Markus Pantsar julkaisi neljä vuotta sitten mittavan teoksen MM-kisojen parhaista otteluista, hänen mielestään tietysti. Sehän oli mukavaa luettavaa, vaikka en kaikista Pantsarin valinnoista ollutkaan samaa mieltä. Nyt uusien MM-kisojen alla Pantsar on julkaissut tavallaan suppean jatko-osan. Otsikon mukaisesti hän pitää Qatarin finaalia kaikkien aikojen parhaana. Sain tälläkin kertaa Vastapainosta arvostelukappaleen teoksesta. Käytännössä reaaliajassa tekemässäni otteluraportissani kuvasin ottelua yhdeksi dramaattisimmaksi finaaliksi. Dramatiikkaa siis oli riittävästi, mutta oliko ottelu kokonaisuutena kaikkien aikojen paras? Lukaistaanpa nyt Pantsarin näkemys.
Pantsar jatkaa aiemmasta kirjasta tuttua tyyliä ja esittelee Argentiinan tien finaaliin Qatarin turnauksessa, Ranskan eteneminen jää vähemmälle huomiolle. Itse finaalista ei tule oikeastaan uutta esille, mukana ovat samat tapahtumat kuin omassakin raportissani, toki hieman laveammin kuvattuna. Kirjan räväkkää otsikkoa vesitetään jo takakannen esittelyssä ja tekstissä ottelua arvioidaan "yhdeksi" parhaista finaaleista. Dramatiikkaa toki oli, mutta valtava määrä pelaajavaihtoja sotki joukkueiden pelityylin ja jopa -tason, varsinkin Ranskan kohdalla. Maalit syntyivät pääosin virheiden seurauksena, ei laadukkaan hyökkäyspelin ansiosta. Kyseessä ei siis kaunista ja älykästä jalkapalloa arvostavan kannalta missään nimessä voi olla kaikkien aikojen finaali. Ohuesta kirjasta finaalin kuvaus kattaa vain muutaman sivun. Pantsar käy vielä läpi Qatarin kisoihin liittyneet poliittiset epäkohdat. Hieman odottamattomasti lähes puolet teoksesta käsitellään tulevia Pohjois-Amerikan kisoja. Lopputurnaukseen osallistuvien joukkueiden ennakkoasetelmat jäävät kuitenkin tyystin analysoimatta. Pantsar keskittyy jälleen järjestelyjen ongelmiin ja varsinkin USA:n nykyisen hallinnon todennäköisesti aiheuttamiin ongelmiin. FIFAn korruptiota unohtamatta. Ongelmiahan on jo nähty ja ne tulevat ehkä mediassa jättämään kisojen aikanakin pelitapahtumat varjoonsa. Kisojen paisuttaminen älyttömään kokoon vähentää Pantsarin omaa intensiivisyyttä turnauksen seuraamiseen ja niinhän se tekee omallakin kohdallani.
Ehdin lukea teoksen ennen sen julkistustapahtumaa Postitalon Rosebudissa. Tässä kaupassa en ollut ennen käynytkään. Toinen futiskirjailija Sami Kolamo haastatteli Pantsaria. Aika vähän yleisöä. Tutut pointit tästä ja aiemmasta kirjasta käytiin läpi ja sitten keskustelu rönsyili aina Suomen alasarjojen korruptioon asti. Ihan viihdyttävää, joskaan ei kovin ennenkuulematonta debattia. Kukaan ei kysynyt mitään, en minäkään. Harkitsin ylläolevien pointtien kommentointia Qatarin finaalin pelin tasosta, mutta ujona poikana pidättyin. Ehkä jos olisi syntynyt enemmän keskustelua, niin olisin voinut väliin kommentoida. Nyt ilmapiiri oli liian jäykkä suomalaiseen tyyliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti