Bad Seed Chameleon Paint

Viimeisenä west coast DIPA, TDH, 8,5 %. Citra, Mosaic, Simcoe, Riwaka. Todella kirkasta ja kultaista kamaa. Sitrustuoksua mukavasti. Hedelmäisyyttä mukavasti, sitrusta ja mangoa. Täyteläisyyttä on. Katkeruus jää vähän vajaaksi. Kokonaisuus on kuivaa ja miellyttävää. SalamaNation, 4.4.2026.

Bad Seed Slack Phillip

Double Black IPA, 8,3 %, jopa 80 IBU. Amarillo, Citra ja Simcoe. Lähes mustaa on. Paahteista tuoksua kyllä on. Pehmeää maltaisuutta maussa, vähän hedelmäisyyttäkin. Täyteläistä ryhdikästä kamaa, myös niukka katkeruus. Bad Seedin Nicklas Lønborg Andersen tuli puheille, mukava kaveri. Kertoi tämän oluen esikuvana olleen Firestone Walkerin Wookey Jackin. SalamaNation, 4.4.2026.

Ophiussa Ophidian Triple IPA

Juha Heinäsen kanssa jaettiin portugalilaista tripla-IPAa Setúbalista, 10,0 %. Todella tuoretta, tölkitetty 28022026. NZ-kamaa tämäkin, Nectaron, Superdelic, Riwaka. Vaaleaa ja sameaa. Trooppiset hedelmät vahvasti tuoksussa. Maussa pehmeästi samat vivahteet. Kuivahkoa, mutta todella täyteläistä. Pehmeää, ananasta ja melonia. Erittäin hyvä juotavuus, alkoholi ei tunnu. Ei katkeroa, mutta oikein näppärää kamaa. SalamaNation, 4.4.2026.

Bad Seed Fuzzy Greens

Siirtymä Bad Seedin tuplatarjontaan. Heiziä kamaa, 8,0 %. NZ-tavaraa, Riwaka, Nelson Sauvin, Motueka. Keltaista ja sameaa. Mehuisuutta löytyy, pehmeää tavaraa. Kuiva runko, täyteläisyyttä on. Katkerot vähissä, mutta puhdasta ja tuoretta. SalamaNation, 4.4.2026.

Bad Seed Tropical Freeze

Seuraavana west coast IPA, DDH, 7,0 %, peräti 83 IBU. Yllättäen tässä on lagerhiivaa, vaikka käytetty lämpimässä. Oikeastaan siis imperial california common. Mosaic, Krush ja Superdelic. Erittäin vaalea, erittäin kirkas. Herukkaa ja trooppisia hedelmiä tuoksussa. Pehmeä maku noudattaa samoja suuntaviivoja. Ananas ja mango hallitsevat, mutta olut on oikein kuiva ja peräkärry vyöryy raskaana päälle. Erikoinen tapaus, mutta nautinnollisella tavalla. SalamaNation, 4.4.2026.

Bad Seed DDH Anvil

Micael Näse suositteli tätä lageria, jonka ajattelin ensin skippaavani. Vain 4,4 %, Mosaicia monessa eri olomuodossa, kunnolla kuivahumaloitukin. Varsin sameaa. Hyvin sitruksinen tuoksu tässäkin. Maussa tietysti myös maltaisuutta, mutta kyllä hedelmäisyys hallitsee makuakin. Katkeruutta ei tähän keräänny kyllä juuri yhtään. SalamaNation, 4.4.2026. 

Bad Seed Death Crust

SalamaNationissa Aalborgin Bad Seedin hanavaltaus. Myös juoksuklubin päivä, baari täynnä äänekkäitä atleetteja. 5,8 %, Citra, Nelson Sauvin, Waimea, Idaho 7. Erittäin sitruksinen tuoksu. Pehmeää mehuista makua, oikein miellyttävää. Jos runko olisi vahvempi, niin olisi jopa erinomaista. Katkeruus on tässä hillittyä, mutta kyllä jälkimakuakin on. Erittäin raikasta. SalamaNation, 4.4.2026.

Temperance Cosmo Grass

Hämeenlinnasta DIPA, tehty Pikkulinnuille. 8,0 %, Hydra, Centennial, Chinook, Simcoe, Citra. Melko ruskeaa, keskisameaa. Maltainen tuoksu pääosin. Maussa tulee sitrusta mukaan ja pitkäkestoinen katkeruus kruunaa juoman. Pihkaa on vahvasti. Erinomaista kamaa. Pikkulintu Ruttopuisto, 4.4.2026.

Mallassepät Cirrus Savant

En tullut katsoneeksi tölkkien päiväyksiä, kun valitsin tuliaisia Hagström-vierailulla Mallasseppien oluista. Cirrus Savantia join viime syyskuussa Porin Humala Craftfestissä, mutta sosiaalisessa tilanteessa muistiinpanoja ei syntynyt yhtään. Silloin olut oli ainakin tuoretta, sillä tämäkin tölkki on syyskuussa 2025 tölkitetty. 6,0 %, Nectaron sinkkuhumalana. Nyt on sameus ohuempaa, mutta hyvin vaaleaa olut on. Tuoksussa on jonkin verran kirpeää trooppisuutta, mutta varsin laimeaksi ovat aromit hiipuneet. Maussa Nectaronin vaikutukset vielä tuntuvat, mutta kyllähän suurin intensiteetti on päässyt haihtumaan. Mielenkiintoista kokeilla olutta silti elinkaaren tässäkin vaiheessa.

Mallassepät Strand

Tiistaisella Hagström-vierailulla Naantalissa saimme Mallassepiltä tuliaisiksi joitakin oluita. Niistä täysin uusi tuttavuus itselleni on tämä New England Pale Ale, 5,0 %, Mosaic, Simcoe, Citra. Vaaleaa ja sameaa on. Aromeissa on pirteää trooppista hedelmäisyyttä. Samat elementit leimaavat makuakin. Kuivaa on ja miellyttävästi jälkimakuakin, ehkä enemmän kuin naantalilaisten heizeissä yleensä. Toki runko jää ohueksi, mutta oikein raikasta ja miellyttävää tavaraa kaikin puolin. Tölkitetty tammikuussa, mutta raikkaus on säilynyt. Olut on valmistettu turkulaislähtöiselle monialayritykselle Sunbornille.

Tuju Vermont Ravit Lähtö #22

Taas on uuden Vermontin Ravin aika. Lähtö 22 ravattiin Helsingin baareissa niin rivakasti, etten ehtinyt hanasta tuotetta maistaa. Tölkki kuitenkin löytyi Juovan kaapista. Siis 6,5 %, nyt kauraooppelia kiihdyttävät Peacharine, Nectaron ja Mosaic. Tuttu vaalea ja samea  ulkonäkö. Greippistä tuoksua, miksei pehmeämpää papaijaa ja limeäkin. Maussa on lievää kirpeää mausteisuutta, mutta mango, meloni ja ananas tuottavat tutun mehuisen nektarisuuden varsin täyteläisesti. Tämä on laatubrändi eikä laadunvalvonta ole pettänyt nytkään. Kuiva kokonaisuus ja lopussa ei kovin tuntuva, mutta silti havaittava katkeruuden riipaisu. Lappeenrannassa eivät hommat ole lähteneet laukalle vieläkään. Ostopaikka Helsinki, Juova.

Olvi Iisalmi Special Bitter

Olvilla on viime aikoina ollut tapana pakata näyttävästi tuotenäytteensä. Viimeksi ne taisivat tulla puisessa miniarkussa, jolle en ole vielä keksinyt uusiokäyttöä. Sitä ennen käytössä oli pienoismatkalaukku. Nyt oli vuorossa reppu, joka näytti käyttökelpoiselta kuljetusvälineeltä. Ainoa uutuus repussa oli ISB, Olvin näkemys englantilaisesta ESB:stä. Tosin vain 5,0 %, joten ehkä jäädään best bitterin tasolle. EBU 35, humalina brittiläiset Phoenix ja Harlequin.  Ruskeaa ja kirkasta. Tuoksussa on luumuista hedelmäisyyttä. Maku on tasapainoisesti maltaisuuden ja geneerisen hedelmäisyyden sävyttämää. Kohtuullisen täyteläistä, lievästi makeaa. Jälkimaussa on melkoisen hatarasti katkeruutta. Kyllä tämän bitteriksi tunnistaa ilman muuta ja caskattuna tulisi varmaan mukavaa pehmeyttäkin mukaan. Ei kuitenkaan Olvin sarjan parasta tasoa.

Messorem Temporalis #48

Jälleen uusi Temporalis Montrealista jakelussa. 10,0 %, Motueka, Dolcita, Citra. Vaaleaa ja sameaa. Tuoksuvaa parfyymistä otetta. Makeahkoa hedelmäisyyttä maussa, raikasta kuitenkin. Hyvin täyteläistä. Miellyttävää tavaraa totta kai. Juova, 2.4.2026.

Left Handed Giant Cheeseburger Cavalry

Bristolista sumua, 6,9 %, Citra sinkkuhumalana. Vaaleaa ja sameaa. Melko neutraali tuoksu. Pehmeää mausteisehkoa hedelmäisyyttä. Kuivaa on, mutta ei oikein katkeruutta. Keskitasoista peruskamaa, raikkaus ei parhaimmillaan. Juova, 2.4.2026.

Sudden Death Harrowing Omens

Lyypekistä tuplasumu, 8,4 %, sinkkuhumalana Krush. Suhteellisen tummaa. Hieman karamellinen tuoksu. Aika karamellinen ja makea on makukin. Ei oikein kyllä iske yhtään. Jälkimakukin tyhjä. Harmittava pettymys. Juova, 2.4.2026.

Factory A Moment Of Now

NZIPA Keravalta, 7,3 %, Riwaka ja Motueka. Vaaleaa ja sameaa. Tuttua trooppista ananasmaista tuoksua. Raikasta makua on tiheästi. Jopa täyteläistä tässä Factorylle keveässä vahvuudessa. Hyvää laatua on kieltämättä edelleen Factorylle. Juova, 2.4.2026.

Tired Uncle Calima

Tired Unclen Arabia-tuotantoa, tuplasumu. 8,1 %, Citra, Nelson Sauvin, BRU-1, Huell Melon ja Simcoe. Sitruksinen tuoksu, mangoa ja melonia kuivan raikkaasti, ei tosin kovin intensiivisesti. Jälkimaku on pitkä, mutta ei erityisen katkera. Pikemmin kuivaa mausteisuutta. Hienoista persoonallista otetta todellakin. Tyylissään tämä kuitenkin vähän horjuu. Juova, 2.4.2026.

Chloé Zhao: Nomadland

Puolidokumentaarinen road movie vuodelta 2020. Frances McDormandin esittämä kuusikymppinen leski Fern saa kenkää tehtaasta Nevadan pohjoislaidalla ja lähtee asuntoautolla tien päälle. Episodimaisessa tarinassa Fern tapaa kohtalotovereita, käy välillä töissä Amazonin jakelukeskuksissa ja saa vinkkejä nomadihommeleihin. Juoni on kovin löysä, mutta sehän ei tässä genressä sinänsä ole harvinaista. Mutta mitään jännitettä tai samaistumista ei hidastempoinen fiilistely tavoita. USA:n alaluokan ahdinko tulee kyllä selväksi ja läntisissä maisemissa on kohtuullista hohtoa. En kuitenkaan saanut tylsästä elokuvasta juuri mitään otetta. Nykyisillä öljyn hinnoilla tuskin nämä nomadit kovin paljoa enää liikkuvat. Kovasti on palkintoja satanut teokselle, mutta syynä lienee enemmän elokuvan aihe kuin laatu.

Thornbridge Ouroboros

Kävimme iltapalalla Skaalin paikalle ilmaantuneessa brittityylisessä gastropubissa Old Mates. Jengiä oli paikalla pubivisassa, mutta oluttarjonnassa ei mitään uutta kokeiltavaa. Ennen junalle palaamista vielä pysähdys Alvarissa, josta löytyi Thornbridgen impeial IPAa. Ouroboros on antiikin symboleja, hännänsyöjä. Lyonin lähellä on samanniminen panimokin. Derbyshiren otuksessa on 7,4 %, humalina Galaxy, Mosaic, Amarillo, Simcoe. Varsin sameaa, perushedelmäinen tuoksu. Ei kovin pehmeää, yrttistä kirpeyttä. Ei paljoa jälkimakua, ei oikein kolahda. Turku, Alvar, 31.3.2026.

Buxton LupulusX Pink

Palasimme Ari Nyforsin kanssa bussilla Turkuun ja katsastimme hieman baaritarjontaa toisella puolen jokea. Aluksi Cosmiciin, jossa ei kovinkaan paljoa paikallista tarjontaa. Valinnaksi tuli Buxtonin humalasarjasta Pink, a.k.a. ID-158, Idaho 7:n jälkeläinen. 5,4 %, keskisamea. Melko karamellinen tuoksu, hieman karkeaa. Ohut runko, hedelmäisyyttäkin toki löytyy. Ei juuri katkeruutta. Edellispäivän Krushin tapaan tämä kyllä jäi pettymykseksi. Turku, Cosmic Comic Cafe, 31.3.2026.

Hagström XPA:n keittopäivä

Päivätöiden lopettamisen jälkeinen funemployed-vuosi tuli täyteen Hagström-harrastustoiminnan merkeissä. Nyforsin Arin kanssa ponnahdimme junalla Turun Logomoon ja sieltä bussilla Naantalin Lieskalaan. Rik Poppius ei päässyt nyt mukaan työesteiden takia. Kyseessä oli kolmas panovierailu Mallassepille West Coast DIPAn ja Sticke Altin jälkeen. Tuttuun tapaan mäskäys oli jo menossa, kun saavuimme paikalle. Tällä kertaa tavoitteena oli kepeähkö loppukevään tai alkukesän terassijuoma. Tyyliä pähkäiltiin pitkään, mm. erilaisia vehnäoluita. Lopulta päädyttiin noin kuusiprosenttiseen extra pale aleen tai XPAan, saattoipa Juovan Sami Ylävaara itse asiassa jossain keskustelussa sitä ehdottaa. Kyseessä ei ole mikään tarkasti määritelty tyyli. XPA on viime vuosina ollut suosittu Australiassa. Adelaiden lähellä toimiva Prancing Pony onkin pohdiskellut ansiokkaasti XPA:n luonnetta. Hagströmin ja Mallasseppien tulkinta XPA:sta on lähellä pale alea tai APAa tai sessio-IPAa. Sinkkuohramaltaana on englantilainen Maris Otter, pieni määrä kauraa. Katkeruutta tavoitellaan Magnum-pohjaisesti noin 75 IBUn verran. Aromihumalina tasapuoliset määrät australialaista Vic Secretiä ja amerikkalaista Azaccaa. Olut myös kuivahumaloidaan samoilla lajikkeilla. Jaakko Hartemaa kasasi reseptin näistä elementeistä ja käytännön valmistuksen hoiti Slava Granlund Kalle Maljasen avustuksella. Osallistuimme taas perinteiseen tapaan humalointiin manuaalisilla ponnistuksilla. Ohessa nautimme Mallasseppien tuotteita Takomo Taproomissa, mm. uutta piispanmunkkia/berliininmunkkia jäljittelevää Piispis Souria, joka on ilmeisesti aiheuttanut lähes raivoisaa kysyntää. Odotin varsin makeaa juomaa, mutta kohtuullisen kuiva ja hapahko sour on kyseessä. Lounasta nautittiin läheisen thai-ruokarekan antimilla. Kaikki meni odotusten mukaan ja olut saatiin käymistankkiin. Toukokuussa sitten päästään maistamaan. Ryhmäkuva on Hanna Peltokankaan ottama. Naantali, Mallassepät, 31.3.2026.