Cairngorm Witches Cauldron, cask ale

Aamiaispaikaksi valikoitui lähtöaamunakin Wetherspoonin baari. Tramilla lentokentälle, ensimmäinen Wetherspoon olisi ollut jo ennen turvatarkastusta, mutta melko kireän aikataulun takia menin sen taakse. Sir Walter Scott suhteellisen pieni ketjun toimipaikaksi, mutta lentokentällä ei ehkä tarpeeksi tilaa. Harviestounin golden ale oli juuri kuivahtanut, joten Cairmgormin syysalesta viimeinen skottiolut tällä erää. 4,9%, tummaa kamaa, hyvä kuohkea vaahto. Makeahkoa paahtoa, ei katkeroa. Puhdas skottiale kaikin puolin, mutta varsin tylsäähän tällainen olut on. Edinburgh, Airport, The Sir Walter Scott, 29.10.2018.

Loch Lomond Outlander, cask ale

Lopuksi scotch alea, 6,5%. Tumma, lähes musta. Maltainen, karamellisuutta kyllä, mutta ei liian makea. Pehmeä, täyteläinen, lievä katkeruuskin kerääntyy takamatkalla. Tässä oli mahtavan skottilainen olut reissun päätteeksi, ehkä huomenna vielä jotain lentokentällä, mutta se on ekstraa. Objektiivisemminkin tämä oli reissun parhaita oluita, mikään osa-alue ei horjahda. Edinburgh, Guildford Arms, 28.10.2018.

Loch Lomond Southern Summit, cask ale

Sadekuuro pääsi yllättämään, Skotlannissa siis voi sataakin. Päälle tuli jonkin urheilutapahtuman päättyminen, ehkä rugbya. Monty'n viereiseen Thomsoniin pääsi vain kanta-asiakkaat, "poliisin määräyksestä". Tallustelin sateessa Mather'siin, tästä baarista hienoja muistoja 1999, mutta nyt en päässyt tuulikaappia pidemmälle, jengiä hillittömästi. Jatkoin Princes Streetiä Guildford Armsiin, täälläkin vain seisomatilaa. Skotit näyttävät dokaavan nimenomaan sunnuntaina. Erinomainen cask-tarjonta. Lomond-järveltä kirkas olut, kaunis ja kultainen APA, 4%. Pehmeää, maltaista, ei erityisen hedelmäistä. Kevyt katkeruus, hyvin ohut kokonaisuus. Tässä on ehkä britticaskin dilemma, puhdasta on, mutta makua ei keveissä oluissa tarpeeksi. Täälläkin luottokorttimaksuissa viiden punnan alaraja, se on ollut tänään lähes kaikissa baareissa, aiempina päivinä ei missään. Edinburgh, Guildford Arms, 28.10.2018.

Pilot An IPA

Paikallista IPAa kegistä, 6%. Hieman samea, sitrusta voimakkaasti tuoksussa, nyt tuntuu taas keg-olut liian kylmältä. Mallastuki kunnossa, mutta maku jää muuten laimeaksi. Sitrus jatkuu maussa, mutta homma pysähtyy puolitiehen. Ei tarpeeksi raikkautta ja takatilan katkeruus puuttuu kokonaan. Hieman harmittavasti tilasin koko pintin tätä, sinänsä puhdasta kamaa. Klo 16 baari änkeytyi aivan täyteen, oli vaikeuksia päästä pois nurkkapöydästä. Edinburgh, Monty's, 28.10.2018.

Cross Borders World Pale Ale, cask ale

Haymarketin lähellä Monty’s upea baari, kompakti moniosainen ja -tasoinen tila kadunkulmassa. 1999 hotellini oli näillä seuduilla, mutta tämä baari uudempaa sukupolvea. Caskeja ja kegejä, baari muutenkin kahden suuntauksen välissä. 4,2%,  kirkas kultainen olut, sitrusta ja pihkaa pehmeästi, nyt on taas hieman liian lämmintä, ei katkeroa. Silti ihan mukava. Edinburgh, Monty's, 28.10.2018.

Alechemy Charisma, cask ale

Laskeuduin alas Stockbridgeen, taas täysi baari, vain seisomapaikkoja. Bitter, vain 3,7%, pehmeä, keksinen, hedelmäinen, nyt oikea lämpötila. Omituinen se perjantain lämpötilaongelma. Katkeroakin on, vaikka tietysti ohut. Miellyttävä valoisa baari, en muista käyneeni täällä 1999, baari on ehkä uudempi. Viereiset sunnuntaimarkkinat ehkä selittää ryysistä täällä, halvan oluen metsästäjät ja turistit tuskin tänne osuvat. Edinburgh, Stockbridge Tap, 28.10.2018.

Boxcar Quartet IPA 013

Aberdeenissä muutama vuosi sitten kävin Six Degrees North -baarissa, toimipaikka nyt myös Edinburghissa New Townin pohjoislaidalla. Erikoista olla nyt ainoana asiakkaana Wetherspoonin painajaismaisen ruuhkan jälkeen. Hämärä kapea ja pitkä baari. 40 hanaa, Talking Headsiä soundtrackinä. Tiny Rebelin tap takeover. Moderneja tyylejä esillä, ei kovin montaa mielenkiintoista. Nappasin Boxcarin IPAn, baarimestari ei tiennyt panimon sijaintia, se on näköjään Lontoon Hackneyssä. 6,5%, melko samea, makean sitruksinen, kuin sokeroitua appelsiinimehua. Simcoe, Mosaic, Ekuanot, Amarillo. Ei oikein innostanut. Edinburgh, Six°North, 28.10.2018.

Stewart Radical Road Reverse, cask ale

Sunnuntaina lieviä starttivaikeuksia. Aamiaispaikaksi taas päätynyt Wetherspoon kusaisi, Booking Office tarjoili olutta vasta klo 11. Kävelin etelään, St Andrews Brewing Potterrow'lla piti olla avoinna jo 0930, mutta yllättäen kiinni koko sunnuntain. Palasin pohjoiseen, Halfway House myös kiinni. Useimmat baarit auki vasta klo 1230. Ajauduin Leithin suuntaan, ostoskeskuksen yhteydessä Wetherspoon, Playfair. Huikea tungos, mutta jonotuksen ja hitaan palvelun jälkeen lopulta lasissa paikallista caskia. Vaikutti aluksi hieman nitromaiselta, täysin samea, mutta kirkastui myöhemmin. Nyt oikea lämpötila, pehmeä, hedelmäinen, karviaismarjaa, hyvin kuiva. Trooppista ylikypsää hedelmää, tuntuu lähes mausteiselta. 4,6%, triple hopped. Yritin maksaa jostain aiemmasta reissusta jääneillä punnan kolikoilla, ei onnistunut. Luulin ensin että skoteilla on nyt jo omat kolikot, mutta näköjään kolikko on vaihtunut koko Britanniassa viime syksynä. Damn, kolme puntaa tulee takkiin. Edinburgh, Playfair, 28.10.2018.

Shilling Unicorn IPA

Todella ruuhkainen panimobaari Glasgow'n keskustassa. 5,2%, erittäin samea olut, olisiko jopa diasetyyliä, kun voimaisuus tunkee esiin. Hedelmäisyyttä, mutta ei vakuuttavasti. Tunkkaisuuttakin mukana, ei katkeruutta, heikko tapaus. Ikävä päätös Glasgow'n rundille, mutta näin välillä käy. Glasgow, Shilling Brewing, 27.10.2018. 

Hopcraft Queen Anne's Revenge, cask ale

State Bar klassinen ympyräbaari, kortti ei käynyt, onneksi hieman puntia mukana. Walesista riiliä, 5,2%, 53 IBU. Perusbitterin ulkonäkö, hedelmää ja mallasta tasapainoisesti, hyvin kevyt katkeruus. Baarissa hyvä tunnelma, vähän kuin Glasgow'n Horse Shoe Barin karvalakkiversio. Aamupäivällä Glasgowiin saapuessa bongasin liikenteestä McLarenin, nyt parkissa Lamborghini. Kaupungissa näyttää olevan kiinnostusta tällaisiin autoihin. Glasgow, State Bar, 27.10.2018.

Magpie Wanderers, cask ale

Bon Accord varsin vanhanaikainen setappi, vaikka tuskin kuitenkaan koin vanha pubi. Kaukaa etelästä Notiinghamista kevyttä riiliä, vain 3,9%. Kirkas, sitruksinen, mallastakin mukana, mutta ohueksi jää. Ei erityisen raikasta, selvästi reissun vaatimattomimpaa tasoa. Baarissa hyvä fiilis kuitenkin. Glasgow, Bon Accord, 27.10.2018.

Williams Bros Joker IPA, hanaversio

Hauskaa kävelyä Kelvin-joen rannalla. Williams-veljesten baariin todella syvälle kellariin laskeutumista kadulta, mutta silti pysytään joen rannalla. Baari muistuttaa Tampereella toimineita joenvarsisysteemeitä, Falls Café jne. Liian kylmää nyt IPA, hedelmäisyys kevyttä. Caskissakin olisi ollut kolme tuotetta, mutta ei mielenkiintoisia. Pulloversio juotu Kuikassa 2010. Glasgow, Inn Deep, 27.10.2018.

Lord Hobo Consolation Prize

BrewDog-baari Glasgow'ssa hienolla sijainnilla, vastapäätä Kelvingrove Art Galleryä. Upea baari muutenkin, isot ikkunat, ehkä paras BrewDogin vierailluista fasiliteeteista. Kova tungos pienehkössä tilassa lauantain lounasaikaan. New England -spesiaali päällä, Lord Hoboa Massachusettsista, DIPA, 9,5%. Hieman samea, sitruksinen, lievästi sivumakua vegetaaliseen suuntaan, . Alkoholi peittyy, hieman kalkkisuutta, ei tunnu erityisen tuoreelta, katkeruus keskitasoa parhaimmillaan. Karkeuttakin löytyy. Mitään makeutta ei kuitenkaan ole, tämä on hyvin kuiva. Glasgow, BrewDog, 27.10.2018.

Redcastle Monster Hop, cask ale

Hauska ajo taas miniatyyrisellä Clockwork Orangella länteen Partickiin, paikalliset eivät kuulemma tykkää nimityksestä, joten Subway oikea termi. Three Judges edelleen vedossa, 9 caskia, monipuolinen tarjonta. Kaikki oluet ennenkokeilemattomia, tällaista tilannetta ei tullut Edinburghissa vastaan, kaikki myös mielenkiintoisia. Jopa belgityylistä caskia esillä. Redcastlen oluen nimi kieltämättä vaikutti valintaa, humalahirviötä vaikea vastustaa. 6,0%,  Amber ale ja näyttää siltä. Kirkas, pehmeä, maltainen, raikkaan hedelmäinen, kuiva, mehuinen, mutta eri tavalla kuin NEIPAt. Tässä humalat varmaan korostavat hiivan hedelmäisyyttä todella maukkaasti, täyteläistäkin. Katkeroa tietysti lähdin hakemaan, sekin löytyy, mutta tavanomaisella bitter-tasolla. Silti erittäin hallittu tasapainoinen kokonaisuus, reissun parhaita. Taas tulee mieleen se mihin britit pystyisivät, jos tekisivät enemmän tällaisia vahvempia oluita, eikä aina satsattaisi noin neljään prosenttiin. Lämpötilakin on nyt oikea, ei mitään Edinburgh-lämpöä. Ehkä lämmetessä karamellisuus nousee hieman häiritseväksi elementiksi, tietysti tyylinmukaista sekin. Kevyttä Halloween-rekvisiittaa täälläkin, en matkaa varatessa ajatellut, että tapahtuma osuu kohdalle. Glasgow, Three Judges, 27.10.2018.

Drygate Seven Peaks, cask ale

Glasgow'ssa varsin tiukka tahti, mutta Drygaten IPA oli niin hyvä, että päätin ottaa täällä vielä toisenkin. Caskista Mosaic IPAa, 5,0%, kirkas, kultainen. Nyt ehkä taas skottityyliin hieman liian lämmintä. Pehmeää, trooppista hedelmää, miksei herukkaakin, mutta kissanpissa-aromi ei kovin voimakas. Ohut väistämättä ja brittikeksiä mukana, katkeruus vain viitteellistä. Nyt on pakko todeta, että keg oli selvästi parempi kuin cask, toki eri oluet kyseessä. Erittäin puhdasta hienoa tyylikästä olutta kyllä tämäkin. Reissun ykköskohde tähän mennessä, täällä voisi vetää kokonaisen päivän. Glasgow, Drygate, 27.10.2018.

Drygate Crossing the Rubicon

Siirryin kävellen noin kilometrin itään Glasgow'n keskustasta, Drygaten pienpanimo hauskasti jättimäisen Tennentin tehtaan kupeessa. Erittäin vakuuttavaa toimintaa Drygatella, ruokapainotteinen ravintola panimon kupeessa, itse siirryin juomaosastolle, 12 omaa kegissä, neljä caskina, muutama vierailija. Mittava pullolista. Otin ehkä hieman harkitsemattomasti aluksi kegistä kamaa, West Coast IPA, 6,9%. Utuinen, raikas, sitruksinen, pihkaa. Erittäin hyvää. Peräkärry voisi aina olla raskaampi mutta kunnon katkeruuskin tässä on mukana. Reissun parhaita ilman muuta. Glasgow, Drygate, 27.10.2018.