perjantai 2. helmikuuta 2024

Hagström India Black Alen keittopäivä

























 Yli kolme kuukautta oli vierähtänyt edellisen Hagström-uutuuden keittämisestä, kun Ari Nyforsin ja Rik Poppiuksen kanssa saavuimme räntäsateisen Lappeenrannan asemalle. Isäntäpanimona siis tällä kertaa monin tavoin Suomen kärkeen kuuluva Tuju, jonka toimitusjohtaja Samu Koskinen olikin jo asemalla vastassa. Siirryimme läheisen Harapaisen kaupunginosan teollisuusalueelle, jossa Tuju on tähän asti toiminut. Sattuipa vielä niin historiallisesti, että Hagström-olut jäi viimeiseksi tässä rakennuksessa valmistuvaksi olueksi. Viime kesänä Rakuunamäelle avautuneen taproomin yhteydessä on nyt myös laajemmat tuotantotilat, johon Tuju on juuri nyt muuttamassa. Tähänastiset tilat vaikuttivatkin varsin kompakteilta ja täyteen ladatuilta. Tiivis kauppatila ensin oven suussa, tynnyritilat sitten, villihiivatavara hieman eristettynä ja varsinaiset tuotantolaitteet sitten takaosassa tölkityslinjoineen.


Tuttuun tapaan Hagströmin mäskäys oli jo menossa tässä vaiheessa, kun saavuimme paikalle. Käytännön panemisesta huolehtivat Tujun Santtu Määttänen ja Kim Kallonen. Tutut humalankaatokuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, mutta niitähän tosiaan on jo nähty. Rik pääsi kuitenkin signeeraamaan käymistankin kylkeen oluen nimen. Vuorossa on tällä kertaa ns. black IPA, mutta käytämme tyylistä fiksumpaa ja täsmällisemmin kuvaavaa termiä india black ale. Kyseessä on siis voimakkaasti uuden maailman humalilla maustettu tumma pintahiivaolut. Tujun Tuomas Mäkiniemi viimeisteli reseptin ideoidemme pohjalta. Vahvuus on noin 7,5 %, mukana on mm. mallastamatonta paahdettua ohraa. Katkerohumalana tuttuun Hagström-tyyliin Columbus, katkeruutta on jälleen tulossa riittävästi, noin 85 IBUa.


Aromihumaloinnissa luotetaan nyt pelkästään Uuden-Seelannin tarjontaan. Marraskuun Australian turneella huomio kiinnittyi Superdelic-humalaan, johon on ladattu Nectaronin tapaista ennakkomainetta. Omat makukokemukset Superdelicistä eivät toistaiseksi ole olleet Nectaronin tasoa, mutta silti päätettiin kokeilla Superdelicia päähumalana tällaisessa kontekstissa. Suomessahan Olari on ehtinyt sitä käyttää uudessa sinkkuhumalaoluessaan, jota en ole vielä päässyt testaamaan. Superdelicin tukena Hagströmin india blackissa ovat Wai-iti ja Pacifica. Olutta tullaan myös kuivahumaloimaan tällä kolmikolla. Hiiva on BRY-97.


Tujun panimolla oli paikalla myös hallituksen puheenjohtaja Jukka Mononen, joka tarjoili meille pönikkätäyttöjen välissä uutta Etkon kanssa tehtyä tripla-IPAa Road Warriorsia. 10,5 %, Citra, Idaho 7, El Dorado. Panopuuhien ja sosiaalisten tilanteiden paineissa ei makumuistiinpanoja ehtinyt tehdä, mutta erinomaista turbomehuahan tämä selvästi oli. Aiempi Citra/Idaho 7/Mosaic -versio tästä oluesta oli tarjolla alkusyksystä 2021. Samu esitteli lisää vauhtijuomaa, villihiivapläjäys Vermin, joka kypsynyt kotimaisten Zilga-rypäleiden kanssa port- ja punaviiniastioissa. Tanakan hapanta ja raikasta tavaraa. 


Seuraavaksi lasiin Tujun Black Barrel -sarjan Ritualia, bourbonissa kypsynyt imperial stout, 12,0 %. Erittäin pehmeää ja miellyttävää. Tässä vaiheessa kokoonnuimme yhteiskuvaan lastauslaiturille aurinkolasit päässä. Kyseessä on ilmeisesti Tujun perinteinen kollaborituaali. Kuulin/ymmärsin "ei hymyä" -kehotuksen juuri päinvastoin ja yritin hymyillä mahdollisimman leveästi. Onneksi se omalla kohdallani ei juuri perusilmettä muuta ja virnuiluni ei oikein erotu muiden synkistelystä lopputuloksessa. Tämän kuvan otti Tujun vähittäismyyntivastaava Päivi Kumpulainen-Kaihera.


Hagströmin oluesta on tulossa niin raskasta, että Tujun tähänastinen kalusto ei aivan riittänyt loppurutistukseen asti. Lapio nimittäin otti ja taittui käyttökelvottomaksi kesken mäskin lapioinnin. Saimmepa vielä maistella yhtä uutuustuotettakin, mutta se on vielä embargon alainen, joten siitä ei sen enempää tässä. Hagströmin olut näytti olevan tässä vaiheessa niin hyvissä käsissä, että saatoimme Arin ja Rikin kanssa siirtyä Samun kyydissä toiselle puolelle kaupunkia tutustumaan Rakuunamäen uusiin tiloihin. Matkalla pysähdyimme torilla pienelle vety-välipalalle Sirkka Peitsoman kojuun. Paikallinen herkku maistui niin hyvin, että muistin ottaa siitä kuvan vasta syötyäni siitä yli puolet.


Tuju siis avasi taproominsa Rakuunanmäellä viime kesänä ja kävin tsekkaamassa tilanteen tasan seitsemän kuukautta sitten. Tämä osa näytti olevan ennallaan, toki terassi nyt talvella kiinni. Taproom ei ollut vielä auki ja Samu ryhtyi esittelemään tiloja paikalliselle lehdistölle. Vetäydyimme Arin ja Rikin kanssa nurkkapöytään, jossa virvokkeena Tujun villihiivasarjasta Lunatic. Tässäkin Verminin tapaan pohjalla golden ale, joka kypsynyt toista vuotta punaviini- ja bourbon-astioissa brettojen ja maitohappobakteerien kanssa. Lisää ikääntymistä kvittenin, tyrnin ja hunajan seassa. Tymäkkää ja ryhdikästä hapannautintoa jälleen. Tuju on vakuuttava toimija tässä tyylissä, joka ei ole omaa mukavuusaluettani. 


Lehdistön poistuttua pääsimme Samun johdolla tutustumaan uusiin tuotantotiloihin. Kyseessä siis suoraan taproomin yhteydessä olevan laajennus samassa perinnerakennuksessa. Kohtuullisen runsaasti varastotilaa, mukana myös alue, johon tulee Tujun oman maahantuonnin mahdollistava verovapaa varasto. Suurimmassa tilassa oli jo uudet päätuotantolaitteet, joiden toimittajan Simatecin italialainen kouluttaja veti sessiota isännille. Pääsimme silti lyhyesti moikkaamaan Tuomas Mäkiniemeäkin. Kokoonpanoon kuuluu myös hop gun, joka taisi kulkea hieman eri nimellä tässä. Kaikki viranomaisluvat olivat nyt kunnossa, joten menossa oli käsittääkseni ensimmäinen virallinen keittoprosessi. Kasvun varaa tiloissa näytti olevan, mutta varsin ripeästihän niillä on tapana täyttyä. Tujun tulevaisuus vaikuttaa kuitenkin oikein valoisalta. 


Aikaa vielä jäi ennen paluujunalle siirtymistä, joten nautiskelimme taproomin antimista viimeisen päälle. Kiinnitti huomiota henkilökunnan professionaali ote, joka oli ilmeistä tuotantopuolellakin. Pizzanpaistajat eivät turhia lässyttäneet, mutta myyntitiskin takana asiakasrajapinnan henkilöt olivat sitäkin ekstrovertimpia. Sosiaalinen tilanne oli omassakin seurueessa edelleen päällä, joten ei tarkempia muistiinpanoja oluista. Tuli testattua kuitenkin Paini-indeksi, uusi versio Fogheadista, Funky Fluidin Thunderbolt ja Hoptinen Illuusio. Paikallisen Ikosen teurastamon tuoremakkaralla, karamellisoidulla maltaalla ja Pyöveli-stoutsinappimajoneesilla ryyditetty hapanjuuripizza oli erinomaista. Näillä eväillä oli mukava lähteä Helsinkiin, jonne ehdimme näppärästi juuri ennen lakon alkua. India Black Alea päästään maistamaan maaliskuun alkupuolella. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti