Mallassepät Sahti Vaalea

Pikainen tsekki naantalilaisten sahtiseppien viimeisimmästä tuotteesta. 7,5 %, kauraa ja vehnää, katajaa. Ei nyt niin kovin vaalea, täysin flätti. Aluksi tuntuu makeahkolta ja leipäiseltä, sitten lähtee kuivumaan. Vähän ohut tämä on, mutta aika mukava silti. Ei banaania. Tuli ryystettyä liian nopeasti, kun tuli aika siirtyä kirjapiirin kokoukseen saman rakennuksen kattohuoneistoon Bistro O Matiin. Oluthuone Haka, 22.4.2025.

Revenant Dwellers

Kuopion kiertolaiselta uusi heizi, 7,5 %, Nelson Sauvin ja Idaho 7. Panopaikka ei tiedossa. Sameaa on, trooppisempi tuoksu. Hyvin mehuinen, mutta jälkimakua yllättäen jonkin verran mukana. Sosiaalisessa ja kiireisessä tilanteessa ei ehtinyt enempää muistiinpanoja, mutta olisiko nyt nähtävissä suunnanmuutos täydellisestä katkeruusabsolutismista? Oluthuone Haka, 22.4.2025.

Stigbergets Mega Muffin

Göteborgista sumukaljaa, 7,5 %, 50 IBU, Citra, Nelson Sauvin. Tölkin kyljessä maininta YCH 701-boosted. Se tarkoittaa Yakima Chief Hopsin Mosaic-pohjaista humalaöljyä.  Todella samea, keskiruskea, voisi olla vaaleampi. Pitsimäistä pienikuplaista vaahtoa. Erittäin voimakas ja kirpeä sitrustuoksu. Täyteläinen maku, hyvin mehuista, nektariinimaista. Hieman trooppisempi ote kuin tuoksussa, mutta kuivaa olut silti on. Valmistaja leveilee oluessa olevan hieman dieseliäkin. Miksipä ei, itse usein puhun bensiinistä, mutta diesel voisi myös olla hyvä verrokki. Peräkärrystä ei voi puhua. Hyvin puhdasta ja maistuvaa. Sumupioneeri Stigbergetsin ote ei ole kirvonnut. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

Suomenlinna Katamaran Doppelbock

Doppelbock on suhteellisen harvinainen tyylilaji suomalaisten pienpanimo-oluiden joukossa. Kun Suomenlinnan tuote osui silmään markettihyllyssä, niin ostopäätös syntyi välittömästi. 7,5 %, Magnum, Perle, Spalter Select, 35 IBU. Tummanruskea, lähes kirkas, hyvä vaahto. Täyteläinen maltaan tuoksu. Maku on makeahkon maltainen, pähkinääkin on. Ehkä hieman liikaa hiilihappoa, mutta aika maistuvaa olut on. Kuivuu mukavasti nielaisua kohti, jopa vähän katkeraksi. Tanakka suoritus Fiskarsissa. Ostopaikka Kajaani, Prisma. 

Michael Connelly: The Waiting

 Edellisessä Ballard & Bosch -sarjan teoksessa Desert Star ikääntynyt Harry Bosch oli yllättävän suuressa roolissa. Tässä viime vuonna ilmestyneessä jatko-osassa Bosch onkin sitten todella pienessä sivuroolissa. Veteraani toipuu syövästä ja tekee pienen cameon hieman rönsyilevän kirjan sivuepisodissa. Jopa tytär Maddie Bosch on nyt paljon enemmän esillä. Päärooli on kuitenkin täysin Renée Ballardin hallussa, kerronta pysyy koko ajan hänen näkökulmassaan. Tuttua laatua edelleen, teksti on todella sujuvaa. Ballard johtaa edelleen Open/Unsolved -osastoa, mutta itse tutkimukset tuntuvat vähän puisevilta. Lopun dramatiikka on hieman perustelematonta. Capitolin hyökkäys 2021 on osittain tapahtumien taustalla. Jopa Black Dahlian tapaus on tutkittavana. Ei Connellyn parhaita, mutta todella mielellään tätä taas luki.  Nimi The Waiting on kuin onkin kunnianosoitus Tom Pettyn samannimiselle biisille. Harvinaisessa maantiedevirheessä Connelly väittää Laguna Hillsin sijaitsevan Laguna Beachistä länteen. Se on tietenkin itään. 

William Friedkin: The French Connection

 Olen nähnyt tietysti usein Friedkinin poliisielokuvaklassikon vuodelta 1971, mutta en näköjään blogiin ole siitä kirjoittanut. Leffa käynnistyy Marseillesta ja tuo mieleen alan paikallisen mestarin Jean-Pierre Melvillen. Sitten tapahtumat siirtyvät New Yorkiin, Brooklyniin ja Manhattaniin, ja leffa kääntyy aivan toisenlaiseksi tunnelmaltaan kuin Melvillen teokset. Äskettäin 95-vuotiaana traagisissa oloissa kuollut Gene Hackman ei näyttänyt filmitähdeltä, mutta oli yksi suurimmista. Popeye Doyle on Hackmanin tunnetuimpia rooleja ja näyttelijä dominoi suvereenisti elokuvaa. Leffassa käsivarakameraa ja nopea hektinen rytmi, katsominenkin on melkein hengästyttävää. Juoni ei ole kovin ihmeellinen, mutta jännite säilyy hienosti, Friedkin on ehkä nykyään aliarvostettu ja vähän unohdettukin mestari. Leffassa on tietullikohtaus, joka ehkä inspiroi Coppolaa seuraavan vuoden The Godfatherissa. Mielenkiintoisesti uusrikkaat venäläiset mainitaan. Toki Brooklynissa on ollut jo kauan Brighton Beachin venäläisyhteisö. 

Kakola Atelier 52

Kakolan Atelier-sarjaa olen ehtinyt seuraamaan hyvin satunnaisesti. Nyt huomasin uuden DIPAn Kajaanin pitkäripaisessa lankalauantaina. Ennen vanhaan Alko oli kiinni pääsiäislauantaina ja pimeän viinan myyjillä oli kissanpäivät. Onneksi se on jo menneisyyttä. 9,0 %, melkein TIPA-tasoa. 77 IBU, humalina Centennial, Motueka ja puolalainen Oktawia, johon en ole ennen törmännyt.  Keskiruskea, kinuskin väri, sameahko. Tuoksussa kuivaa sitrusta, greippiä oikeastaan. Täyteläinen maku, hyvin kuiva, sitrusta löytyy. Mallas tukee hyvin, lievää yrttisyyttä ja hämmentävästi todella raskas peräkärry. Tätä en Kakolalta odottanut. Tämähän on todella miellyttävää, ei mitään ongelmaa. Ei makeutta, ei liiallista maltaisuutta, hedelmäisyys on hyvin esillä, ei virhemakuja. Selvästi paras koskaan juomani Kakolan olut.  Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

naïlo Shore West Coast IPA

Kajaanissa sää viilentynyt huomattavasti kiirastorstaista, ei oikein enää terassikeli. Toisaalta mukava kävelysää, löntystelin Pioppoon 4 km. Paikka täynnä pizzanmutustajia, mutta olutta pääsi ikkunalaudalla juomaan. Haapalalta ei uutuuksia, Oulusta west coastia, hyvin vaaleaa, käytännössä kirkasta. 7,0 %, Amarillo, Cascade, Ekuanot. Hentoinen sitrustuoksu, maussa herukkaa, appelsiiniä ja lievää mausteisuutta. Oikein pehmeää ja kuohkeaa. Kevyt katkeruus. Melko matalaprofiiliseksihan tämä jää, mutta saattaa silti olla paras juomani naïlo-tuote. Puhdasta ainakin on. Puoli litraa 11€, melko halpaa nykyoloissa. Kajaani, Pioppo, 19.4.2025.

The Lost Abbey Lost and Found

Kajaanin tukikohdan naapuri Pasi Nieminen kutsui kiirastorstaina epäviralliseen dubbel-maisteluun Luotikujalla Saint Kukkossa. Järjestäjänä Kajaanin Olutseuran tyyppejä Toni Keräsen johdolla. Hikinen sää, taksikuskin mukaan +20 C. Rochefortia ei lopulta baariin oltu saatu ja Westmallen dubbel tietysti kovinkin tuttu. Mutta kiinnostavin tapaus oli ennenkokeilematon The Lost Abbeyn dubbel Kaliforniasta. Isoissa 75 cl pullossa, korkkia oli todella hankala saada auki. Jaoin pullon Pasin ja kolmannen herran kanssa. 8,0 %, sherryn tuoksua, mahongin ruskeaa, pehmeää, hedelmäisyyttä. Täyteläinen, pähkinää, kahviakin. Oikein miellyttävää. Kajaani, Saint Kukko, 17.4.2025.

Olari SMaSH Maris Otter & Vic Secret

Taas uutta growleria Olarilta pukkaa. Single maltina Maris Otter ja single hopina Vic Secret, joka tuntuu olevan uusi hype-humala juuri nyt, vaikka ei uusi humala olekaan. 6,6 %, lievää utua. Appelsiinin tuoksua. Todella kuivaa, appelsiinia, pihkaa, katkeraa. Oikein näppärää. Marjaisuutta, vadelman pienten kivien pirteyttä. Tarpeeksi katkeruutta Olarin nykytyyliin. Nautinnollista tavaraa. Olarin Panimo Konepaja, 16.4.2025.

CoolHead Finback Whale In The Garden

Viikistä tupla-IPAa New Yorkin kumppanin kanssa. 8,0 %, Krush ja Waimea, trooppista hedelmää. Melko makeaa. Ei jälkimakua. Vähän karkeaa, ei vieläkään CoolHeadillä tunnu kaikki klikkaavan kohdalleen. Oluthuone Haka, 16.4.2025.

Tuju Eka Demoni

Lappeenrannasta NZ Pils, 4,8 %. Motueka, Rakau. Ruohoa, lievää hedelmäisyyttä. Pienoinen peräkärry. Puhdasta ja maistuvaa. Oluen nimi viittaa sekä sielunviholliseen että demo-nauhaan. Oluthuone Haka, 16.4.2025.

Thornbridge The Kernel Burton Ale On The Union

Arkadiasta tarttui mukaan IPAn lisäksi toinenkin Thornbridgen Burton Union -menetelmällä pantu olut. Tämä on varsinainen Burton Ale ja kumppanina perinnetietoinen The Kernel Lontoosta. Kernel mukana ainakin alkuperäisessä Burton Alessa, mutta ei ehkä tässä Union-versiossa. 7,2 %, bottle conditioned, totta kai. Goldings-humalaa, etiketin tekstissä mainitaan myös winter warmer, joka on melkein oma oluttyylinsä sekin. Todellakin rubiininpunainen olut, ehkä itse olisin mahongin maininnut. Mutta kirkasta on. Nyt on marjainen tuoksu, vähän mallastakin. Maku on pehmeän marjainen, luumua, erittäin kuivaa silti. Katkeruus melkeinpä tuntuvampaa kuin eilisessä IPAssa. Tämä on ikään kuin india dark ruby red ale, oikein miellyttävää. Toivottavasti Thornbridge jatkaa Union-settinsä hyödyntämistä, nämähän ovat upeaa kamaa. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Fermentage Street Monks

Lissabonista quadruple, 9,0 %. 30 IBU. Punaruskea, kirkas. Makeahko tuoksu, kuiva maku. Hedelmäisyyttä, hyvä juotavuus, jonkinlaista oksaisuutta. Ei erityisen belginen, ei estereitä, ei makeutta, vaikka lievää karamellisuutta. Imperial red ehkä lähempänä tyyliä kuin quadruple. Ei jälkimakua, ihan ok silti. Mutta ei oikein tyylin mukaista. Mikkeller Running Clubin tyypit valtasivat baarin nyt tiistainakin, luulin niiden kokoontuvan vain lauantaisin. SalamaNation, 15.4.2025.

Sante Adairius Saison Bernice (Batch 26)

Farmhouse alea Pohjois-Kaliforniasta Santa Cruzin vierestä. 6,5 %. Kirkas ja kultainen Pilsner Urquellin ulkonäkö. Tuoksu on fenolisen esterinen, ei kuitenkaan hapan tai fankinen, vaikka brettaa on käytössä. Maussa villihiivan funky kyllä tuntuu, mutta mukavan raikkaalla tavalla. Kitalaki supistuu, mutta hedelmäisyys tulee silti esiin. Ei juuri jälkimakua, mutta kirpeän pirteää olutta on vaihteeksi mukava siemailla. Hallittu suoritus hillityllä tyylillä. Pien, 15.4.2025.

Perennial ESB

St. Louis, Missouri ei ole todennäköisin kotipaikka extra special bitterille, mutta sieltä tämä nyt on kotoisin. 5,3 %, eli melkoisen kevyt tulkinta. Vaaleanruskeaa ja kirkasta, voisi olla vähän tummempaa. Mukavan maltainen tuoksu. Pehmeää, ohuehkoa, maltaista, kuivaa, leipää, ihan mukavaa. Keksisyys, pähkinäisyys ja marmeladin säväys nyt jää uupumaan, mutta kun ollaan Mississippin eikä Thamesin rannalla, niin onhan tämä ryhdikäs lopputulos. Oluthuone Haka, 15.4.2025.

Polly's Livewire

Walesista heiziä, 6,7 %, Amarillo, Citra ja Ekuanot, nimetty Mötley Crüen biisin mukaan. Ei siis kovin lupaavaa, mutta maistetaan nyt ensin. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta sitrusta tuoksussa. Hieman kalkkinen maku, mutta mehuisuus kyllä nousee hyvin esiin. Täyteläisyyttä on, mutta katkeruutta vähemmän, totta kai. Lievää mausteisuutta, persoonallisuutta siis todellakin jonkin verran. Tykkäsin lopulta. Oluthuone Haka, 15.4.2025.