Myös tämä Cornell Woolrich -tulkinta on vuodelta 1946, löytyy YouTubesta. Komediaekspertti Arthur Ripley ei ole kovin tunnettu ohjaajana, olen nähnyt häneltä vain keskinkertaisen moonshine-draaman Thunder Road. Muiden tekijöiden joukossa on kovempiakin naamoja. Pitkän uran mm. westerneissä tehnyt Philip Yordan sovitti Woolrichin romaanin The Black Path of Fear vuodelta 1944. Tuottajana sama Seymour Nebenzal kuin M-leffoissa ja kuvaajana toinen saksalaisen ekspressionismin kasvatti franz Planer. Robert Cummings sai jostain syystä näinä vuosina paljon suuria rooleja, mm. Hitchcockin Saboteurissa. Kankeaa on työskentely tässäkin, mutta sadistista floridalaista mafiapomoa valkoisessa puvussa esittävä Steve Cochran on sitäkin parempi. Al Pacino otti taatusti Tony Montanaansa vaikutteita Cochranilta, jonka ura jäi yllättävän matalaprofiiliseksi. Sitäkin korkeaprofiilisempi yksityiselämä päättyi epämääräisissä oloissa Guatemalan rannikolla. Rebecca-tyylistä vangittua vaimoa esittää Michèle Morgan, joka on tässä taatusti yhtä kaunis kuin Le Quai des brumesissa. Peter Lorre Cochranin sidekickinä on aina yhtä moraalittoman unelias. Woolrichin jo tuttuun tapaan mukana on unenomaisia hallusinaatioita. Sijoittuu Miamiin ja Havannaan, mutta on kuvattu varmaan studioissa. Juonessa on käänteitä, vauhti on kovaa ja väkivalta todella brutaalia. Tässä on nyt unohdetun mestariteoksen aineksia, selvästi kestävämpää jälkeä kuin Black Angelissä. Lähestyy jo Phantom Ladyn tasoa. Arthur Penn teki 60-luvulla kehnon The Chase -leffan, jolla ei ole mitään tekemistä tämän herkun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti