Olli Jalonen on pitkän linjan kirjailija, jonka kirjoja en ole ennen lukenut. Stalker-vuodet on tuorein romaani vuodelta 2022. Varsin merkillinen aihe. Tampereen yliopiston 20-vuotias opiskelija värvätään urkkimaan koulu- ja opiskelukavereitaan 1974. Homma jatkuu vuoteen 1978, jolloin päähenkilö siirtyy Indonesian Helsingin-suurlähetystöön tiedottajaksi. Työnä on selittää Suharton verisen diktatuurin teot parhain päin. Nämä pääosat romaanista eivät kovin hyvin liity toisiinsa ja voisivat melkein olla eri romaaneja. Teksti on aika kuvailevaa ja rönsyilevää. Tarina etenee aluksi todella hitaasti, tylsästikin. Jälkimmäinen puolisko rullaa hieman paremmin, kun dramatiikkaa tulee mukaan enemmän. Jalonen on syntynyt 1954, joten hän kertoo omasta sukupolvestaan. Indonesia-osuus perustuu omakohtaisiin kokemuksiin suurlähetystössä. 1970-luvun ajankuva ei ole kuitenkaan kovin vahvaa ja Indonesian tapahtumista ei mitään syvällisempää uutta tule esiin. Urkinnan toimeksiantaja on mitä ilmeisimmin Stasi, mutta suoraan sitä ei sanota. Pääteemana on päähenkilön oman elämän liudentuminen muiden seuraamisessa ja valheiden punomisessa. Siinä on pointtia, mutta en kirjan tyylistä erityisemmin innostunut. Tosiasiallisesti kirja pysähtyy 1981 Kekkosen sairastumiseen ja päähenkilön potkuihin. Lopussa tarinaa jatketaan episodimaisesti vuosituhannen vaihteeseen, mutta se vaikutti päälleliimatulta lisäykseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti