Roy William Neill: Black Angel

Kun olen nyt ollut poissa päivätöistä kohta puolitoista vuotta, niin alkaa kaivata jonkinlaista rakennetta viikkorytmiin. Teen joka toinen aamu pitkähkön kävelylenkin ja joka toinen pienen jumppasarjan estääkseni alaselän kipeytymisen. Kiinnekohtia ovat lähinnä olleet tiistaisin klo 14 Barley & Baitin oluthanojen alennusmyynti ja keskiviikkoisin klo 15 Olarin uutuusoluen growler-lanseeraus. Tietäen Olarin, näitä lanseerauksia on ollut viime aikoina harvemmin, mutta periaatteessa kuitenkin. Ehkä myös torstaisin lounas klo 12 Vallilan Sture16-ravintolassa, jossa tarjolla hyvälaatuisia lihapullia vaihtuvalla kastikkeella, pannukakkua ja kermavaahtoa. Matkat ja muut tapahtumat rikkovat tätä rytmiä, mutta sehän niiden tarkoituskin on. Huomasin jokin aika sitten, että netissä on hyvin saatavilla ennennäkemättömiä film noireja kokonaisina elokuvina. Niinpä olen nyt sijoittamassa viikkorytmiin noir-maanantain, tarkoitus katsoa pari klassikkoleffaa joka maanantai. Aloitin jo kolmisen viikkoa sitten katsomalla timanttiset David Goodis -tulkinnat Nightfall ja The Burglar. Seuraavalla viikolla vuorossa olivat Joseph Loseyn USA:n kauden näkemättä olleet teokset M ja The Prowler. Viime maanantaihin osui BeerMarkon oluiden maistelutapahtuma.

Tänä maanantaina ajattelin katsoa pari-kolme Cornell Woolrichin romaanien sovitusta. Matti Salo pitää legendaarisessa noir-oppaassaan Seinä vastassa Woolrichia noirin keskeisimpänä ideamoottorina, jopa ohi Hammettin, Chandlerin, Cainin ja Goodisin. Tunnetuin Woolrichin alias William Irishin alias George Hopleyn teksteihin perustuvista noireista on varmaan Robert Siodmakin Phantom Lady. Tunnettuja teoksia ovat myös noirin murenevan reunan ulkopuolella valmistuneet Jacques Tourneurin The Leopard Man, Alfred Hitchcockin Rear Window, Francois Truffaut'n La mariée était en noir ja La Sirène du Mississipi sekä Rainer Werner Fassbinderin Martha. Aloituksena nyt Roy William Neillin viimeinen ohjaustyö Black Angel vuodelta 1946, pohjalla Woolrichin kolme vuotta aiemmin julkaistu lähes samanniminen The Black Angel. Black Angel löytyy Internet Archivesta.

Los Angelesin pianoloungeihin sijoittuva murhatarina, väärä mies on joutumassa sähkötuoliin. Alussa on hyvää perusnoirmaista otetta, Dan Duryea esittää vaihteeksi alkoholisoitunutta looseripianistia. Juoni muuttuu kovin epäuskottavaksi, kun murhatun leski ja syytetyn vaimo päättävät perustaa pianisti-laulaja -duon tutkiakseen Peter Lorren esittämää epäilyttävää yökerhon omistajaa. Muutaman pitkän musiikkinumeron aikana voi kuvitella katsovansa musikaalia. Lopussa on taas parempaa jälkeä, Woolrichille tyypillisiä painajaisunia on visualisoitu hienosti ristikuvilla. Ei mikään unohdettu mestariteos, mutta laadukasta noiria joka tapauksessa.