Espiga Hyperactive

Kataloniasta vahvempaa sumukaljaa, 7,5 %. 60 IBU, Willamette, Citra, Simcoe. Sameaa, keltaista. Maku yllättävän mausteista, ei kunnolla hedelmäisyyttä. Ehkä paranee hieman lämmetessään, mutta ei tässä raikkautta tai pehmeyttä ole. Heikko katkeruuskin. Lieväksi pettymykseksi kääntyy. SalamaNation, 30.9.2025.

Sudden Death Old Piney

Lyypekin panimo tuntuu nyt dominoivan Helsingin baariskeneä totaalisti. Vanha mäntyinen on sameahko IPA, ei NEIPA-sameutta. 6,8 %, Centennial, Nugget, Cascade. Ei kovin raikas tuoksu, jotain epämääräistä. Lievää makeutta maussa. Kieltämättä pihkaakin on, maltaisuutta. Katkeruus jää heikommalle. Hieman pettymykseksi tämäkin jää. SalamaNation, 30.9.2025. 

Blech.Brut 8 Bit Lost In Transit

Blech.Brutin perinneoluita tekevältä tytäryhtiöltä 8 Bitiltä Oak Aged Heller Bock, 6,4 %. Kullankeltainen, lievästi samea. Kellarointi tuntuu, ikävä kyllä nyt huonolla tavalla. Eihän tämä oikeastaan toimi ollenkaan. Tunkkaista tavaraa kaikin puolin. Puu maistuu juuri pahimmalla tavalla. Todella paha pettymys. SalamaNation, 30.9.2025.

Sudden Death Third Moon Dread Moon Cove

Lyypekin ja Toronton yhteistyönä imperial stout, 12,0 %. Mustaa, kovin vaniljainen ja suklainen tuoksu. Todella makea maku, toivoin tämän olevan kuivempaa, mutta ei todellakaan. Liian makeaa, huulet liimautuu yhteen. Ennenkin olen pohtinut, että jäätelökastikkeena tällaiset voisi toimia. Väsynyttä kertausta siis, näilläkin oluilla on arvostajansa ja kaikki sympatiat heille. Eihän minun mikään pakko olisi näitä hörsiä. Barley & Bait, 3.9.2025.

Pühaste Skepter

Kävin luovuttamassa badgen ja aseet toimistolla, influenssarokotus vielä ja heittäytyminen julkisten palveluiden varaan. Eläkeläisrutiineja treenaten päivän tarjousbaariin eli Barley & Baitin kuuden euron tiistaihin heti oven avauduttua. Tartosta länsirannikon jenkki-IPAa, 6,9 %, Strata ja Simcoe. Lähes kirkasta, keskiruskeaa. Sitrustuoksua. Maku on maltainen, pihkainen kuiva. Hedelmäisempi voisi olla. Kuivuus kehittyy kyllä mukavan katkeraksi jälkimaussa. Puhdasta ja virkistävää, miksei ravitsevaakin. Barley & Bait, 30.9.2025.

HIMA Tryggve #6 Porter

Runsaan kahden vuoden tauon jälkeen sain Anssi Monoselta uutta kotioluttuotantoa, nyt jo legendaarisen Panimo HIMAn brändillä. Blogistahan löytyy paljon HIMA-oluita takavuosilta. Pari Tryggve-porteriakin siellä on, nyt siis kuudes variaatio tässä sarjassa. Etiketissä näyttää lukevan 06/2023, mutta täytynee olla 2025. Vahvuutta on  6,2 %. Musta runko, ruskea vaahto. Paahteinen, maltainen ja lievästi mausteinen tuoksu, miksei kylmää kahviakin. Maku on paahteinen, jopa hieman palaneen makuinen. Erittäin kuiva, maltainen, ruisleivän kuorta, huoltoasemakahvia. Ei kovin pehmeä, lievää karkeutta esillä. Sinällään miellyttävä, palaneisuus ei niin häiritsevää ole. Sama kuiva fiilis jatkuu jälkimaussa, kyllä seassa katkeruuskin tuntuu. Aika ryhdikäs ja persoonallinenkin tuotos. Tavallaan täyteläisyyttäkin on tässä vahvuudessa, mutta pyöreämpää pehmeyttä kuivuuden rinnalle kaipaisi. 

Johanna Nordling: Jalkapallon muotoinen Saksa

Lähes 500 sivun kirja saksalaisesta jalkapallosta vuodelta 2024, suomen kielellä! Lähes uskomaton tapaus, mutta näin on päässyt käynyt. Johanna Nordling on pitkään Saksassa asunut toimittaja, entinen aktiivipelaajakin. Kyseessä ei ole saksalaisen jalkapallon historiikki Uli Hessen Tor!-teoksen tapaan, vaikka melkein tähän sivumäärään olisi sellainenkin mahtunut. Kyseessä on tavallaan esseekokoelma, jossa Nordling tarkastelee eri näkökulmista saksalaista jalkapalloa. Historiaosuuskin löytyy, englantilaisen pelin saapuminen Ala-Saksin Braunschweigiin ja ensimmäinen kukoistus sitten maailmansotien välissä Ruhrin kuppaisimman kaivoskaupungin Gelsenkirchenin Schalke-kaupunginosassa. Nordling yrittää katsoa pelin tulevaisuuteenkin juniorityön uusien suuntauksien ja Fortuna Düsseldorfin ilmaiskampanjoiden kautta. Välissä käydään Hampurissa Juhani Peltosen ja FC St. Paulin pääkallolippujen perässä, tutkitaan Saksan maailmanmestaruusjoukkueita, suomalaisia naispelaajia Saksassa, Pasi Rautiaista ja Bayern Münchenin menestyksen perusteita, Itä-Saksan lyhyttä jaksoa jalkapallon valokeilassa, television jalkapallohuumoria, suomalaisia menestyspelaajia Saksassa, fanikulttuuria ja moderneja valmentajatähtiä.

Nordling kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi ammatti-ihmisen otteella. Lopputuloksena piirtyy kiehtovan kattava katsaus eurooppalaisen suurvallan suhteesta maailman suosituimpaan peliin. Lähes 60 vuoden jalkapallofanikokemuksella paljon oli tietysti minulle tuttua, Saksa on omakohtaisestikin ollut merkittävimpiä futismaita 1970 alkaen. Itselleni kirjan huippukohdassa Nordling pääsee Magdeburgissa haastattelemaan itse Martin Hoffmannia. 1955 syntynyt Hoffmann oli kentällä kaikissa Itä-Saksan jalkapallon tähtihetkissä. Ensin FC Magdeburgin voittaessa ällistyttävästi Euroopan Cup-voittajien Cupin 1974, samana kesänä Länsi-Saksan MM-kisoissa, kun Itä-Saksa ällistyttävästi voitti Länsi-Saksan Hampurissa "maiden" ainoassa kohtaamisessa ja vielä 1976 Montrealin olympialaisissa Itä-Saksan voittaessa jalkapallokultaa. Tuo olympiakulta on aika lailla sivuutettu lännessä, mutta se oli ehkä Itä-Saksan ällistyttävin saavutus jalkapallossa. Semifinaalissa kaatui Neuvostoliitto, joka oli täynnä Kiovan Dynamon ensimmäisen superjoukkueen tähtiä: Oleh Blohin, Viktor Kolotov, Leonid Burjak, Volodymyr Veremejev, Volodymyr Oništšenko, Viktor Matvijenko, Viktor Zvjahintsev, Stefan Reško, Volodymyr Troškin. Lobanovski valitsi avaukseen Kiovan ulkopuolelta vain TsSKAn maalivahdin Astapovskin ja Moskovan Dynamon Aleksandr Minajevin. Vaihdossa sisään tuli sentään Pahtakor Taškentin 20-vuotias Vladimir Fjodorov, joka kuoli kolme vuotta myöhemmin muun Pahtakorin joukkueen kanssa lento-onnettomuudessa. Finaalissa Itä-Saksa voitti Puolan kaikkien aikojen parhaan maajoukkueen. Sittemmin Itä-Saksan jalkapallossa olikin hiljaisempaa. 

Faktat ovat Nordlingilla hyvin hallussa, mutta näin pitkään tekstiin osuu tietysti virheitäkin. Varsinkin silloin, kun käsitellään aikaa ennen Nordlingin syntymävuotta 1979. Italialla on tietysti samat neljä maailmanmestaruutta kuin Saksalla, ei kolmea. Uli Hoeness ei ollut hyökkääjä eikä Georg Schwarzenbeck libero. Jürgen Sparwasser ja Mario Baslerkin olivat enemmän keskikenttäpelaajia kuin hyökkääjiä. Itä-Saksan maajoukkueessa pelasi Reinhard Häfner, ei Höfner. Paul Breitner ei ollut 1980 Ballon d'Or -äänestyksessä toinen, se oli muuan Bernd Schuster. Schuster jää muutenkin ilman mainintaa, saksalaisen jalkapallon jättiläisistä varmaan merkittävin kirjassa huomiotta jäävä hahmo, Wolfgang Overathin ohella. Molemmat sattumoisin vaikuttivat FC Kölnissä, olisiko Nordlingilla jotain antipatiaa Kölniä kohtaan? 

Omasta mielestä ehkä Nordling olisi voinutkin painottaa tekstiä enemmän saksalaisten huippupelaajien kuvaukseen. Esipuheessa Nordling toki kertoo sen olleen tietoisen ratkaisun. Silti enemmän olisi toivonut tekstiä Saksan todellisesta suuruuden ajasta 1970-luvun alussa, kun Franz Beckenbauer, Günter Netzer ja Gerd Müller jättivät Johan Cruyffin neljänneksi Ballon d'Orissa. Liikaa resursseja kuluu suomalaisten pelaajien pääosin tuttujen Saksan-vaiheiden raportointiin. Juhani Peltosenkin tarinan ehdin lukea jo 1970-luvulla teoksesta Hakasta Hampuriin. Mutta kaikin puolin ansiokas teos on, lopusta löytyy lähdeluettelo ja hämmästyttävästi jopa henkilöhakemisto.

Sudden Death Ack! Ack! Attack!

Lyypekin oluella päivän krooli käynnistyi ja Lübeckistä sitten viimeinenkin juoma. Sivumennen sanoen en tykkää Lyypekki-nimestä yhtään. Mieleen tulee lypsyjakkara ja kyseessä on kuitenkin Thomas Mannin mahtava sivistyskaupunki. Mutta hienoa, että Sudden Deathin oluita on niin hyvin Suomessa ollut tarjolla. Tuplakuivahumaloitua tuplaheiziä, 8,0 %, Simcoe, Citra, Enigma, Nectaron, Mosaic, El Dorado, Sabro. Nyt kyllä pahasti näyttää siltä, että liian monta kokkia sopassa. Vaaleaa ja sameaa, raikasta trooppisten hedelmien tuoksua. Maussa makeampaa vetoa, tiheää mehuisuutta, herukkaa ja passionia, miksei mangoakin. Eihän tämä huono ole, jälkimaun puute ei yllätä. Toimii lajissaan hyvin. SalamaNation, 27.9.2025.

Espiga Salama Inoportuna

Salama käynyt taas Kataloniassa ja yhteistyönä west coast IPAa, 6,5 %, 60 IBU. Hieman utuista ruskeaa kamaa. Maltainen ja karamellinen tuoksu. Hiilihappoa aika lailla, maltainen on makukin, hedelmäisyys jää taustalle. Aika vaisuksi jää, ei oikein jälkimakuakaan. Vaikea nähdä mihin tässä on pyritty. SalamaNation, 27.9.2025. 

Kanava Jäämallas

Pikkulinnun Alex suositteli tätä Kanavan jäätislattua olutta, joten päädyin kokeilemaan. 10 cl, 10€, 13,0 %, pohjaoluena sahti. Hyvin tummaa, lähes mustaa. Tuoksussa täyteläistä maltaisuutta, samantapaista kuin doppelbockeissa tai imperial stouteissa, kuivaa, jopa puumaista tuoksua. Maku on suhteellisen makea, lakritsinen. Lakritsakaramellinenkin, siis jotain makeaa lisäystä. Ei oikein kehity makeasta maltaisuudesta mihinkään, moniulotteisempaa otetta odotin. Kypsytys varmaan syventäisi tuotetta. Pikkulintu Ruttopuisto, 27.9.2025.

Sauer Rossdorfer Braunbier

Bambergin läheltä harvinaista braunbieriä, 4,9 %. Tyyli on sukupuuttoon kuolemassa,  blogin aikana olen juonut vain tyylin klassikkoa Klosterbräulta. Ruskea olut, lähes kirkas. Tuoksussa mallasta ja pähkinää, ehkä vähän paahteisuuttakin. Maku on pehmeä, todellakin pähkinäinen, suhteellisen kuiva, tämä on ehkä lähempänä altbieriä kuin Klosterin vastaava. Runko on ohuenpuoleinen, mutta makua on kyllä riittävästi. Jälkimausta ei oikein voi puhua, hyvin lyhyt. Nautinnollista kamaa Frankenista jälleen kerran. Pikkulintu Ruttopuisto, 27.9.2025.

Messorem Temporalis #0038

Kaisaniemessäkin Messoremiä. Temporalis-sarja tuntuu vain jatkuvan. Triplaheizi siis taas, 10,0 %, Southern Cross, Motueka, Citra. Äärimmäisen vaaleaa, ensin epäilin lasin olevan täynnä vaahtoa. Sameaa tietysti. Pirteää sitrusta tuoksussa. Täyteläistä nektarisuutta maussa, paksua mangoa ja persikkaa, suhteellisen makeaa, mutta ei ikävällä tavalla. Ehkä vähän kuohkeampaa ja pehmeämpää voisi olla. Ei riitä potkua jälkimakuunkaan. Juotavuus silti erinomaista. Kanadalaisten invaasiolle ei näy loppua, ehkä Suomi voitaisiin liittää merentakaisena provinssina mukaan arktisen isoveljen huomaan. Juova, 27.9.2025.

Sante Adairius Natural Horizon

Kaliforniasta Santa Cruzin liepeiltä heiziä, 6,3 %, Citra, Simcoe, Amarillo. Sameaa, herukkaista tuoksua. Kuiva maku, kirpeän hedelmäinen. Ohuempi luonnollisesti, lievää yrttisyyttä. Ehkä kevyt katkeruuskin jälkimaussa. Parempaakin on nähty. Juova, 27.9.2025.

Messorem Demoliri 0003

Montrealista perussumua, 7,0 %, Galaxy, Citra, Riwaka. Sameaa, sitrustuoksua, kuivaa hedelmäistä makua. Yllättävän ohuelta tuntuu edellisen lyypekkiläisen jälkeen. Ei oikein katkeruutta, puhdasta tämäkin tietysti on. Laatua on, mutta ei varmaan Messoremin parhaita. Oluthuone Haka, 27.9.2025.

Sudden Death Virus Detected

Otettiin Asko Jylhän kanssa Hakan terassilla, myös aurinkoa. Lähes kuumaa ilman varjoa syyskuun lopussa. Lyypekistä virvokkeena tuplasumua, 8,0 %, Mosaic, Galaxy, Sabro, Motueka. Sameaa, appelsiinia. Pehmeää makeutta, intensiivisyyttä. Kuivuu nopeasti, vähän katkeruuttakin. Oikein puhdasta ja tuoretta. Oluthuone Haka, 27.9.2025.

James Reasoner: Dust Devils

Vajaa viisi vuotta sitten luin James Reasonerin Texasin Fort Worthiin sijoittuvan esikoisromaanin Texas Wind, vuodelta 1980. Unohtumaton suoritus, mutta Reasoner on sen jälkeen julkaissut lähinnä westernejä. Sattuneesta syystä ryhdyin taas luotaamaan Reasonerin tuotantoa ja sainkin Kindleen ladattua tämän Dust Devils -teoksen vuodelta 2007. Ollaan Texas Panhandlessa Amarillon eteläpuolella, 76 mailia Lubbockiin. Asetelma on suoraan James M. Cainilta. Toby McCoy, parikymppinen kulkumies saapuu Oklahoma Citysta nelikymppisen naisen pitämälle maatilalle. Seuraa seksiä. Nopeasti tarinassa tulee kuitenkin bisarri käänne James Crumleyn tai jopa Kinky Friedmanin tyyliin. Vaikka eväitä on tässä vasta aloitettu syömään, niin Reasoner käyttää jo Chandler-kortin. Eli ovesta astuu mies revolveri kädessään. Paljon väkivaltaa, yhden suorasääriseksi nopeasti päätyvän hahmon nimi on Cainiin viitaten Hans Diedrichson. Tapahtumat siirtyvät Dallasiin. Vähitellen lukijalle alkaa aueta, että ollaan rikollisporukan välienselvittelyjen keskellä. Arvokuljetusryöstö keskellä freewayta huipentaa toiminnallisen osuuden. Sävähdyttävän alun jälkeen homma hieman puuroutuu, kun ryöstäjät yrittävät huijata toisiaan. Uskottavuus ei ole kovin korkealla. Dialogi on kyllä niin hardboiled kuin olla voi. Texasin tasankojen pölyinen fiilis on täysin hallussa ja loppupuolella piipahdetaan Davis-vuorillakin. Lopun käänne on persoonallisempi, klassinen isku suoraan lukijan palleaan ja selvä nyökkäys Texasin suurelle pojalle Jim Thompsonille. Miellyttävää luettavaa ilman muuta, mutta ei kuitenkaan aivan Texas Windin tasoa. Teos käytännössä huutaa elokuvasovitusta. 

Põhjala Baltic Amber

Bussilla Siikarannasta takaisin Kuopion keskustaan. Hophausissa oktoberfest-meininkiä ja siihen liittyen tallinnalainen amber lasiin. Tämä ei nimittäin ole mikään amber ale vaan saksalaistyyppinen lager, sesongin festbier, 5,5 %. Kirkas,  Põhjala Baltic Amber väri. Maltaista, kuivaa, melko täyteläinen. Vähän jälkimakuakin. Puhdas, ihan ok. Sitten myöhäinen lounas Bierstubessa ja Põhjalan tutumpaa IPAa siellä. Siirryin rautatieasemalle, varsin kiintoisa syyskuinen maakuntakierros oli sitten tässä. Kuopio, Hophaus, 26.9.2025.

Vierailut Iso-Kallan ja RPS:n panimoissa 2025

Toinen päivä Kuopiossa. Vierailimme Ari Nyforsin kanssa kaupungin etelälaidan panimokeskittymässä, jonka toimijat tietysti jo ennestään tuttuja. Iso-Kallalla paikalla Janne, Eero ja Aku. Maistelimme Iso-Kallan käymistankeista uutuuksia. CaMo APA on nimenmukaisesti Cascadella ja Mosaicilla maustettu APA, oikein näppärää. Vielä parempi oli West Coast IPA, noin 6-7 %, ainakin Citraa ja Centennialia, kuivahumaloitua tavaraa. Pihkaisuutta ja katkeruutta kunnolla, erittäin vakuuttavaa. Eipä huonoja olleet myöskään Kalavakka Witbier ja tutun wee heavyn Bellywasherin viimeisin versio. Taproomin puolella vielä Pimeyden Morsiamesta maistiaiset. 

RPS:llä ei ole enää täällä päämajassa taproomia, kiireistä menoa näytti olevan miljoonalitraluokkaan nousseessa panimossa. Kokeilimme Raspberry Baltic Porteria, 7,1 %, vadelma hallitsi aika totaalisti makua. Liian makeaa minun makuun. Kuopio, 26.9.2025.