3 Fonteinen Oude Kriek, keykeg-versio

Huomasin Akkuratin hanalistassa 3 Fonteinenin kriekiä. Kylmät väreet alkoivat liikkumaan, ei kai vaan? Baarissa oli melkoinen tungos, mutta sain kysyttyä baarimestarilta, onkohan juoma mahdollisesti keykegeissä? Vastaus oli myönteinen, baarimestari totesi myös vihaavansa keykegejä. Tässä oli nyt siis sitten sitä kriekiä, jota Armand Debelder ei saanut keväällä menemään astiaan ilman Sonnisaaren Harri Vaaralan konsultointia. Akkuratiinhan se oli lähdössä. Satumainen tuuri saada vielä tarinalle jatkoa.

5%, 33 cl, 118 SEK. Tuoksu äärimmäisen hapan. Maussa kirsikka mukana äärimmäisen kuivalla tavalla. Hyvin nautinnollinen, ei mitään kompromissia. Verrattuna päivän aiempaan Duggesiin ollaan aivan eri intensiteettisfääreissä. Kuivuus ja spontaani happamuus jyrää todella hienosti. Tukholma, Akkurat, 25.7.2015.

Verstraete Papegaei

Brysselin viimeiseksi baariksi valikoitui ennen Midi-asemalle vääntäytymistä perusboozer Hallepoort-puiston kulmassa. Sopimusvalmistajan Decalla tekemää kamaa Diksmuidesta läheltä merta. 8%, vaaleaa hedelmäistä, aavistuksen hapanta. Hieman nihkeää, ei katkeroa. Bryssel, Volle Pot, 3.5.2015.

Vander Ghinste Brasserie LeFort

Lounaalla tyylikkäässä olutkahvilassa. LeFort 8,5%, tumma olut, makean hedelmäinen tuoksu. Aika neutraali maku, luumua, mausteita. Selvästi belgihiivaa, mutta ei paahtoa tai katkeroa. Vahva kuiva dubbel siis lähinnä. Belgialaiset näyttävät oppineen nyt makeuttamasta liikaa tummia oluitaan. Vaikka suhteellisen makea tämäkin on reissun skaalassa. Bryssel, La Porteuse d´Eau, 3.5.2015.

Silly Super 64

Tämä oli aika arkipäiväinen hanaolutvalinta isossa kahvilassa edelleen jatkuvan markkinahulinan keskellä, suuret ikkunat, näyttävä paikka. Varsin maltainen lähtö, 5,2%, kevyesti belgihiivaa, mutta sitten autiota maisemaa. Tarkoitus oli vielä pyörähtää Brysselin keskustassa, mutta sateen takia päätin pysyä Saint-Gillesin ympyröissä. Paikassa tarjolla Flying Dogin Easy IPAa 4,7%, en ole aiemmin nähnyt. Bryssel, La Maison Du Peuple, 3.5.2015.

Senne Verschueren Tripel

Hirvittävä tungos Smartflats-penthousen lähibaarissa sunnuntaimarkkinoiden takia kevyessä tihkusateessa. En saanut pulloa tarjoilijalta, tämä ei siis ollut hanaolut. Sitrustuoksu, hyvin hedelmäinen suutuntuma. Kevyt katkeruus, oikein hauskaa olutta taas Senneltä. Tuoretta ja raikasta, 8%. Bryssel, Verschueren, 3.5.2015.

Mad Yeast Triple Mad

Taas uusi sopimusvalmistaja, tämäkin olut tehty Andersilla, joka tuntuu lähes tehtailevan mustalaispanijoiden tuotteita. 8%, nimestä huolimatta ei happamuutta. Hedelmäinen perusbelgiale-tuntuma, kohtuullisen raikaskin. Jälkimaku tyhjänpuoleinen. Pullon pohjalla paljon hiivaa, nimi tulee ehkä siitä. Vehnä pyöreyttää hyvin kokonaisuutta. Ostopaikka Bryssel, Malt Attacks.

Saint-Monon Mixhop

Sunnuntaina vielä penthousessa pari aamiaisolutta ennen poistumista kohti lentokenttää, oululaiset jatkoivat vielä turneeta vuorokauden verran. Kovasti hiilihappoista viiden humalan olutta Amblysta läheltä Rochefortia. Belgihiivaa, tosiaan happoja paljon, kevyesti hedelmää. Humalapolitiikka lienee sama kuin taannoisessa Koffin Tuplahumalassa, eli lajikkeiden määrä ei korreloi itse humalan määrään. Ihan näppärää kuivaa belgialea kuitenkin. Ostopaikka Bryssel, Malt Attacks.

Géants Saison Voisin

Illallispaikan valinnassa vastatuulta, lupaava argentiinalainen pihvipaikka mielenkiintoisesti kiinni viikonloppuisin ja olutgastronomiseen Restobièresiin ei ollut mitään mahdollisuutta mahtua. Jälkimmäisestä paikasta horjui ulos niin huonokuntoista porukkaa, että vastaavaa Suomessa ei näe vappuna jokaisen anniskelupaikan yhteydessä. Siispä illalliselle ei osunut uusia olutkokemuksia. Illan viimeinen olut hieman yökerhotyylisessä paikassa, jossa kohtuullisen mukava valikoima. Valitsemani saison kuitenkin aika laimeaa, vain 5%. Ei paljoa hedelmää tai mausteita, mutta katkeroa yllättäen nousee mukaan. Bryssel, Potemkine, 2.5.2015.

Fantôme Printemps

Lembeekistä pääsi siis varsin näppärästi junalla Brysseliin ja penthousessa illallisen alle vallonialaista saisonia. Fantômen pettymyksen tuottanut syysversio onkin jo tuttu, joten kevätolut hauska täydennys elämyskokoelmaan. Nyt on mausteisempi vahva (8%) saison kyseessä. Mausteesta en itse saanut tunnistavaa otetta, mutta Suvin mukaan maku muistutti rosmariinia. Täyteläinen ja hedelmäinen, mahdollinen katkeruus kääriytyy mausteisiin. Tämä ei ollut yhtään hapan, joten syysoluen happamuus oli luultavasti viallisuutta. Ostopaikka Bryssel, Malt Attacks.

Anglium Extra Hop

Brysselin junaa odotellessa pyörähdys kylän keskustan baariin, jossa hauskan kotoista lähiötunnelmaa. Ollaan aivan Vallonian rajoilla, mutta flaamia täällä pelkästään kuului. Sopimusvalmistajan hop-olutta, 6,5%, tehty Andersilla. Hyvin vaalea väri, raikkautta ja belgihiivaa. Pippurista katkeruutta takapurennassa. Hämmentävästi etiketin mukaan oluessa on belgihumalat, mutta hiiva Englannista. Maun perusteella kyseessä siis brittiläinen belgihiiva. Lembeek, De Kring, 2.5.2015.

Boon Oude Lambik

Toisena festarioluena hanasta kaksivuotiasta single barrel -lambicia. Liian kylmää, mutta selvästi täyteläisempää kamaa kuin edellinen Mega Blend. Yllättävän rotevaa happamuutta, vaikka Boonia pidetään hieman mainstream-henkisenä tuottajana. Lembeek, Boon, 2.5.2015.

Horal's Oude Geuze Mega Blend 2015

Luulimme, että taksi olisi varmin keino päästä Beerselistä kymmenen kilometrin päähän Lembeekiin. Matka tyssäsi heti moottoritiellä, ilmeisesti jokin onnettomuus aiheutti lähes saksalaistyyppisen staun. Taksikuski pääsi kurvaamaan pois motarilta Hallen keskustaan, mutta sielläkin Lembeekin väylä oli raivostuttavan hitaassa kunnossa, moni muukin oli tehnyt saman reitin valinnan. Silti ruuhkat hieman ihmetytti, kyseessähän on Liminka-Lumijoki -tyyppistä seutua. Lopulta pääsimme kuitenkin Lembeekiin Boonin panimon eteen.

Paikassa oli kunnon karnevaalimeininki, aitoon suomalaiseen kaljafestarityyliin. No ehkä ei sentään, tarjolla kuitenkin lambicia. Torvimusiikki raikui, vessaan oli 20 sentin pääsymaksu ja olutta sai vain poleteilla. Valitsimme ensiksi tuoreen Mega Blendin, tämähän on kahdeksan lambic-tuottajan vuotuinen yhteistuotos, mukana ei kuitenkaan esimerkiksi Cantillonia tai Girardinia. Olen juonut vuoden 2011 versiota, jota Timo Kanniainen kypsytteli pari vuotta. Se oli erinomaista, nyt tuore sekoite tuntui aika laimealta verrattuna päivän kovimpiin tarjoamiin. 7%, hapanta ja hedelmää tasapainoisesti, mutta väistämättä ikään kuin entry level -lambicia. Lembeek, Boon, 2.5.2015.

Oud Beersel Bersalis Tripel Oak Aged 2014

Aurinkoinen kävely läpi hiljaisen Beerselin kylän Oud Beerselin pääkonttorille. Täällä kaupan perällä pieni baari, jossa nautimme pullollisen firman tripelin erikoisversiota. Bersalis-oluet teetetään Huyghella, perusversiota olenkin päässyt kokeilemaan. Tämä versio 16 kuukautta punaviinitynnyrissä. 10,5%, persikkainen, aprikoosia, tammea heti. Hiilihappoa ja lievästi hapanta. Toisessa käymisessä tynnyrissä käytetty brettaa ja maitohappobakteereita. Hyvin valkoviinimäinen alun kuohuviinitunnelman jälkeen.

Baarin pullokaapissa hämmentävästi pullo Stadin Panimon MIWtFY-souria. Pöytäämme asettui Oud Beerselin myyntijohtaja Jos Christiaens, joka ei tarkkaan muistanut mistä pullo sinne oli päätynyt. Josin poika Gert Christiaens on Oud Beerselin nykyinen omistaja ja Jos suostutteli kiireisen Gertin kierrättämään kaukaisia vieraita tuotannon puolella. Paikka oli menossa kiinni yleisöltä, mutta taas isännät joustivat hienosti. Mukaan kierrokselle tuli Waterloon panimomestari, joka on siirtymässä virittelemään Timmermansin toimintaa, molemmat brändit nykyään John Martin -konsernia.

Oud Beerselin tässä tilassa ei nykyään panna, sieltä löytyi sekoituslaitteita ja taas mittava määrä tynnyreitä. Fiilis oli suunnilleen Cantillonin ja 3 Fonteinen puolivälistä, vakuuttavaa jälkeä taas. Oud Beerselin brändin lambiceja ei tällä kertaa ehtinyt maistella, isännillä tuntui tosiaan olevan kiire sulkemaan paikkaa. Taksin Gert vielä ehti tilaamaan meille. Itsehän etsiskelimme taksia Beerselistä keskiviikkona, kuulemma lähimmät taksit ovat Brysselissä. Beersel, Oud Beersel, 2.5.2015.

3 Fonteinen Oude Lambik

Armand Debelder heitti oululaisseurueen Hallen varastoalueelta takaisin Beerseliin. Siirryimme lounaalle panimon vieressä olevaan ravintolaan. Tarjolla sekoittamatonta lambicia hanasta, täysin stilliä, kuivaa ja intensiivistä happamuutta, erinomaista. Beersel, 3 Fonteinen, 2.5.2015.

3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek 2015

Keykeg-ongelman ratkettua Armand Debelderillä ei tuntunut enää olevan kiire mihinkään. Teimme varastokierroksen ja ilmeni, että varastoja on useampikin. Suhteellisen suurta operaatiota 3 Fonteinen siis pyörittää. Toisena maistiaisena tuoreempaa kriekiä, näissäkään pulloissa ei etikettejä. Olen aiemmin juonut Oude Kriekiä, mutta tässä versiossa nimessä Schaerbeekse, korostetaan lähialueelta käsin (?) poimittujen kirsikoiden osuutta. Pullotettu ilmeisesti tammikuussa. Erinomaista tämäkin, mutta muistiinpanot jäi taas tekemättä. Kuivaa, hapanta, marjaista, täyteläistä, alkoholia kai 6%.

Armand ojenteli vielä one for the road -hengessä kaikille vieraille pullot samaa kriekiä mukaan. Mukavuushakuisana tyyppinä jouduin kieltäytymään, kun pulloa olisi joutunut kanniskelemaan päivän muissa kohteissa ja vielä joutunut laittamaan laukun lentokoneen ruumaan. Täytyy vierailla Oulussa, kun Harrin ja Janin pullot ovat tarjoilukunnossa noin viiden vuoden päästä. Halle (Belgia), 3 Fonteinen –varasto, 2.5.2015.

3 Fonteinen Oude Geuze 2004

Uusi yritys lauantaiaamuna Beerseliin, tällä kertaa raitiovaunulla Van Haelenin päätepysäkille ja siitä parin kilometrin kävely kylän keskustaan. Seuraavana päivänä lambic-panimoissa olisi ollut Toer de Geuze, mutta omaan lentoaikatauluuni se ei olisi kunnolla sopinut ja ajattelimme pääsevämme paremmin lauantaina perehtymään paikkoihin ilman tungosta. Panimoiden nimittäin piti nyt olla auki lauantaina. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. 3 Fonteinenin kauppa oli kyllä auki, mutta minkäänlaista maistelumahdollisuutta ei ollut. Viereisen panimon ovi oli auki, mutta ketään ei paikalla. Kaupasta lopulta kerrottiin, että pieni mahdollisuus panimokierrokseen saattaisi olla olemassa. Varttuneempi herrasmies irrottautuikin mukaan ja ilmoitti parin minuutin esittelyn onnistuvan kovissa työkiirepaineissa.

Talon seinältä bongaamani kuvan perusteella herrasmiehen etunimi oli Armand ja nopealla googlauksella mies paljastui panimon omistajaksi Armand Debelderiksi. Esittelykierros keskeytyi useita kertoja pitkiin puheluihin, jokin hankala tilanne tuntui olevan päällä. Jotenkin kierros kuitenkin vietiin läpi. Täälläkin tuotantokausi oli jo kevään tultua päättynyt Cantillonin tapaan. Paljon modernimpaa laitteistoa tietysti, mutta samantapaisia laakeita koelschipejä täälläkin, neljä kappaletta kahdessa tasossa. Takaosassa vielä suppea tynnyrivarasto. Lopuksi Armand pahoitteli ettei aikaa ollut tarkempaan kierrokseen, koska hänellä oli Toer de Geuzen valmistelujen ohella paha ongelma keykegien täyttämisen kanssa. 3 Fonteinen oli ensimmäistä kertaa viemässä kriekiä keykegeissä Tukholman Akkuratille, mutta neste ei suostu menemään astiaan. Tässä kohti Harri Vaarala höristi korviaan ja kertoi Sonnisaarella juuri perehtyneensä keykegeihin perusteellisesti. Armand haastoi saman tien Harrin avustamaan ongelman ratkaisussa. Hieman hämmentävässä tilanteessa hyppäsimme koko seurue Armandin Peugeotiin ja lähdimme kaahaamaan etelän suuntaan.

Päädyimme naapurikaupunki Halleen, jonka reunoilla näköjään sijaitsee pääasiallinen 3 Fonteinen –tynnyrivarasto. Paikalla oli firman toinen osakas Michael Blancquaert, jolle ilmeisesti Armand on siirtämässä panimon päävastuuta. Kriekiä oli isossa astiassa korkealla, mutta keykegiin se ei siis liikahtanut.

Harri tutki asiaa 30 sekuntia ja löysi ratkaisun, filling headissä oli jokin ylimääräinen osa, jonka Harri kiskaisi pois. Vielä nopea tarkistussoitto Timo Kanniaiselle Sonnisaareen ja homma oli hanskassa. Keykeg alkoi täyttyä. Armand oli enemmän kuin tyytyväinen ja tarjoutui avaamaan tapauksen kunniaksi vieraille magnum-pullon vuoden 2004 oude geuzea. Ei tullut mieleen mitään pätevää syytä kieltäytyä moisesta.

Etiketitön pullo löytyi jostain varaston syövereistä ja korkki katkesi ensimmäisessä avausyrityksessä. Armand sai kuitenkin korkin ulos ja kuohuvaa nektaria alkoi syöksyä laseihin. Paljoa ei ehtinyt makumuistiinpanoja tehdä hämmentävässä tilanteessa. Hyvin pehmeää ja intensiivistä se oli, hienovivahteista kaikin puolin. Viisi vuotta sitten Konttorissa juomani versio oli ainakin tammisempi ja kuivuudessaan karkeampi. Halle (Belgia), 3 Fonteinen –varasto, 2.5.2015. 

Bastogne Ardenne Saison

Junalla Bruggesta takaisin Brysseliin ja vappupäivän päätteeksi uutuussaisonia Ardenneilta toisen maailmansodan kuumimmilta tantereilta. 5,5%, selvä brettan hapan tuoksu. Maussa kunnolla navetan taustaa, todellinen farmhouse ale,  tällaista ei reissulla vielä ole tullut vastaan. Humalan katkeruus puuttuu, vaikka katkeroiksi merkitty Hallertau ja Cascade. Muuten aika tasapainoinen asetelma happaman saisonin asteikolla. Runsaasti hiilihappoinen hedelmäinen runko.  Ostopaikka Bryssel, Malt Attacks.