keskiviikko 21. elokuuta 2019

Stadin Panimo, elokuu 2019










Bostonin seudulla vaikuttavan Tapani Ronnin vierailu Suvilahden panimolla alkaa olla jo elokuinen perinne, itse pääsin nyt mukaan kolmatta kertaa. Tapahtumien kulku noudatti jälleen täysin ennalta-arvaamattomaa systeemiä. Mukana Ilkka Sysilä, Timo Konttinen, Aki Uutela ja vaihteleva määrä Stadin Panimon henkilökuntaa, pyörähtipä pikaisesti paikalla Olvin tislausjohtaja Mikko Mykkänenkin. Useampi panimokierrosseurue luovi taas tämän kaiken keskellä. Tapanilla oli taas kuumottavia tuliaisia mukanaan, mutta verryttelynä käytiin sitä ennen läpi käymistankkien tarjontaa.

NEIPA (5,1%) oli kirpeän hedelmäinen, ehkä enemmän perinteistä APA-tyyliä. Modern Hellesissä upouutta Ariana-humalaa Hallertaun alueelta. Isännillä oli tähän humalaan suuria odotuksia, itse pellettejäkin nuuhkittiin. Lopputuloksessa aromaattisuus ei kovin voimakasta, silti oikein miellyttävä olut, jossa voimakasta maltaisuutta täydentää epäortodoksinen hedelmäisyys. Papaya Hibiscus Ale oli jo sitten eksoottisempi kokeilu, tässä papaijan vivahteet leikkautuivat hibiskuksen mausteisuuden rinnalla aika yllättävään neutraaliuteen. 1+1 voi siis ollakin nolla joissakin tilanteissa. Ehkä kärjistetty näkemys, sinänsä puhdas olut, tuoreuttakin, mutta ei parhaalla mahdollisella tavalla.

Perinteinen West Coast Session IPA seuraavana, se oli ehkä yllättäen toistaiseksi session parasta antia, kovasti raikasta tuoretta makua kevyessä rungossa. Olutta on ehkä viilattu niin kauan, että lopputulos on nyt optimissaan. Galactical Citra Pils oli myös hyvää tavaraa, mutta ehkä vielä liian raaka kypsytystilanteen kannalta. 

Sitten päästiin lopulta Tapanin tuliaisiin. Maistelut suoritettiin sokkona, toki tiedettiin, että mukana kaksi Trilliumin tölkkiä, ensimmäisenä kuitenkin mysteeripullon sisältö. Siinä oli makeaa karamellista tuoksua, trooppishedelmäinen, parfyyminen, esterinen, ei katkeruutta. Ei kovin tuorekaan. Tämä oli selvä pettymys. Olut paljastui sitten Sierra Nevada Sidecar Orange IPAksi, 6,8%, 45 IBU. Appelsiinia lisätty, jälleen osoitus, että hedelmää lisäämällä ei IPA saa lisäarvoa. 

Viimein Trilliumin kamaa lasiin, samea klassinen NEIPAn ulkonäkö, intensiivistä sitruksisuutta, herukkaa, greippiä, kuivaa. Katkeruutta olut kaipaisi, mutta muuten erinomaisen tasapainoista hallittua tuoretta olutta. Ostettu pari viikkoa aiemmin panimolta. Oluen identiteetiksi paljastui Permutation 6.26 Mosaic Denali. Mosaic todella hienosti esillä, 7,5%. Ilmeisesti pitäisi olla myös ananasta ja melonia. mutta ne ovat niin hienovaraisia, että session tässä vaiheessa jäivät vähemmälle huomiolle. Erittäin herkullista kaiken kaikkiaan, vaikka peräkärry siis Trilliumin tyyliin alamitoitettu. Seurueessa nostettiin esiin aromin sulfidisuus, miksei niinkin, mutta itseäni se ei häirinnyt. 

Sokkona maisteltiin vielä toinenkin Trilliumin tölkki. Se oli samannäköinen, nyt mausteisempi ja kirpeämpi edelliseen verrattuna. Jäi väistämättä hieman edellisen varjoon, tämä ei mielestäni noussut aivan samalle tasolle, vaikka monin tavoin esimerkillistä juomaa tämäkin. Olut oli Fort Point Galaxy DDH Pale Ale, 6,8%. Janne Keskisarjan toissatalvisessa maistelussa oli esillä Fort Point DDH, jossa Galaxyn ohella Citraa ja Columbusta. Nyt siis siitä hieman pelkistetympi variaatio. Tässä vaiheessa sosiaalinen tilanne pyöri jo sellaisila kierroksilla, että kovin objektiivista näkemystä oluesta oli jo haastavaa muodostaa. Selvästi pidin kuitenkin 6.26 -olutta parempana.

Jäähdyttelynä vielä Stadin omaa Aquavit Imperial Stoutia, 10%, rusinaista intensiivistä kamaa. Ja vielä vessareissun ja polkupyörän välisellä poistumisreitillä pullosta De Ranken ja kanadalaisen Dunhamin Complexitéa, jota pääsin keskikesän Craft Beer Helsingissä kegistä kokeilemaan. Erittäin hyvää tässäkin muodossa. Ikimuistettava sessio jälleen kerran, kiitokset Tapanille ja seurueen vertaisnautiskelijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti