Ward Hayden & The Outliers: Piece By Piece

Nyt sitten kuuntelussa Ward Haydenin Springsteen-projektin toinen osa. Piece By Piece julkaistaan siis virallisesti vasta lokakuussa, mutta oli jo nyt myynnissä Euroopan kiertueella. Tässäkin Little By Littlen tapaan kahdeksan biisiä, kestoa nyt hieman enemmän 35 minuuttia. Molemmat levyt äänitetty samassa sessiossa, joten bändi sama, nyt ei Eric Ambeliä vierailijana. Homma starttaa yllättäen Tom Waitsin Jersey Girlillä. Springsteen on tietysti julkaissut tästä liveversion ja Waitsin teksti istuu newjerseyläiselle Springsteenille erinomaisesti. Levykotelossa lukee, että Springsteen on sanoittanut Jersey Girlin kolmannen säkeistön. Se tuli minulle uutisena, en ole koskaan kuunnnellut Waitsin ja Springsteenin versioita peräkkäin. Hayden kyllä vaikuttaa liioittelevan, ilmeisesti Springsteen lisäsi vain rivin "that little brat of yours and drop[ping] her off at your mom's". Haydenin versio on aika omaperäinen, se kuulostaa enemmän Waitsiltä kuin Springsteeniltä. Ei kuitenkaan Waitsin originaalilta vaan Waitsin myöhemmältä tyyliltä, joka starttasi vasta seuraavalla Swordfishtrombones-levyllä. Siis kolisevaa ja kulmikasta soittoa, kitara Marc Ribotin tyyliä. Aika hidas ja tyylikäs tulkinta.

Gloryn Daysin Hayden on sovittanut pomppivaksi kantrirullaukseksi ykköslevyn The Promised Landin tapaan. Surumieliset kaihoisat sanat tulevat nyt paremmin esiin kuin Springsteenin omalla stadion anthem -versiolla. Kadonneen nuoruuden haikailuhan on kantrin sydänverta, mutta aivan sellaiseen tulokseen Haydenin tulkinta ei nyt yllä. Springsteenin levytyksessähän on tunnetusti Steven Van Zandtin mandoliinisoolo. Sen Hayden jättää vitsikkäästi pois. Walk Like a Mania Springsteen ei ole tainnut paljonkaan esittää julkaisun jälkeen. Se ehkä johtuu siitä, että tekstissä viitataan häihin ensimmäisen vaimon Julianne Phillipsin kanssa. Pääosin kyseessä on kuitenkin yksi monista Springsteenin isästä kertovista lauluista. Haydenin versio on melko uskollinen, kaihoisaa lempeää vetoa. 

Reason to Believe on Nebraskan epätoivoisin biisi ja tietysti Hayden on tarttunut siihenkin. Alkuperäinenkin on lähellä kantria, joten Haydenin versio ei paljoa poikkea siitä. Levyn neljä ensimmäistä kappaletta ovat suhteellisen tavanomaisia, mutta toisella puoliskolla Hayden pääsee kunnolla vauhtiin. My Father's House on hieman Reason to Believea optimisempi tarina, jonka Hayden esittää hitaasti hölkkäävänä kantrina. Versio on omaperäinen, seassa on jotain psykedeliaakin ja lopussa Haydenin laulu kohoaa melkein itkuiseen huutoon. Brilliant Disguise on Springsteenin timanttisimpia mestariteoksia ja ilmeisesti juuri tämän kappaleen Hayden levytti ensimmäisenä. Teos on niin täydellinen, että Hayden ei ole juuri rohjennut käpälöidä sitä. Hienosti livenäkin kulkenut versio on ehkä hieman Tunnel of Loven julkaisua nopeampi. 

Thunder Roadin avaustekstihän kuuluu "The screen door slams, Mary’s dress sways". Haydenin versiossa Mary on vaihtunut toiseen nimeen. Se kuulostaa Christieltä tai Kristyltä. Haydenin vaimon nimi on Crystal. Hayden esittää Thunder Roadin hitaana akustisena balladina, Springsteenin liveversioiden tapaan, mutta vieläkin riisutumpana versiona. Outrossa sitten koko bändi pamahtaa paikalle ja tekee täydellisen E Street Band -tyyppisen mahtipontisen paisuttelun. Aivan mahtavaa. Stolen Car päättää levyn, kappaleen Hayden esitti Helsingissä livenäkin. Kappaleesta on eri versioita, Haydenin teksti noudattaa The Riverillä julkaistua muotoa. Sovitus on erilainen, kantrimuotissa hidas balladi, viulusoolokin. Jopa Hank Williams tulee mieleen. Hieno päätös hienolle levylle.  

Laskin huvikseni miltä levyiltä Hayden on 16 biisiään poiminut. Born to Runilta (1975) yksi, samoin Darkness on the Edge of Townilta (1978), kaksi The Riveriltä (1980), kolme Nebraskalta (1982), kaksi Born in the USAlta (1984), yksi Live '75-'85:ltä (1986), kolme Tunnel of Lovelta (1987), yksi Lucky Townilta (1992) ja yksi The Ghost of Tom Joadilta (1995). County Fair julkaistiin 2003 The Essential-kokoelman bonuslevyllä, mutta se on alunperin Born in the USA:lta poisjäänyt kappale. Kaikki siis viime vuosituhannelta ja eniten Nebraskalta ja Tunnel of Lovelta. Se on ymmärrettävää, nuo kaksi levyä ovat minustakin parhaat.