Olarin Panimon Chris Hild on kotoisin Michiganista ja hänen yhteyksillään panimo on saanut harvinaisia sikäläisiä humalalajikkeita. Michigan Copper -humalaahan Olari on käyttänyt viimeisen vuoden aikana jo useamman kerran, mutta nyt tarjolle isompi variaatio. Kerralla on tehty neljä eri olutta, jotka julkaistiin megalomaanisesti kaikki kerralla Juovassa. Paikalla oli panimon henkilöstöä, pääkaupunkiseudun olutskenen usual suspectit, haalarinuorisoa ja satunnaisia asiakkaita meininkiä ihmettelemässä.
Sosiaalinen tilanne oli odotetusti intensiivinen, joten muistiinpanot olivat pikaisia ja pinnallisia. Kaikkia neljää olutta maistelin kuitenkin. Ensimmäisenä What Up Doe?, hieman utuinen pilsner, 5,6 %, sinkkuhumalana Emerald Spire, tätähän maistelin käymistankistakin pari viikkoa aiemmin. Viljaisuutta, ruohoista, kevyt hedelmäisyys. Oikein raikasta, katkeroakin on lähes riittävästi. Seuraavaksi kirkas täysipainoinen Michigan IPA, Olari VS Everybody, 7,2 %, kolme humalaa, Bergamot, Mackinac ja Bitter Gold. Tämäkin tuttu samasta käymistankkisessiosta. Ruskea, täysin kirkas, mäntyinen, pehmeää. Sitrusta ja katkeruutta. Trooppista hedelmääkin seassa, oikein puhdasta.
Setissä kaksi sumukaljaakin. Otin ensiksi hieman epähuomiossa vahvemman Hart Plazan, 7,4 %, humalina Emerald Spiren ohella Gemini. Nimetty Detroitin skeittausaukion mukaan. Heiziä, sitrustuoksua. Mehuisaa, katkeraa, pehmeää, ehkä ei ihan samaa tasoa kuin edelliset. Toinen heizi The Yard sessiokamaa, 6,3 %, nimetty sikäläisen graffitikohteen mukaan. Bergamot ja Mackinac. Sameaa, trooppista hedelmää. Kuivaa, appelsiinisempi, raikkaampi kuin edellinen. Aika näppäriä nämä heizitkin, mutta kyllä session tähdet olivat pils ja kirkas IPA. Juova, 17.4.2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti