Halle Bräu Merseburger Bier

Alkukesästä juttelin Lappeenrannan Lepra Festissä kotiolutmestari Jani Hietalan aka Hallabrew'n kanssa ja hän mainitsi panneensa juuri historiallista oluttyyliä, käytännössä jo kadonnutta. Festivaalin melskeissä ja kesäkiireissä asia pääsi jo sitten unohtumaan. Viime viikolla olutkirjailija Jouni Koskinen kertoi somessa maistelleensa nyt kyseistä juomaa. Kyseessä on siis Jounin mahtavassa Oluiden maailma -kirjassa mainittu saksalainen tyyli merseburger. Luin kyllä kirjan tarkkaan ja varmaan tuonkin kohdan, mutta jostain syystä en takertunut siihen. Olisi varmaan pitänyt, kun siinä mainitaan merseburgerin olevan erityisen voimakkaasti katkeraa, jopa enemmän IBUja kuin moderneissa IPA-oluissa. Jouni on ehdottanut suomalaisille kaupallisille panimoille merseburgerin tekoa, mutta huonolla menestyksellä. Hallabrew oli sitten lopulta tarttunut syöttiin. Merseburgerista ei löydy netistäkään paljoa, mutta toki oluthistorioitsija Ron Pattinson on sen noteerannut, samoin Beervana-bloggaaja Jeff Alworth. Jounin ja Janin päälähde on Andreas Krennmaierin teos Historic German and Austrian Beers For The Homebrewer. Sieltä löytyy reseptikin eli 125 IBUn verran Hallertau Mittelfrüh-humalaa sekä vielä katkerojuurta ja pomeranssia. Jani on noudattanut reseptiä mahdollisimman tarkkaan, vahvuutta tuli 6,2 % kölsch-hiivan voimalla.  

Merseburgeria tehtiin siis nimenmukaisesti Merseburgissa, joka on nykyään Kajaanin kokoinen kaupunki entisen Itä-Saksan alueella Saksi-Anhaltin osavaltiossa, 30 km Leipzigista länteen ja saman verran Hallesta etelään. Upeaan etikettiin Jani onkin vääntänyt Hallabrew'n asianmukaiseen muotoon Halle Bräu. Merseburger on yksi alalaji braunbieristä, joka sekin on nykyään hyvin harvinainen. Tunnetuin esimerkki ehkä Bambergin Klosterbräun superlatiivinen Braunbier. Jounin somekeskustelussa kommentoin asiaa ja Jouni tarjoutui välittämään pullollisen minullekin. Janikin totesi, että kiinnostaisi kuulla "peräkärryn katsastajan" mielipide oluesta. Tuo titteli on niin hauska, että pistän sen heti blogin esittelytekstiin, kiitoksia vaan. Jouni siis toimitti oluen ja nyt on katsastuksen aika. 

Punaruskea meripihkainen kirkas väri, oikein kaunis. Paksu pienikuplainen vaahto. Maltainen tuoksu, ehkä hieman pähkinää tai lievää mausteisuutta, mahdollisesti pomeranssin tuomaa. Maku on pehmeä, maltainen, lievää makeutta aluksi, joka kuivuu nopeasti ja liukuu samantien voimakkaaksi ja pitkäkestoiseksi katkeruudeksi. Ei överikatkera, Jani taisi todetakin, että laskennallinen IBU lopputuloksessa oli 110. Oikein miellyttävää, jopa tasapainoista ja raikastakin. Mutta tuskinpa mikään muu "historiallinen" oluttyyli näin katkeraa on. Sitä kaupallistakin versiota voisi vielä yrittää Hagströmin kautta, tiedä vaikka jokin isäntäpanimo innostuisi. Loistavaa jälkeä, kiitoksia Jani ja Jouni.