Austmann Tre Gamle Damer, hanaversio

Gardermoenin ilmapuoli jakaantuu kotimaiseen ja kansainväliseen puoliskoon. Siirryttyäni international-alueelle löytyi yllättäen Humle & Maltia parempi baari Helsingin koneen portin pielestä. Viimeiset matkustajat olivat jo koneeseen menossa, mutta kylmänviileästi tilasin tuopillisen trondheimilaista belgipalea, tuttu jo aiemmin pullotuotteena. Aivan ykkösellä en lasia tyhjentänyt, mutta kahteen tai kolmeen hörppyyn se jäi. 5,5% siis, belgihiivaa, tuoretta hedelmää, lievästi jopa katkeroa. Mausteitakin hennosti, pihkaa. Raikas ja mukava, ei valittamista. Oslo (Gardermoen), Hunter Bar, 21.1.2018.

7 Fjell Kjuagutt

Lupaavan niminen Humle & Malt -baari Gardermoenin lentokentällä ilmapuolella, mutta käytännössä tarjonta heikkoa. Pari 7 Fjellin tuotetta, joista maistettavaksi amber ale, vain 4,7%, vain 28 IBU. Varsin tumma, kovasti hiilihappoinen. Maltainen, muuten aika ohut, myös takamatkalla. Oslo (Gardermoen), Humle & Malt, 21.1.2018.

Little Brother Hvor Er Nisselua Mi?

Little Brother on pieni panimo Pohjois-Oslossa, vierailijoille auki vain keskiviikkoisin. Siste Sangin hanatarjonnassa panimolta kaksi jouluolutta, toinen tämä vahvempi, 10%, belgihiivainen imperial stout. Lähes musta, tuoksussa voimakasta paahteisuutta. Hedelmäinen olut, lievästi tahmea, mutta ei siirappinen. Jopa lievää katkeruutta havaittavissa takamatkalla. Pehmeyttä silti puuttuu, kypsytys voisi auttaa. Oslo, Siste Sang, 21.1.2018.

Siste Sang San Diego Style Pale Ale

Suuri panimobaari Grønlandissa, jossa valkoihoinen vastaantulija on edelleen poikkeus. Viisi vuotta sitten Oslo oli yllättävänkin brutaali kaupunki, mutta nyt useimmat alueet ovat keskiluokkaistuneet tai gentrifikoituneet. Grønlandissa on edelleen särmää. Siste Sangin panimo mainostaa olevansa Tigerstadenista. En tiennyt aiemmin, että se on Oslon lempinimi. Ilmeisesti Norjan maalaiset ovat pitäneet pääkaupunkia vaarallisena, joten kissapedon nimi lätkäisty kaupunkiin. Nykyään nimi tietysti positiivissävytteinen, vähän kuin Irlannin tasavallan taannoinen nimitys Celtic Tiger. 
 

Suurehko hallimainen tila, noin 20 hanaa, 10 omaa olutta, kaikki varsin keveitä. San Diegossa  omituisesti vain 3,7%. Hedelmäinen ja katkera, mutta rungon ohuus väistämättä tuntuu. Silti hyvin puhdasta. Oslo, Siste Sang, 21.1.2018.

Haandbryggeriet Ducato Närke #1000

Oslon katukuvassa liikkuu murtomaasuksia kantavia henkilöitä, tätä ei Helsingissä näe. Myös Tesloja näkyy varsin paljon öljymaassa. Glød näyttävässä punaisessa talossa keskittyy pullo-oluisiin, en huomannut hanassa mitään mielenkiintoista. Miellyttävä puun ja tiilen kombo sisustuksessa, näyttää kuluneelta, mutta ainakaan viisi vuotta sitten tätä baaria en huomannut Grünerløkkassa. Oluen hinnoissa ei taaskaan näytä olevan laatueroja, peruslager maksaa suunnilleen saman verran kuin tämä Amarone-tynnyreissä kypsytetty quadruple, 10,4%, 126 NOK. Oslo tuntuukin itse asiassa kohtuullisen edulliselta paikalta nauttia kalliimpia harvinaisuuksia. Haand #1000 siis tarttui maisteluun, myöhemmin huomasin että samalla hinnalla olisi irronnut Haandin tupla-IPAkin. Haand oli taannoin Suomessakin hyvin esillä, mutta ei enää viime vuosina. Hedelmäinen, hieman karkea, yksiulotteinenkin, alkoholin lämmittävyys tuntuu. Neljä kuukautta tynnyreissä, amarone on suosikkiviinejäni, mutta sen vaikutusta on vaikea havaita. Yhteistyössä mukana Örebron Närke ja Italian Ducato. Oslo, Glød, 21.1.2018.

Nedre Foss Gård American Pale Ale

Vastoin ennakkotietojani Nedre Foss Gårdin pramea ravintola oli auki sunnuntainakin brunssin aikaan. Ulospäin vanhan näköinen rakennus Akerselvan rannalla Mathallenia ja Vulkan-areenaa vastapäätä.  Paikassa on myös panimo, jonka tuotetta pääsin kokeilemaan kultaisena kimaltavassa baarissa, baarijakkaratkin vaaleaa nappanahkaa. Kaikki muut asiakkaat tietysti kiskoivat hummereita ja samppanjaa korujaan helistellen. Pale alessa 5,5%, varsin kirkas hieman punertava olut. Maltainen ja pihkainen kuohkea olut. Kevyesti katkeroa, oikein näppärä APA, jossa hedelmäisyys ei liian korostunutta. Sama sisustustyyli jatkui vessassakin, harvemmin panimobaarissa pääsee kuivaamaan kätensä kankaisiin kertakäyttöpyyhkeisiin. Ilmeisesti isompi baari yläkerrassa, mutta se ei nyt ollut auki. Oslo, Nedre Foss Gård, 21.1.2018.

Senja Segla Kølsch

Café Sara tyylikäs baari hienolla paikalla Torggatanin päättyessä Akerselvan siltaan, mutta ei kovin hyvä valikoima. Nyt kovaa hinnoitteluakin, pohjoiselta Senjan suurelta saarelta Tromssan ja Narvikin väliltä pieni annos kölschiä 89 NOK. 4,7%, samea, viljainen hillitty maku, kevyesti hedelmäisyyttä , hyvin puhdas. Jopa tyylinmukainen, joten ei valittamista. Segla on tunturi Senjalla. Oslo, Café Sara, 21.1.2018.

7 Fjell Hallaien ESB

Grünerløkkan Brewdog Bar melko huomaamaton, ei kylttejä. Karu puinen pikkubaari, täysimittainen keittiö, vierasoluissa ei kovin mielenkiintoista. Hyvin maltainen ESB Bergenistä, pähkinäisyys korostuu, pihkaa , ei katkeroa, 6%. Oslo, BrewDog, 21.1.2018.

7 Fjell Tempel Sur, Besviken & Førbannad

Aurinkoinen päivä Oslossa, kävelyä satamassa ja Aker Bryggen alueella, jossa en aiemmalla reissulla käynyt. Hieman yllättäen satamassa Franklin D. Rooseveltin patsas näyttävällä paikalla. Perustelut pohjautunevat USA:n rooliin natsimiehityksen päättymisessä, jo sitä ennen Roosevelt antoi tunnustusta Norjan vastarintaliikkeelle. Ennakkotietoni mukaan Café Sara olisi auennut klo 11, mutta käytännössä auki vasta klo 13. Seurauksena löntystelin 2012 varsin perusteellisesti koluamaani Grünerløkkan aluella ennen Hopyard-baarin avautumista klo 12 modernisti sisustetussa kauppahallissa Akerselvan rannalla. Hopyardissa paljon importteja, mutta muutama paikallinen craft seassa. Bergeniläisen 7 Fjellin yhteistyöolut uppsalalaisen Tempelin kanssa, baarissa tyyliksi kerrottiin sour gose, 7,1%. Netissä seksikkäämmin imperial india gose. Mausteita, suolaa ja hedelmiä. Keskiruskea, hapan tuoksu, maku hillitympi tyypillisesti. Melko kuiva, ehkä enemmän tyrni/lakka -tyylisesti marjamainen kuin hedelmäinen. Varsin edullinen paikka, Oslossa hintataso tuntuu vaihtelevan. Norjan kalleus on ehkä osittain myytti. Perusolut on kalliimpaa kuin Suomessa, mutta craft ei juurikaan perusolutta kalliimpaa Oslossa. Helsingissä ero on paljon suurempi. Oslo, Hopyard, 21.1.2018.

Austmann Boxfresh IPA Mk.IV Cryotherapy

Hieman samea, sitruksinen tuoksu. Maku hedelmäinen, hieman kalkkisuutta, kohtuullisen raikasta, pieni peräkärrykin seuraa takamatkalla. Hedelmäistä kirpeyttä myös, joka jatkuu katkeruutena. Hyvähän tämä on, 6,5%. Oslo, Håndverkerstuene, 20.1.2018.

Eik & Tid Sorbus

Tämän oluen nimi ei viittaa suomalaiseen marjaviiniin Sorbusiin, tässä on baarin brosyyrin mukaan legendaarista kveik-hiivaa. 5,6%, sameaa, äärimmäisen hapan tuoksu. Maku on hapan ja hedelmäinen, aivan liian kylmää hanaoluena. Kirpeää marjaisuutta, ei jälkimakua. Intensiivisyyttä on, ryhdikästä kamaa. 17 hanaa tutussa laatubaarissa. Oslo, Håndverkerstuene, 20.1.2018.

Dronebrygg Rug Pale Ale

Oslolaista olutta jo edelliseltä Oslon reissulta tutussa pelivaikutteisessa Tilt-baarissa. 6%, eipä paljoa maistu millekään, mallasvoittoinen, hedelmä jää taaemmas. Ei katkeroa, varsin vaisu kaikin puolin. Oslo, Tilt, 20.1.2018.

Crowbar Yohakeem Black IPA

Oslon ydinkeskustan pohjoispuolella panimobaari Crow, 21 hanaa baarissa, yhdeksän omaa olutta. Modernia perusmeininkiä, mustassa IPAssa 6,2%, maitoisuutta, paahteisuutta, hieman katkeroakin. Hyvää kamaa, kuiva olut, miellyttävä. 40 cl, 84 NOK, siis aika halpaa. Oslo, Crowbar, 20.1.2018. .

Founders Canadian Breakfast Stout

Päädyin juomaan tätä somessa Janne Keskisarjan yllyttämänä. Michiganistä vahvaa stoutia, 11,7%. Vaahterasiirappia, hyvin makea tuoksu. Pehmeää imperial stoutia, ei niin makeaa kuin tuoksu. Mallaskin tuntuu, mutta vaniljaa on liikaa, ei tämä kuitenkaan kunnon olutta ole, ei mitään jälkimakua. Jostain syystä tällaiset vahvat makeat imperial stoutit ovat aina olleet nyt keski-ikäistyneiden reittaajien suosiossa. En ole koskaan ymmärtänyt syytä. Oslo, RØØR, 20.1.2018.

Graff Hopfalong Keller IPA

Siisti baari, 60 hanaa, muistuttaa Kööpenhaminan Taphousea, paljon Cervesiamin oluita. Tromssasta NEIPAa, 6,2%, 126 NOK, nyt siis jo varsin kallista. Sameaa, liian makea NEIPA, ei tarpeeksi katkeroa. Mehuisuus ei tarpeeksi raikas. Jotain kellerbier-hybridin vivahteita kai tavoiteltu, mutta lopputulos ei kovin toimiva. Baarissa caskissa Vibrant Forestia, täälläkin Frydenlundin pilsiä. Oslo, RØØR, 20.1.2018.

Cervisiam Prince of Dankness

Neliskulmainen pieni baari, 25 hanaa, Cervisiam-panimon jakelupaikka. Vain kaksi muuta asiakasta paikalla. 11 Cervisiamin olutta hanassa. Frydenlund Pilsner tarjolla sekä täällä että Bryggissa, se on ehkä craft-hörhöjen suosiossa. Dankkiprinsssissä 7%, NEIPA, todella samea, mehuinen, mutta melko karkeahko. Dank todellakin, jos ymmärrän termin oikein. Humalina Galaxy, Mosaic,  Nelson Sauvin ja Citra. Tykkäsin kyllä. Oslo, Oculus, 20.1.2018. 

Sleeping Village Bright Green Mountain Covered in Snakes

Baarimestari luuli tätä olutta amerikkalaiseksi, ja suositteli Brewskia ja Duggesia norjalaisina. En kysellyt enempää häneltä. Jokin Grimstad & Oslo -tyyppinen hanke tässä on kyseessä, varsinaista panimoa en Googlella nopeasti saanut selville. 8,4 %, DIPA, 109 NOK. Kauraa, Rakau, Motueka ja Citra. Sameaa, hyvin mehuinen, pehmeää, karamellinen, liian makea. Silti mukava. Melko hiljaista baarissa keskipäivällä. Yhdessä pöydässä kolme ihmistä, ei muita. Oslo, Brygg, 20.1.2018.

Geiranger Bølga IPA

Norwegian tarjosi Oslon lentoja Tallinnan laivalippujen hinnalla, joten tartuin tilaisuuteen ja ponnahdin Osloon viikonlopuksi. Edellisestä ja ainoasta Oslon-reissustani on vierähtänyt yli viisi vuotta, joten skene on ehtinyt mukavasti uusiutua. Silloinkin olin liikkeellä keskellä talvea joulukuussa ja jotenkin tuntuu luontevalta käydä Norjassa talvella.

Talvinen viehätykseni Norjaan varmaan takautuu 1970-luvun alkuun, jolloin norjalaishiihtäjät Ivar Formo ja Oddvar Brå olivat suuria suosikkejani. Sapporon olympialaisissa junttimainen Juha Mieto hävisi mielestäni täysin ansaitusti 15 kilometrin pronssimitalin seitsemällä sadasosasekunnilla tyylikkäälle Formolle. Formo voitti sitten 1976 olympiakultaa 50 kilometrillä ja hukkui jäihin traagisesti 2006. Brå oli maailman ykköshiihtäjä välivuonna 1973, mutta voitti maailmanmestaruuden vasta 1982. Mieto tunnetusti ei voittanut koskaan mitään, toisin kuin vaikka nyttemmin varsin unohdettu Kainuun Ristijärven Kari Härkönen, maailmanmestari 1985.

Gardermoenin kentälle saavuttuani eteen tuli pieni ongelma, lähes kaikki junat Oslon keskustaan oli peruutettu. Suunniteltuja korjaustöitä koko lauantaipäivän ajan. Tämä tieto ei ollut minua saavuttanut, mutta puolen tunnin päästä yksi juna kuitenkin liikahti kohti Osloa, juna eteni Lillestrømin taakse pienelle asemalle ja sieltä lyhyen odotuksen jälkeen jatkettiin bussilla Oslon keskustaan. Varsin vaikuttavia tunnelirakenteita, öljyrahalla on saatu homma toimimaan hienosti.

Käytännössä kaikki vuonna 2012 käymäni baarit näyttävät olevan edelleen hengissä. Paljon uusia mielenkiintoisia ravintoloita on kuitenkin avautunut. Aikaa ei nyt käytettävissä kovin paljon, joten luonnollisesti priorisoin aiemmin käymättömät baarit etusijalle. Heitin kamat hotelliin ja suuntasin kohti uusia seikkailuja. 

Brygg iso monitoimitila, 35 hanaa. Geirangerin oluessa sitrusta, katkeroa, mukava  runko. Erinomaiselta tuntuu. Pihkaa, mutta hieman raikkaampi voisi olla. 35 cl,  99 NOK eli noin 9,60€. Punavuoren hintatasoa. Ulkomaalaisia ja makrojakin tarjolla, mutta silti siistiä. Lunta reippaasti seudulla, Gardermoenissa varmaan metri, Oslon keskustassakin paljon. Oslo, Brygg, 20.1.2018.