Fox Farm Near & Far

Thomas Riggs suositteli parin vuoden takaisella New Englandin roadtripillä poikkeamista Connecticutin pikkukylässä Fox Farm -panimolla. Loistopysähdys, vaikka päivä jatkuikin ankeammissa merkeissä, kun juutuin Pride-kulkueiden ruuhkiin ja eksyin Connecticutin syrjäteille.

Nyt sitten tuli Fox Farmia vastaan ensi kerran Suomessa. Tuplaheizi, 8,2 %. Tölkitetty 04/29/26. Ikävä kyllä lisätty valkoisia viinirypäleitä, sitä en tilausvaiheessa huomannut. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäinen tuoksu. Runsaasti hedelmäisyyttä on maussakin, kuivaa. En saa rypäleiden makua irti. Sehän on vaan hyvä. Raikasta ja täyteläistä on. Tässä ei ikä tunnu vaikuttavan. Täproom, 10.9.2026.

The Alchemist Heady Topper ja Focal Banger (2026)

Vermontin klassisia IPOja olen viimeksi päässyt juomaan yhdeksän vuotta sitten. Jani Simonen toi Kööpenhaminasta sekä Heady Topperin että Focal Bangerin. Pari kuukautta myöhemmin Tapani Ronni sai roudattua samat oluet suoraan New Englandista. Sittemmin en ole niihin törmännyt. 2006 vierailin silloisella panimollakin Waterburyssa, mutta en valinnut autolla liikkuessa tarjolla ollutta Heady Topperia, joka on siis lanseerattu jo 2003. Sitähän pidetään ensimmäisenä NEIPAna, mutta tyyli on sen jälkeen muotoutunut kovasti.

Näillä oluilla on kuitenkin edelleen melkoinen hohde. Kun Matias Kainulainen hälytti oluiden saapuneen Keski-Pasilan uuteen Täproomiin, en kauaa empinyt. Tallustelin paikalle. Baarimestari oli aika hämmentynyt kysyessäni oluita, ei niitä kaapeissa näkynyt. Tilanne alkoi selvitä, kun yksi omistajista Johan Forsström saapui paikalle. Pientä sekaannusta, oluet oli jo julkaistu Untappdissa, vaikka niiden myynti oli tarkoitus aloittaa vasta seuraavana päivänä. Saimme kuitenkin Juha Heinäsen kanssa oluet maistoon, mutta niistä ei ollut vielä syytä kirjoittaa nettiin. Siksipä kirjoitan tätäkin vasta nyt. 

Heady Topper on siis 8,0 %, 100 IBU. En saanut tölkityspäivän kuukaudesta selvää, mutta todennäköisesti päiväys on 05/07/26 eli neljä kuukautta siis. Se on hieman liian kaukana. Tuoksu ei ole kovin voimakasta. Hieman yrttinen hedelmäisyys, pehmeää, kuivaa, katkeraa. Upeaa olutta, mutta ei siis tosiaan enää kovin tuoretta. Focal Banger on aina ollut näistä suurempi suosikkini. 7,0 %, 90 IBU, Citra ja Mosaic. Tässä oli selvästi erottuvana 05/05/26. Pehmeää, hieman hedelmäisempi kuin edellinen. Katkeroa on tässäkin, huikea tasapaino. Loistavaa kamaa vielä tässäkin ikävaiheessa. Täproom, 9.9.2026.

Himo Diskaus

Tampereen/Hämeenkyrön Timo Alanen oli tänään Stadissa, pidimme Rauno Nissilän kanssa seuraavan matkan suunnittelukokousta Juovassa. Välitin Timolle Varikon suppean jakelun saanutta Otsonikierrosta ja sain vastineeksi tämän Himon NEIPAn. 7,0 %, Motueka, Azacca ja Superdelic. Huippuhumalia siis, tölkitetty kesäkuun alussa, mutta ei se mahdoton aika ole. Vaaleaa ja sameaa on. Trooppisia hedelmiä on tuoksussa. Pehmeää makua, passionia, limeä, papaijaa, kuivempiakin sävyjä, ananasta, melonia. Varsin raikasta, välillä Himon oluet ovat herättäneet kysymysmerkkejä, mutta tämä kyllä tuntuu toimivan mukavasti. 

Olvi Pasadena Pale Ale

Olvin viimeisimmällä näytelähetyksellä oli värikkäät vaiheet. Olin kaksi viikkoa sitten menossa raitiovaunulla kohti Jätkäsaarta (Barley & Bait), kun kuljetusfirma soitti. Totesin, ettei lähetyksen vastaanotto nyt onnistu, mutta seuraavana päivänä kyllä sopisi ainakin aamupäivällä. Enempää en asiasta kuullut, kului siis kaksi viikkoa. Tänä aamuna olin suihkussa, kun ovikello soi. Pyyhettä lanteille ja ovea auki, sieltähän kuljetusfirman lähetti työnsi kassia käteen. Onnekkaasti siis tällä kertaa. Huomasin jälkeenpäin, että lähetti oli yrittänyt soittaa puhelimeeni varttitunti aiemmin. Silloin istuin pöntöllä ja puhelin äänettömänä eri huoneessa. Varsin kookkaasta kassista löytyi neljän tölkin ohella ilmeisesti jonkinlainen grillausvälinesetti ja omalaatuinen suurehko asuste, jonka tulkitsin olevan jonkinlainen esiliina. Varmaan grillaamiseen tarkoitettu sekin. Olvin viimeaikaiset lähetyksethän ovat olleet monella tavalla yllätyksellisiä, joten sellainen tämäkin siis oli. Uutuusoluena lähetyksessä Olvi Pasadena Pale Ale, 5,0 %, Mosaic, Bravo ja El Dorado. APA siis Kalifornian tyyliin, Pasadenan nimi on tietysti hieno, kaupunkikin on sympaattinen Los Angelesin seudun asteikolla ja onhan siellä ratkaistu jalkapallon maailmanmestaruuskin 1994. Lähes kirkasta kultaista olutta. Huomattavan reipasta vaahtoavuutta, vaikka olut rauhoittunut 12 tuntia. Raikasta hedelmäisyyttä, hieman kirpeää mausteisuutta, jopa yrttejä. Ohuehko runko, se oli varmaan nyt selvää. Toivoisi, että Olvi Suomen johtavana pintahiivaoluiden teollisuuspanimona tekisi enemmän vahvempiakin tuotteita. Toki kaupalliset rajaehdot ovat mitä ovat. Ehkä välillä jotain pienempiä eriä, kun homma tuntuu rokkaavan laatumielessä. Muistuttaa siis monia aiempia Olvin seikkailuja modernien humalien parissa. Raikkautta ja puhtautta on, täyteläisyyttä ja makuja voisi olla enemmän.

Bas-Canada BreWskey Élixir

Vielä toinen jakotölkki Juhan kanssa, nyt kanadalaista laatua triplaheizin merkeissä. 10,0 %, Nelson Sauvin, Riwaka, NZ Cascade, Citra. Tölkityspäivä 17/06/26. Vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää tuoksussa. Pehmeää ja makeaa. Täyteläistä, hyvää on. Tuoreus on säilynyt mukavasti ja makuja on runsaasti tarjolla, vahvuus ei maussa tunnu oikeastaan mitenkään. Erinomaista laatua jälleen kerran Gatineaun ja Montrealin valmistajien tuottamana. Juova, 8.9.2026.

TEST Holography Second Edition (2026)

Brooklynista heiziä tölkistä jaettuna Juha Heinäsen kanssa. 7,0 %, Riwaka sinkkuhumalana, sameaa ja puhdasta. Hieman mausteisuutta. Sitrusta, kuivaa, varsin puhdasta. Hieman katkeruutta, voisi olla täyteläisempi. Hyvää tavaraa taas, ehkä aavistuksen makeaa. Monimuotoinen sosiaalinen tilanne, joten muistiinpanot taas kerran varsin lakonisia. Juova, 8.9.2026.

Kirkstall Conchord, cask ale

Hazy pale ale, 4,0 %. Tosiaan sameaa ja trooppishedelmäinen maku. Raikasta ja kuohkeaa, yllättävän runsas ananaksen ja mangon maku. Erittäin miellyttävää kaikin puolin. Lievä katkeruus kruunaa kokonaisuuden. Barley & Bait, 8.9.2026.

BeerMarko-teisting Roineenpuistossa

Runsas viikko sitten perjantaina juteltiin Ari Nyforsin kanssa Porin Humala-festivaaleilla paikallisen kotiolutmestari Marko "BeerMarko" Jokisen kanssa. Marko tarjosi maisteltavaksi pari hänen oluttaan, hän toisi oluet paikalle festivaalin toisena päivänä. Kun sitten lauantaina poistuin festivaaleilta Timo Klimoffin vartioiman portin kautta, niin käteen työnnettiin kassi, jossa oli peräti viisi olutta. Mikäpä siinä, sain kotiutettua koko setin Vallilaan asti. Nyt sitten kokoonnuimme Roineenpuiston reunalle maistelemaan oluita, mukaan saatiin myös paikallinen konnossööri Juha Heinänen. Ensimmäisenä maistoon baltic porter Kokomusta, sessiovahvuinen, 5,5 %, 67 IBU. Musta, täyteläinen tuoksu, vähän mausteinen. Ohuempi maku, kuiva. Hiilihappoja vähän liikaa. Paahteisuutta toimivasti, jälkimaku lyhyempi. Seuraavaksi toinen hieman puoluepoliittisesti nimetty Kristallis Dipakraatti, tupla-IPA siis, 8,2 %, 112 IBU. Kirkas ja ruskea. Hedelmäinen tuoksu, hieman fariinisokeria tuoksussa. Ei tunnu maussa, hedelmää ja pihkaa. On katkeroa, mutta ei läheskään IBU-lukeman veroisesti. Hiilihapot nyt kunnossa, kuiva runko, puhdasta jälkeä.

Seuraavaksi Sheriff Strong Ale, oak aged, 9,0 %, jaloviinassa uitettuja tammilastuja käsittääkseni. Ruma kuraveden ulkonäkö. Kylmänä aika neutraali tuoksu. Makeahko, hedelmäinen, ei alkoholi maussa häiritse. Rypälemäisyyttä ehkä jaloviinasta. Aika pehmeä kokonaisuus. Mielenkiintoinen. Helmikuussa 2024 pullotettu. Vielä jäljellä kaksi imperial stoutia. Synkk Is 9,0 %, 76 IBU, Pilgrim, Magnum ja Perle. Hävikkileipää ja kahvia. Täyteläinen ja mausteinen tuoksu. Pehmeää kahvisuutta. Hyvä lämpötila, kun pidin vähän yli tunnin temperoituna huoneenlämmössä. Kuivaa on, oikein mukavaa. Setin kovin ilman muuta tähän mennessä. Lopuksi vielä Juniper Aged Synkk Is, 9,0 %. Muuten sama kuin edellinen, mutta nyt neljä kuukautta jaloviinaisten katajanpalojen kanssa kypsynyt. Pullon mukana myös voimakkaasti katajalle tuoksahtava katajapuinen härpäke. Mustaa kamaa, tuoksu monimuotoisempi. Pehmeää tavaraa, edellisestä tosiaankin edelleen jalostettu. Kuivaa on ja selvästi jaloviinakin tuo lisäarvoa. Puumaisuus mukana, lämmittävää tavaraa, onhan tämä vielä kovempi kuin edellinen. Olipa nautinnollinen sessio, kiitoksia kovasti Markolle.

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Covid-romaani vuodelta 2022. Pandemian puhjettua kuusikymppinen leskikirjailija muuttaa ex-miehensä kanssa New Yorkista Mainen rannikolle. Romaani tuntuu aluksi masentavalta, kun kaikki on niin tuttua. Haluttaisi unohtaa koko tuo aika. Kauppareissun jälkeen kehotetaan pesemään vaatteet, sellaisesta en ole ennen kuullut. Paikalliset haluavat hätistää newyorkilaiset pois. Tämä tuntuu hieman liioittelulta, vaikka Suomessakin Uusimaa suljettiin. Strout kirjoittaa sujuvaa helppoa tekstiä minä-muodossa, näkökulma ei kertaakaan vaihdu muualle. Teksti siis rullaa oikein mukavasti. Mutta henkilöitä on paljon, kimurantteja ihmissuhteita, romaani alkaa hieman junnaamaan paikallaan. Loppua kohti romaani muuttuu tummasävyisemmäksi, ihmisiä kuolee, ja samalla romaani muuttuu kiinnostavammaksi. Loppu on taas vähän löysempi, mutta kyllä lukukokemus suhteellisen myönteiseksi jää. Romaani ajoittuu myös Trumpin ensimmäisen kauden viimeiseen vuoteen ja varsin hienovaraisilla viittauksilla Strout kuvaa USA:n polarisoitumista poliittisesti. Kovin hienovaraista puolestaan ei ole se. että päähenkilön ex-miehen varallisuus on peräisin natsirikoksista. Se tuntuu vähän kaukaa haetulta nykyajassa, vaikkei tietenkään mahdotonta. Strout on käsittääkseni kirjoittanut samoista henkilöistä aiemmin, mutta se ei lyhyistä viittauksista huolimatta häirinnyt. Esimerkiksi yhden sivuhenkilön nimi on Olive Kitteridge ja Strout on kirjoittanut samannimisen romaanin.

Ettl Helles

Eilisen Festbierin ohella pitkäripaisen hyllylle on päätynyt Teisnachin baijerilaiskylästä paikallista käyttöolutta hellesiä. Mutta tämäkin modernisti tölkissä. Vain 4,8 %, vaaleaa, kirkasta ja kultaista. Viljaisen maltainen tuoksu ilmaantuu tuopista esiin voimakkaasti vyöryvänä. Maku on ehkä vähemmän intensiivinen, se jää hillitysti maltaiseksi täyteläiseksi elämykseksi. Simppeliä, mutta hyvää. Saksalaiset tämän ymmärsivät aikoja sitten ja nyt onneksi me muutkin saamme siitä vielä nauttia. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Underwood Capital DIPA

Metrolla Puotilasta Hakaniemeen. Ukrainasta jo tuttu Underwood-panimo, mutta nyt tarjolla uutta kamaa. 8,0 %. Maltainen ja pihkainen. Ei hedelmäisyyttä, mutta ei nyt mitään virhemakuja. Kuivaa on, vähän katkeruutta. Ei tämä huono ole, mutta ei nyt innostakaan. Oluthuone Haka, 5.9.2026. 

Outer Range Sun in the Clouds

Meni pilveen ja alkoi sataa, joten pääsin takaisin terassille, ei enää liian kuuma. Toinen olut Ranskan Alpeilta, sameaa, vaaleaa. 7,2 %, Mosaic ja Nelson Sauvin. Appelsiinia maussa. Raikkaasti toimii tämäkin, täyteläistä mehuisuutta. Kuiva runko, ei ehkä jälkimakua mainittavasti. Tykkäsin kyllä. Pikkulintu, 5.9.2026.

Outer Range Agronet Clear Sight

Ulkona auringossa tuli jo liian kuuma, joten seuraava Puotilan olut sisällä. Ranskalaisessa west coastissa 6,6 %, Vista ja Idaho 7. Pehmeää sitrusta, maltaisuutta, pihkaa. Puhdasta ja vähän katkeroakin. Hyvää kamaa kokonaisuutena. Isäntä Markku Ristevirtakin piipahti puheilla. Pikkulintu, 5.9.2026.

Anderson's Estoni Porter

Kaksi vuotta sitten olin Tartossa olutfestivaalilla. Õllepidu on taas tänään, mutta en paikalle jaksanut vääntäytyä. Puotilassa kuitenkin voi fiilistellä tarttolaisella baltic porterilla, 6,5 %. Mustaa, hyvin paahteinen tuoksu. Täyteläinen maltaisuus jyllää pehmeän kuivana. Ei juuri jälkimakua tässäkään, mutta miellyttävää on. Pikkulintu, 5.9.2026.

Zum Löwenbräu Adelsdorf Fest Löwe

Sain hälytyksen uudesta saksalaisoluesta Puotilassa, joten ponnahdin paikalle. Talon nurkalla törmäsin Ismo Erikssoniin, joka oli tämän oluen tsekattuaan lähdössä Norjaan Waterboysin keikalle. Aika tummaa punaruskeaa juhlaolutta tuntemattomalta baijerilaispanimolta Forchheimin länsipuolelta, 5,5 %. Maltaista ja hieman karamellista menoa. Kuiva suutuntuma,  karamellisuudesta ei mitään haittaa. Katkeruutta nyt ei kummemmin löydy, mutta sitä ei erityisemmin kaipaakaan. Hieno terassikelikin. Pikkulintu, 5.9.2026.

Ettl Festbier

Lähi-Alkossa oli toinenkin ennenkokeilematon saksalainen juhlaolut. Tšekin rajan lähellä Bayerischer Waldissa sijaitseva Ettl on myös ikivanha panimo, perustettu 1543. Aiemmin olen juonut panimon tuotteita 2022. Hieman hämmentävästi perinnepanimon olut on tölkissä, tällainen on Saksassa ja varsinkin Baijerissa vielä melko harvinaista. Yhtä tarkkoja tuotantotietoja kuin Wildbräulta ei nyt löydy, mutta 5,4 % on vahvuutta. Kirkasta ja kultaista on tämäkin. Tuoksussa on hieman hämmentävästi parfyymisiä sävyjä tutun maltaisuuden rinnalla. Pehmeää maltaisuutta löytyy taas mausta, tämä on ehkä aavistuksen kuivempi kuin Wildbräun olut. Jälkimaku kyllä puuttuu ja muutenkin lievästi yksiulotteisempi. Mutta kunnon olutta totta kai. Kävin aamupäivällä maistelemassa Alkon pääkonttorilla yhtiön olutuutuuksia. Nämä sesongin juhlaoluet eivät siellä olleet, mutta alkuillasta löytyivät kuitenkin lähi-Alkosta. Miksi näin on, en osaa sanoa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Wildbräu Grandauer Festbier

Baijerin Grafingissa sijaitsevan Wildbräun olut on tullut edellisen kerran vastaan 2009. Nyt lähi-Alkossa Oktoberfestbierien joukossa oli Wildbräun juhlatuote, lanseerattu panimon 350-juhliin 1965. 5,6 %, keittomäskäys, 10 päivän pääkäyminen yhdeksässä asteessa, seitsemän viikon kypsytys nollassa asteessa ja aromihumalana Hallertauer Perle.  Kirkasta ja kultaista. Hyvin maltainen tuoksu, ehkä makeuttakin löytyy. Samettisen pehmeää makua, täyteläistä maltaisuutta, kohtuullisen matalat hiilihapot. Yrttistä makua irtoaa myös, hieman katkeruutta jälkimaussa. Äärimmäisen hallittua laatutasoa, totta kai. Aina se saksalainen viimeistely säväyttää, ei voi mitään. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.