Quarantot-DIPAa oli vain tölkissä (baarimestarin mukaan kegissä, liitutaulun mukaan lattina, kieliongelmia), joten päädyin illan päätteeksi suodattamattomaan pilsiin, 5,0 %. Hieman väljempää nyt baarissa, äänen taso kyllä edelleen korkea. Sopivasti samea pils, ruohoinen tuoksu. Maussa mallasta raikkaasti, kuiva runko ja rapeasti katkeruuteen kaartuva jälkimaku. Erittäin kuiva kokonaisuus. Mutta oli kyllä huikea palvelukokemus tässä baarissa. Baarimestarilla ilmiömäinen kasvomuisti ja muukin organisointiote, en ole aiemmin törmännyt vastaavaan näin kiihkeässä tilanteessa. Edellisellä Milanon reissulla kävin tässä baarissa niin usein, että henkilökunta alkoi jo muistamaan. Samaa jengiä ei tietenkään enää töissä ja omakin ulkonäkö muuttunut. Mutta tämä baari on kyllä huikea, täytyy melkein verrata huipulle, eli Oluthuone Leskisen ensimmäiseen sijaintiin Saaristonkadulla. Milano, Lambrate Adelchi, 17.3.2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti