keskiviikko 23. heinäkuuta 2025
Salama Circle of Fist
Salama Face Off
Drop Project Drippin
Les Intenables London Time
Olari No Smoke Without a Bock
Thornbridge Stone West Side Glory
tiistai 22. heinäkuuta 2025
Kevin Wignall: Who Is Conrad Hirst?
Alkuasetelma viittaisi kuitenkin enemmän vaikkapa Jim Thompsonin tappajatrillerien suuntaan. Nimihenkilö on myös romaanin päähenkilö, hän on kolmekymppinen englantilainen Luxemburgissa asuva palkkamurhaaja, joka on karaistunut ja raaistunut Jugoslavian hajoamissodissa. 10 vuoden tappoputken jälkeen mielessä on alanvaihto, joka edellyttää neljän työnantajapuolen edustajan likvidointia. Tapahtumat sijoittuvat miellyttävästi talviseen Keski-Eurooppaan, Baijeriin, Sveitsiin ja Milanoon. Homma odotetusti alkaa mutkistua huomattavasti. Ruumiita tulee runsaasti ja vakoiluaspekti tosiaan kääntyy esiin. Wignall on ilmeisesti britti, vaikka syntynyt Brysselissä. CIA:lle ja amerikkalaisille ei tässä romaanissa aurinko paista, niittokone silppuaa heitä lähes parodiseen malliin. Teos ei ole millään tavalla uskottava, mutta rivakkavauhtinen ja intensiivinen se on. Epilogi Sveitsin Churissa on ehkä kirjan omaperäisin osa, nyt todellakin tulee le Carré mieleen, hänhän viihtyi myös Sveitsin maisemissa. Kohtuullisen mukava lukukokemus, vaikka ei mikään mestariteos. Saatanpa tutustua Wignallin tuotantoon jatkossakin. Tämä romaani on sattumoisin suomennettukin.
maanantai 21. heinäkuuta 2025
Valérie Perrin: Vettä kukille
sunnuntai 20. heinäkuuta 2025
Factory Reflections of Our Time
BreWskey Psychedelic Superdelic
Suomenlinna Kealakekua, cask ale
Karjalohjan Kiertolaiset Elosalama
Brooklyn Hazy IPA
Fidens Green Cheek The Other Other Brian
Anthony Mann: Winchester '73, teatteriversio
lauantai 19. heinäkuuta 2025
Craft Beer Garden 2025
Tuttuun tapaan kullakin panimolla oli kaksi olutta hanassa. Kakkospäivänä oluet vaihtuisivat. Onnistuin saamaan istumapaikan aurinkokatoksen alta, mutta varsin kuuma ja hiostava keli kyllä tuntui siinäkin. En nytkään ollut tehnyt etukäteissuunnitelmaa, joten fiilispohjalta lähdin oluita poimimaan. Toki uusia kokemuksia oli tarkoitus kerätä. New Jerseyn Magnify-panimolta olen aiemmin juonut vain yhden oluen, joten avaukseksi heiltä tupla-IPA Alternative Universe, 8,0 %, Ella, Topaz ja Centennial. Melko samea. Yllättävän maltainen, toki makeahkoa hedelmäisyyttä hieman välittyy, mutta ei mehuisesti. Lievästi katkeroakin. Persoonallinen, ehkä johtuu harvemmin vastaantulleista humalista Topaz ja Ella. Baskimaan Donostian Gross on puolestaan hyvinkin tuttu panimo, jonka Saturation Krush uutuus. 6,5 -prosenttinen IPA, sinkkuhumalana Krush. Samea, appelsiininen, lievää happamuutta. Ei mallasta, liian appelsiininen. Myös Long Islandin Sand City -panimoon aiempi tutustuminen on jäänyt yhteen olueen. Hauskasti nimetty Oops I Hopped My Pants on IPA, 6,5 % ja peräti 80 IBU. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäistä, kuivaa, vähän ohut. Jäi vähän vaisuksi.
Matias Kainulainen siemaili samassa pöydässä Keravan Factoryn uutta QIPAa ja en pystynyt vastustamaan kiusausta. Hain annoksen itsellenikin, Beyond Necessary siis, 11,5 %, Nelson Sauvin, Motueka ja Vic Secret. Tosi vaaleaa. Makeahkoa, hyvä juotavuus, jatkuu kuivempana. Olisiko hop burnia ehkä hieman. Mutta mehuisuus ja juotavuus hienoa. Tutun newyorkilaisen Finbackin Outta Sight on DIPA, 8,0 %, Citra, Amarillo, Azacca, Simcoe, Cashmere, Mosaic. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäistä, ei katkeroa. Aika miellyttävä, täyteläinen ja tasapainoinen, jos ei nyt kovin monimuotoinen. Katalonian luottovalmistajalta SOMAlta kokeilin Turboa, joka on NZNEDIPA, 8,0 %, turbohumalat Nectaron ja Riwaka. Sameaa ja vaalea. Hieman happamuutta, kuiva hedelmäisyys. Petroolia vähän. Hieman siis tökki aluksi, mutta kyllä moottori kunnolla käyntiin päästyään tarjosi oivallisen täyteläisen elämyksen.
Leedsin Northern Monkin oluiden nimien kanssa alkaa mennä hermot, mutta kokeilemani oli ilmeisesti PATRONS PROJECT 42.06 // BILLELIS // REGAL SERENITY // BADLANDS, SOMA // DDH NZIPA, 7,2 % tai 7,5 %. Panimokumppaneina siis Badlands ja SOMA. NZ Cascade, Nectaron, Nelson Sauvin ja Riwaka. Samea, vaalea. Kirpeyttä on, raikas, ei katkeroa. Ok. Sosiaalinen tilanne alkoi tihentyä ja muistiinpanot lakonisoitua. Long Islandin Barrier on Sand Citya tutumpi panimo, nyt maistoon tuplaheizi Core (siinäpä mallia Northern Monkille oluiden nimeämiseen) 8,3 %, Mosaic, Bru-1, Simcoe, Centennial. Samea, kirpeää, sitruunaa, kuivaa, hedelmäistä happamuuttakin.
Sessio uhkasi jäädä pelkäksi IPA-putkeksi, joten riuhtaisin itseni hakemaan festivaalin kohutuinta juomaa. Himo ja CoolHead ovat onnistuneet nyt markkinoinnissaan ennennäkemättömästi. Uusi Alku -sahtia on maustettu vadelmilla ja salmiakilla. Tämä "sahti" herätti pöyristystä alan arvovaltaisimmissa piireissä. Jatulintarhaksi nimettyä nestettä myydään nyt korostetusti ei-sahtina. 7,0 %, ruskea, hedelmäinen tuoksu. Maussakin salmiakki piilossa. Vadelma hallitsee, ehkä lievää leipäisyyttä lopussa. Ehkä jotain lakritsaa myös. Nyt olisi tietysti pitänyt kokeilla myös sitä pohjana ollutta sahtia sellaisenaan, mutta päädyin lopettamaan istunnon kahteen west coast IPAan. Põhjala Nova Lux, 6,2 %, Eclipse ja Centennial. Melko samea, ananastuoksua. Pihkaa, jotenkin tunkkainen. En tykkää, ei hedelmäisyyttä, mutta ei oikein mallastakaan. Irlantilaisen Whiplashin Above the Clouds, 6,8 %, 22 IBU, Columbus, Nelson Sauvin, Nectaron. Kuivaa, maltaista. Ei tässäkään hedelmäisyyttä. Ei katkeruutta. Puhtaampi kuin Põhjala, mutta jopa vetinen.
Kuumuus häiritsi nyt selvästi nautintoa ja ihmisetkin tuntuivat jotenkin tavallista passiivisemmilta ja apeammilta. Liiallinen lämpö lamauttaa. Festivaali on pysynyt ennallaan alkuvuosista asti ja se ei ole välttämättä hyvä asia. Aiemmin toiminut konsepti kaipaisi jotain uudistumista ja ainakin aurinkovarjoja alueelle pitäisi saada huomattavasti lisää. Ei tämä mikään kärsimyskokemus ollut, mutta paljon parempaan voisi päästä. Oma olutotokseni oli siis käytännössä pelkkää IPAa. Soureja oli esillä paljonkin, mutta ne tietysti ohitin. Lagereita oli pari, mutta ne eivät päässeet ostokynnyksen yli. Tummalta puoleltakaan en löytänyt sellaista.
perjantai 18. heinäkuuta 2025
Harvest Drive @Juttutupa
Goldrust esitti kunnon Crazy Horse -rytistyksen sähkökitaroilla. Nyt oli Harvest-nimen perusteella odotettavissa akustisempaa otetta. Out on the Weekend, Old Man ja Heart of Gold aloittivatkin setin. Melko pian Pitkänen vaihtoi kuitenkin sähkökitaraan ja loppupuolella myös Haavisto soitti samaa instrumenttia. 1970-luvun ohjelmistossa painopiste, mutta kunnon säröä oli oikein nautittavasti. Alabama, Days That Used To Be, Don't Be Denied, Tonight's the Nightin pari biisiä ja loppuun sitten Southern Man, Cortez the Killer, Cinnamon Girl, Powderfinger ja Like a Hurrigane. Todellakin, Pitkänenhän on soittanut Hurriganes-nimisessä ryhmässä ja muuan rouva kävi viemässä hänelle biisitoiveen paperilapulla. Like a Hurricane oli kuulemma siihen kirjoitettu noin. Encorena vielä Hey Hey My My, 90 minuutin keikka ja oikein miellyttävää.