keskiviikko 23. heinäkuuta 2025

Salama Circle of Fist


Tuplasumu Salamalta, 8,0 %, Citra ja Strata taas mukana, nyt kolmantena Idaho 7. Sama vakuuttava ulkonäkö. Sitrushedelmiä on tuoksussa. Kuiva ja pehmeä mehuinen maku. Mallastahan siellä on taustalla, ei pelkkää nektarisuutta. Jälkimaun katkeruus täydentäisi kokemuksen hienosti, mutta se ei saavu koskaan. Mutta edelleenkin laatutuotantoa. SalamaNation, 23.7.2025.

Salama Face Off


Ehkä jo Keravan tuotantoa Salamalta Eerikinkadun kesäisessä idyllissä, sumukaljaa. 6,5 %, Citra, Strata, Eclipse. Sameaa ja vaaleaa. Sitrushedelmäistä aromia, pehmeää hedelmäistä makua. Kuivaa, hyvä tasapaino. Katkerot jää ohuiksi. Silti Salama jatkaa hyvällä tasolla. SalamaNation, 23.7.2025


Drop Project Drippin





Hagströmin olut käsittääkseni ensi kertaa Ruoholahden One Pintissa, joten kävin tietysti tsekkaamassa oluen laadun. Hyvässä kunnossa toki edelleen. Lontoon etelälaidalta Mitchamista tuntematon panimo myös tarjolla. NZPA, 5,0 %, sameaa on, trooppista hedelmää on tuoksussa. Maussa sama fiilis jatkuu, mutta ohueksihan runko väistämättä jää. Ei paljoa katkeruutta. Nimestä tuntuu puuttuvan g tai sitä korvaava heittomerkki. Mutta ehkä kyseessä onkin viittaus eteläkorealaiseen Drippin-poikabändiin? One Pint, 23.7.2025.

Les Intenables London Time



Strasbourgin liepeiltä ESB, 5,9 %, 37 IBU, Target, Fuggle, EKG. Sameahko, Keskiruskea. Hieman epämääräinen tuoksu. Maussa mallasta, pihkaa, yrttejä, vähän pippurisuuttakin. Ehkä lievää happamuutta, joka tuntui tuoksussakin. Maku on hyvin kuiva eikä täysin epämiellyttävä. Ei lähelläkään Fuller'sin benchmarkia, mutta mielenkiintoisen persoonallinen. Jos tämä nyt tarkoitetussa kunnossa on, mutta eihän mitään syytä ole olettaa etteikö olisi. Katkeroa tuntuu enemmän kuin IBU-lukema antoi odottaa. Juova, 23.7.2025.





Olari No Smoke Without a Bock



Surrealistisesti nimettyä Vallilan savubockia ensi-illassa Kaisaniemessä. 6,8 %. Hyvin tummaa punaruskeaa väriä. Tuoksussa hiven savua, enemmän karamellimaltaan aromia. Maku on täyteläinen, maltainen, kuivempi kuin tuoksu. Savua kyllä joutuu melkein haeskelemaan, sokkomaistossa jäisi varmaan löytämättä. Kyllä se tervaisuus varsinkin jälkimakua maustaa. Mukava tuulenvire Kaisaniemen kanjonissa, poikkeuksellisesti mukava istua varjossa, bussivyörystä huolimatta. Juova, 23.7.2025.

Thornbridge Stone West Side Glory





Hikisen tandoorilounaan jälkeen Kalasataman Redin sisätiloihin Haaviin hieman vilvoittelemaan. Derbyshiren ja San Diego Countyn veteraanipanimoiden yhteistyö-WCIPA, 7,0 %, 60 IBU. Centennial, Citra, Idaho 7, HBC 586 ja HBC 1019. Lievää utua, kultainen väri. Jotenkin omalaatuinen tuoksu, lakkaa, siis suomuurainta. Makeaa marjaisuutta. Se jatkuu maussakin, sitruksen rinnalla. Tasapainoinen maltaisuus ja havaittava katkeruus. Ihan persoonallinen veto senioreilta. Haavi, 23.7.2025.


tiistai 22. heinäkuuta 2025

Kevin Wignall: Who Is Conrad Hirst?



Liian harvoin on tullut Kaisaniemessä ennen Juovaan menoa piipahdettua viereisessä Rosebud Sivullinen -kirjakaupassa janoa kehittämässä. Yksi syy on se, että monipuolisen valikoiman kaupasta on vaikea poistua ilman heräteostoksia. Nyt tämä kiusaus on harmittavasti häviämässä, sillä vuokranantaja savustaa kaupan pois vuokraa korottamalla. Viimeisimmällä vierailulla mukaan lähti mm. tämä trilleri vuodelta 2007. En ole Wignallia ennen lukenut, mutta kirjailijan nimi on tullut vastaan joissakin yhteyksissä, ilmeisesti vakoilufiktioiden parissa. Tämänkin romaanin takakannessa dropataan genren myyttisimpien legendojen nimet Ambler, Deighton ja le Carré.


Alkuasetelma viittaisi kuitenkin enemmän vaikkapa Jim Thompsonin tappajatrillerien suuntaan. Nimihenkilö on myös romaanin päähenkilö, hän on kolmekymppinen englantilainen Luxemburgissa asuva palkkamurhaaja, joka on karaistunut ja raaistunut Jugoslavian hajoamissodissa. 10 vuoden tappoputken jälkeen mielessä on alanvaihto, joka edellyttää neljän työnantajapuolen edustajan likvidointia. Tapahtumat sijoittuvat miellyttävästi talviseen Keski-Eurooppaan, Baijeriin, Sveitsiin ja Milanoon. Homma odotetusti alkaa mutkistua huomattavasti. Ruumiita tulee runsaasti ja vakoiluaspekti tosiaan kääntyy esiin. Wignall on ilmeisesti britti, vaikka syntynyt Brysselissä. CIA:lle ja amerikkalaisille ei tässä romaanissa aurinko paista, niittokone silppuaa heitä lähes parodiseen malliin. Teos ei ole millään tavalla uskottava, mutta rivakkavauhtinen ja intensiivinen se on. Epilogi Sveitsin Churissa on ehkä kirjan omaperäisin osa, nyt todellakin tulee le Carré mieleen, hänhän viihtyi myös Sveitsin maisemissa. Kohtuullisen mukava lukukokemus, vaikka ei mikään mestariteos. Saatanpa tutustua Wignallin tuotantoon jatkossakin. Tämä romaani on sattumoisin suomennettukin.  


maanantai 21. heinäkuuta 2025

Valérie Perrin: Vettä kukille


Mittava romaani viisikymppisestä naisesta, joka toimii hautausmaan hoitajana Brancionin pikkukaupungissa, Burgundissa Dijonin ja Lyonin välissä. Paljon takaumia, koko naisen elämä kuoriutuu vähitellen esiin, ei kronologisessa järjestyksessä. Koukuttavaa, lähes hypnoottista tekstiä. Saara Pääkkösen suomennos toimii erittäin hyvin. Perrin on syntynyt 1967, alkuteos ilmestyi 2018. Perrin meni 2023 naimisiin 86-vuotiaan elokuvaohjaaja Claude Lelouchin kanssa. Lelouchin elokuvat mainitaan romaanissa pariin kertaan. Noin romaanin puolivälissä paljastuu naisen elämän keskeinen tragedia, jonka yksityiskohdat tarkentuvat vasta aivan romaanin lopussa. Kirjan lukemista oli vaikea keskeyttää, niin intensiivinen se on. Tunnelma on alakuloinen, vaikka jonkinlaista huumoriakin annostellaan. 94 lyhyehköä lukua, jokaisen alussa jonkinlaiset muistosanat jollekin kuolleelle. Varsin ainutlaatuinen masentavakin romaani, en muista mitään vastaavaa lukeneeni. 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2025

Factory Reflections of Our Time




Keravan laatupanimon uutuus on tavallaan jatko-osa aiemmasta Reflections-oluesta. 8,0 %, NZ-humalia, Nelson Sauvinin tueksi Nectaron ja Motueka. Vaalea, samea, trooppista hedelmää. Ananasta, mangoa, kovaa hedelmäisyyttä. Puhdasta, sosiaalista tilannetta, ei täysin keskittynyttä maistelua tällä kertaa. Oluthuone Haka, 20.7.2025.

BreWskey Psychedelic Superdelic


Metrolla Ruoholahdesta Hakaniemeen, Montrealista tuplaheiziä, 8,4 %, Nectaron ja Superdelic vaikuttavina aineina. Sameaa ja vaaleaa. Kuivaa trooppista hedelmäisyyttä, ananasta ja mangoa. Makeuttakin löytyy, mutta ei katkeroa. Ei nyt täysin kolahtanut, parempaakin on Kanadasta tuotu. Oluthuone Haka, 20.7.2025.

Suomenlinna Kealakekua, cask ale



Pakko jatkaa vielä Ruoholahdesta Jätkäsaareen, kun sain vainun sumucaskista. Tuttu Suomenlinnan laatu-usva nyt caskattuna, 6,5 %, 60 IBU. Hyvä samea ja vaalea ulkonäkö. Sitrusta maussa kuohkeasti, lievää kirpeyttä seassa. Pehmeää on, kuiva perustuntuma, lievä katkeruuskin. Olisiko tässä nyt paras suomalainen cask-heizi? Kilpailua ei tosin taida olla paljoakaan. Barley & Bait, 20.7.2025.

Karjalohjan Kiertolaiset Elosalama




Forzassa syömässä, joten helppo siirtymä Ruoholahden kanavan varteen. Ulkona varjossakin niin kuuma, että parempi pysyä sisällä. UG:llä tehty "vahva" IPA, joka jää kuitenkin normi-IPAn vahvuutta kevyemmäksi. 6,5 %, sessiokamaa siis. 85 IBU, Idaho 7, Galaxy, Mosaic. Ruskeaa, melko kirkasta. Maltaista, karamellista, pihkaista. Tuttu väärinkäsitys IPAsta, ei yhtään hedelmäisyyttä. Katkeruutta jonkin verran sentään. One Pint, 20.7.2025.

Brooklyn Hazy IPA


Kävelin metroasemalta länteen pitkin Vaasankatua ja poikkesin hetken mielijohteesta monen vuoden tauon jälkeen Molotowiin. 6,0 %, tummahko, mutta samea. Karamellisuutta tuoksussa. Tunkkainen maku, kuivaa karamellia, väljähtynyttä limsaa, aika hirveää. Olen epäillytkin, että ns. bulkkiheizit ovat baareissa kamalassa kunnossa, mutta aivan näin kurjaksi en tilannetta arvannut. Molotow, 19.7.2025.

Fidens Green Cheek The Other Other Brian


After cinema -oluena tuplasumua Albanysta, kumppanina kalifornialainen Green Cheek. 8,5 %, Citraa pelkästään. Vaalea ja samea, intensiivinen tropiikin hedelmien tuoksu. Ananasta ja mangoa. Ei katkeroa, mutta todella viimeistellyn puhdaspiirteinen. Juova, 19.7.2025.

Anthony Mann: Winchester '73, teatteriversio


Pitkästä aikaa Kino Reginassa. Anthony Mannin ja James Stewartin ensimmäinen yhteistyöwestern on toki tuttu ennestään, mutta en ole ennen isolta kankaalta nähnyt. Ja kylläpä hyvältä näyttikin. Helteisenä lauantai-iltapäivänä vain kourallinen katsojia, digitaalinen kopio, alussa äänen kanssa vaikeuksia. Aiemmassa arviossani olen maininnut juonen episodimaisuuden, mutta nyt nähtynä juoni vaikutti poikkeuksellisen tiheältä kostotarinalta. Nimen kivääri on tietysti pelkkä MacGuffin, joka vaihtaa omistajaa tarinan vyöryessä kohti kliimaksia. Stewart on todella intensiivinen, mutta Millard Mitchellin rauhallinen sidekick tasapainottaa hienosti. Charles Draken pelkurihahmo tuntuu varsin harvinaiselta Hollywood-ympyröissä. Dan Duryea oli taatusti niljakas kiusaaja jo synnytyslaitoksella.  

lauantai 19. heinäkuuta 2025

Craft Beer Garden 2025












CoolHeadin Craft Beer Garden on ollut mukava festivaali, myös siirryttyään Viikkiin panimon kasvihuoneen viereen. Viime vuonna en onnistunut saamaan yhden päivän lippua, joten festivaali jäi väliin. Nytkin olisi ollut samaan aikaan Vaasassa Zinc-festivaali, joka avausvuotenaan oli oikein miellyttävä. En kuitenkaan helteiden jatkuessa jaksanut pitempää matkaa suunnittelemaan. Niinpä siirryin raideliikenteellä Pasilan ja Oulunkylän kautta Viikkiin. Olin perillä 10 minuuttia ennen avausta ja jonoa oli portilta pääoven eteen asti. Onnekas ajoitus kuitenkin, sillä heti perääni rakentui jono kauas kadulle asti. Pääsin melko nopeasti sisään, mutta varsin kauan jonon purkaminen näytti kestävän, ehkä jopa pari tuntia. Prosessia olisi varmaan syytä miettiä joustavammaksi.


Tuttuun tapaan kullakin panimolla oli kaksi olutta hanassa. Kakkospäivänä oluet vaihtuisivat. Onnistuin saamaan istumapaikan aurinkokatoksen alta, mutta varsin kuuma ja hiostava keli kyllä tuntui siinäkin. En nytkään ollut tehnyt etukäteissuunnitelmaa, joten fiilispohjalta lähdin oluita poimimaan. Toki uusia kokemuksia oli tarkoitus kerätä. New Jerseyn Magnify-panimolta olen aiemmin juonut vain yhden oluen, joten avaukseksi heiltä tupla-IPA Alternative Universe, 8,0 %, Ella, Topaz ja Centennial. Melko samea. Yllättävän maltainen, toki makeahkoa hedelmäisyyttä hieman välittyy, mutta ei mehuisesti. Lievästi katkeroakin. Persoonallinen, ehkä johtuu harvemmin vastaantulleista humalista Topaz ja Ella. Baskimaan Donostian Gross on puolestaan hyvinkin tuttu panimo, jonka Saturation Krush uutuus. 6,5 -prosenttinen IPA, sinkkuhumalana Krush. Samea, appelsiininen, lievää happamuutta. Ei mallasta, liian appelsiininen. Myös Long Islandin Sand City -panimoon aiempi tutustuminen on jäänyt yhteen olueen. Hauskasti nimetty Oops I Hopped My Pants on IPA, 6,5 % ja peräti 80 IBU. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäistä, kuivaa, vähän ohut. Jäi vähän vaisuksi. 


Matias Kainulainen siemaili samassa pöydässä Keravan Factoryn uutta QIPAa ja en pystynyt vastustamaan kiusausta. Hain annoksen itsellenikin, Beyond Necessary siis, 11,5 %, Nelson Sauvin, Motueka ja Vic Secret. Tosi vaaleaa. Makeahkoa, hyvä juotavuus, jatkuu kuivempana. Olisiko hop burnia ehkä hieman. Mutta mehuisuus ja juotavuus hienoa. Tutun newyorkilaisen Finbackin Outta Sight on DIPA, 8,0 %, Citra, Amarillo, Azacca, Simcoe, Cashmere, Mosaic. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäistä, ei katkeroa. Aika miellyttävä, täyteläinen ja tasapainoinen, jos ei nyt kovin monimuotoinen. Katalonian luottovalmistajalta SOMAlta kokeilin Turboa, joka on NZNEDIPA, 8,0 %, turbohumalat Nectaron ja Riwaka. Sameaa ja vaalea. Hieman happamuutta, kuiva hedelmäisyys. Petroolia vähän. Hieman siis tökki aluksi, mutta kyllä moottori kunnolla käyntiin päästyään tarjosi oivallisen täyteläisen elämyksen.

 

Leedsin Northern Monkin oluiden nimien kanssa alkaa mennä hermot, mutta kokeilemani oli ilmeisesti PATRONS PROJECT 42.06 // BILLELIS // REGAL SERENITY // BADLANDS, SOMA // DDH NZIPA, 7,2 % tai 7,5 %. Panimokumppaneina siis Badlands ja SOMA. NZ Cascade, Nectaron, Nelson Sauvin ja Riwaka. Samea, vaalea. Kirpeyttä on, raikas, ei katkeroa. Ok. Sosiaalinen tilanne alkoi tihentyä ja muistiinpanot lakonisoitua. Long Islandin Barrier on Sand Citya tutumpi panimo, nyt maistoon tuplaheizi Core (siinäpä mallia Northern Monkille oluiden nimeämiseen) 8,3 %, Mosaic, Bru-1, Simcoe, Centennial. Samea, kirpeää, sitruunaa, kuivaa, hedelmäistä happamuuttakin.


Sessio uhkasi jäädä pelkäksi IPA-putkeksi, joten riuhtaisin itseni hakemaan festivaalin kohutuinta juomaa. Himo ja CoolHead ovat onnistuneet nyt markkinoinnissaan ennennäkemättömästi. Uusi Alku -sahtia on maustettu vadelmilla ja salmiakilla. Tämä "sahti" herätti pöyristystä alan arvovaltaisimmissa piireissä. Jatulintarhaksi nimettyä nestettä myydään nyt korostetusti ei-sahtina. 7,0 %, ruskea, hedelmäinen tuoksu. Maussakin salmiakki piilossa. Vadelma hallitsee, ehkä lievää leipäisyyttä lopussa. Ehkä jotain lakritsaa myös. Nyt olisi tietysti pitänyt kokeilla myös sitä pohjana ollutta sahtia sellaisenaan, mutta päädyin lopettamaan istunnon kahteen west coast IPAan. Põhjala Nova Lux, 6,2 %, Eclipse ja Centennial. Melko samea,  ananastuoksua. Pihkaa, jotenkin tunkkainen. En tykkää, ei hedelmäisyyttä, mutta ei oikein mallastakaan. Irlantilaisen Whiplashin Above the Clouds, 6,8 %, 22 IBU, Columbus, Nelson Sauvin, Nectaron. Kuivaa, maltaista. Ei tässäkään hedelmäisyyttä. Ei katkeruutta. Puhtaampi kuin Põhjala, mutta jopa vetinen.


Kuumuus häiritsi nyt selvästi nautintoa ja ihmisetkin tuntuivat jotenkin tavallista passiivisemmilta ja apeammilta. Liiallinen lämpö lamauttaa. Festivaali on pysynyt ennallaan alkuvuosista asti ja se ei ole välttämättä hyvä asia. Aiemmin toiminut konsepti kaipaisi jotain uudistumista ja ainakin aurinkovarjoja alueelle pitäisi saada huomattavasti lisää. Ei tämä mikään kärsimyskokemus ollut, mutta paljon parempaan voisi päästä. Oma olutotokseni oli siis käytännössä pelkkää IPAa. Soureja oli esillä paljonkin, mutta ne tietysti ohitin. Lagereita oli pari, mutta ne eivät päässeet ostokynnyksen yli. Tummalta puoleltakaan en löytänyt sellaista. 


perjantai 18. heinäkuuta 2025

Harvest Drive @Juttutupa






Maaliskuun lopulla pääsin kuuntelemaan tamperelaista Goldrustia, Neil Young -coverbändiä. Nyt huomasin samantyyppisen kombon esiintyvän Juttutuvassa. Hieman arvelutti se, että lehtitietojen mukaan bändin keulahahmo Juho Pitkäsellä olisi tuntia aiemmin alkava dj-keikka Storyvillessä. Saavuin paikalle paria minuuttia ennen klo 19 ja siellähän "Kihara" Pitkänen jo viritteli yhtyettään käyntiin. Tunnetuin stara ehkä mm. J.Karjalaisen bändissä esiintynyt Olli Haavisto, joka soitti pedal steel -kitaraa. Basisti oli kuulemma estynyt, mutta korvaaja oli onneksi löytynyt. Jengiä oli kuin Tuiran asemalla ja baaritiskille pitkä jono. Jono veti kuitenkin nopeasti ja sain hyvän seisomapaikan baaritiskin päästä.


Goldrust esitti kunnon Crazy Horse -rytistyksen sähkökitaroilla. Nyt oli Harvest-nimen perusteella odotettavissa akustisempaa otetta. Out on the Weekend, Old Man ja Heart of Gold aloittivatkin setin. Melko pian Pitkänen vaihtoi kuitenkin sähkökitaraan ja loppupuolella myös Haavisto soitti samaa instrumenttia. 1970-luvun ohjelmistossa painopiste, mutta kunnon säröä oli oikein nautittavasti. Alabama, Days That Used To Be, Don't Be Denied, Tonight's the Nightin pari biisiä ja loppuun sitten Southern Man, Cortez the Killer, Cinnamon Girl, Powderfinger ja Like a Hurrigane. Todellakin, Pitkänenhän on soittanut Hurriganes-nimisessä ryhmässä ja muuan rouva kävi viemässä hänelle biisitoiveen paperilapulla. Like a Hurricane oli kuulemma siihen kirjoitettu noin. Encorena vielä Hey Hey My My, 90 minuutin keikka ja oikein miellyttävää.

torstai 17. heinäkuuta 2025

Verdant Nebulous Sky



Hienolla nimellä paiskattu cornwallilainen tuplasumu. TDH, 8,4 %, Mosaic, Galaxy, Nelson Sauvin. Todella sameaa, vaaleampaa kuin taidekuvassa. Intensiivinen aprikoosituoksu. Maku on kirpeä, mutta myös makeahko alkumaku, trooppisuus päällä, mutta jotain Sabron kaltaista mausteisuutta kuitenkin. Kuivempi jatko, jopa katkera loppuhuipennus. Persoonallisuutta ja tuoreutta, säväyttää enemmän kuin session Amerikan ihmeet. Oluthuone Haka, 17.7.2025.


Long Live Night on a Mountain



Rhodeislandilainen Cascadian Dark Ale ei ole ihan jokapäiväinen löytö, mutta sellainen nyt Toiselta linjalta löytyi. 7,0 %, Cashmere ja Cascade. Jälkimmäinen ehkä jopa paikallista lajiketta, jos sellainen mahdollista. Ei aivan musta. Tuoksussa on paahdetta. Maussa paahteisuus kyllä pakenee ja hedelmäinen maltaisuus hallitsee. Runko jää vähän ohueksi, lievä katkeruus hieman pelastaa kokonaisuutta. Pettymys tämä kyllä väistämättä on, hieno tyyli ansaitsisi paremman tulkinnan. Oluthuone Haka, 17.7.2025.

Long Live 8 Lives



Tupla-NEIPA, 8,0 %, humalia ei julkistettu. Odotettu ulkonäkö, ananas, mango ja hunajameloni aromeissa. Pehmeä, kuivempi maku, jopa kuohkea. Kuiva trooppinen hedelmäisyys kauttaaltaan hallitsee miellyttävästi kokonaisuutta. Kolmikosta ehkä tasapainoisin ja nautittavin. Oluthuone Haka, 17.7.2025.