Tänä maanantaina ajattelin katsoa pari-kolme Cornell Woolrichin romaanien sovitusta. Matti Salo pitää legendaarisessa noir-oppaassaan Seinä vastassa Woolrichia noirin keskeisimpänä ideamoottorina, jopa ohi Hammettin, Chandlerin, Cainin ja Goodisin. Tunnetuin Woolrichin alias William Irishin alias George Hopleyn teksteihin perustuvista noireista on varmaan Robert Siodmakin Phantom Lady. Tunnettuja teoksia ovat myös noirin murenevan reunan ulkopuolella valmistuneet Jacques Tourneurin The Leopard Man, Alfred Hitchcockin Rear Window, Francois Truffaut'n La mariée était en noir ja La Sirène du Mississipi sekä Rainer Werner Fassbinderin Martha. Aloituksena nyt Roy William Neillin viimeinen ohjaustyö Black Angel vuodelta 1946, pohjalla Woolrichin kolme vuotta aiemmin julkaistu lähes samanniminen The Black Angel. Black Angel löytyy Internet Archivesta.
Los Angelesin pianoloungeihin sijoittuva murhatarina, väärä mies on joutumassa sähkötuoliin. Alussa on hyvää perusnoirmaista otetta, Dan Duryea esittää vaihteeksi alkoholisoitunutta looseripianistia. Juoni muuttuu kovin epäuskottavaksi, kun murhatun leski ja syytetyn vaimo päättävät perustaa pianisti-laulaja -duon tutkiakseen Peter Lorren esittämää epäilyttävää yökerhon omistajaa. Muutaman pitkän musiikkinumeron aikana voi kuvitella katsovansa musikaalia. Lopussa on taas parempaa jälkeä, Woolrichille tyypillisiä painajaisunia on visualisoitu hienosti ristikuvilla. Ei mikään unohdettu mestariteos, mutta laadukasta noiria joka tapauksessa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti