina starttaa, kun Tarzan on jo vuosia vaikuttanut Lontoossa ylähuoneen jäsenenä. Leopoldin hirmuteot Kongossa otettu fokukseen, jotta poliittinen korrektius saadaan kuntoon. Kovinkaan paljon todellisia tapahtumia ei kuitenkaan seurailla. Melkoisen puuduttava elokuva on varsinkin alkupuolella. Löysää ohjausta ja tarina junnaa paikoillaan. Liaaniakrobatia on täysin epäuskottavaa ja kuvitteelliset isot mangani-apinat turhan yksi-ilmeisiä. Elokuva on kuvattu säästösyistä kokonaan Euroopassa, joten Afrikan paikallisväri jää haileaksi. Alexander Skarsgård ja Margot Robbie ovat ulkoisesti pätevä pääpari, mutta varsin Dolph Lundgren -maista Skarsgårdin työskentely on. Tarantino-stara Christoph Waltz'kaan ei Leopoldin lähettämänä nilkkinä saa tehoja irti. Ohjaaja on ex-futaaja Theo Walcottin eno, mutta ei ole sukua Peter Yatesille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti