Sessio käyntiin ranskalaisella saisonilla Bretagnesta, Horla Saison Seigle, 5,8 %. Samea, kultainen. Hiivainen tuoksu, hiilihappoa, esteriä, kuiva. Vähän mausteinen. Oikein mukava, yhtä selvästi belgityylistä olutta ei sittemmin tullutkaan vastaan. Sitten yllätys Bambergista, Heller on tehnyt uusimman Schlenkerlansa yhteistyössä puolalaisen PINTAn kanssa, tuloksena Schlenkerla A La Grodziskie, tulkinta perinteisestä puolalaisesta savuvehnästä, vain 2,8 %. Kultainen, melkein kirkas. Savuinen tuoksu tuntuu tällä kertaa jotenkin Takatalon tapaiselta. Oikein raikas, kohtuusavuinen, vähän jopa hedelmäisyyttä. Savon sydämestä Karvila Siiskosen Stout, 6,5 %. Olueen on sekoitettu Siiskosen leipomon hävikkituotteita ja laktoosia. Keskiruskea. Hieman lääkemäinen tuoksu, lakritsainen maku, tosiaankin leipäinen. Matalahiilihappoinen, ei mitenkään huono.
Tällä kertaa istunnossa oli varsin paljon saksalaisia oluita. Seuraavana Brauereigasthof Rothenbach Aufsesser Sondersud Märzen, 5,6 %. Ruskeaa, maltainen tuoksu. Puhdas maltainen maku, hieman makea. Kuivempi jälkimaku, vähän katkeruutta, mukiinmenevä mutta ei mikään klassikko. Pitkä nimi seuraavallakin tuotteella. Hertl Nürnbier Die Bierothek Die Drei von der Zapfstelle, 4,5 %, Rauchiges Rotbier. Hertl siis panimo, kevyt savuinen punaolut. Punainen kyllä, mutta ei savua tuoksussa. Hyvin ohut, flätti, melko tunkkainen. Varsin kevyesti savua maussa. Session toinen Heller-tuote oli Schlenkerla Helles Märzen Helle Sonderedition. Suodattamaton synttäriversio, 5,1 %. Upeaa pyökkisavua voimakkaasti, palvikinkkua, täyteläistä, huipputavaraa.
Vuokatista Haapala Savu Kirsikka, joka olikin minulle jo hanasta ennestään tuttu. Vain 3,5 %, kirsikkaa voimallisesti, savua ei oikeastaan esiinny. Happamuuttakin nyt pulloversio hyvin hailakasti, mutta raikas mehujuomahan tämä on. Kevyellä linjalla jatkoa Englannin etelärannikolta, "modern classic bitter" kiertolaistoimijalta Brighton Brew Company, oluen nimi Brighton Bitter, varsinainen panimo ei tiedossa. 4,1 %, ei tuoksu millekään. Outo tapaus, pahvinen ja mauton. Sitten Bambergin läheltä Eschenbacher Franz Josef Helles, 5,1 %. Hyvin vaalea, laimea tuoksu. Maltainen maku, hieman hedelmäisyyttä, makeahkoa.
Regensburgin läheltä Nittenauer Saphirator Helles Doppelbock, 8,0 %. Mallas tuoksuu. Maku on hedelmäinen, täyteläinen, lämmittävä, viipyilevä. Thornbridgen jo maineikkaalla Union-systeemillä tehty viimeisin näyte Thornbridge Union Strong Dark Mild, 6,5 %. Paahteinen, monimuotoinen, mielenkiintoinen. Huippuolut. Valitettavasti sellainen ei nyt ollut Haapalan ruislager Se Kainuulainen Sisu. Hanasta tämä 6,8 -prosenttinen Pehkolan perinneruislajikkeesta mallastama olut oli mielenkiintoinen ja ihan mukava. Nyt pulloversiossa ei kyllä toiminut, jotain varmaan mennyt pieleen. Vierteinen ja tunkkainen maku ei ilahduttanut.
Seuraava ohjelmanumero porvoolaisen Kråkön imperial stoutien eri versioiden vertailu. Perusversio Kråkö Imperial Stout, 10,0 %, oli paahteinen, suklainen, lakritsainen, täyteläinen. Kråkö Port Barrel Aged Imperial Stout vähän makeampi, paksu, suklainen tämäkin. Ihan ok. Kråkö Rhum Barrel Aged Imperial Stoutissa rommi kyllä tuntuu. Salmiakkia, ei niin makeaa. Lopuksi Kråkö Bourbon Barrel Aged Imperial Stout. Ehkä vielä edellistäkin kuivempi. Täyteläinen silti, vähän jälkimakuakin. Erot eivät kovin suuria, mutta bourbon maistui ehkä parhaalta minun suussa.
Holzhauser Landbier Hell Naturbelassen, 4,9 %. Maltainen, vähän ohut, jopa hapan. Ei raikkautta, selvä pettymys. Tässä vaiheessa oli käyty läpi 17 olutta, mutta ei yhtään IPAa, ei edes pilsiä. Elimistön IBU-taso alkoi olla kriittisellä alueella, se suorastaan huusi humalaa. Nopean lääkkeen tarjosi tuntematon eteläenglantilainen ABYSS-panimo tuplasumullaan Body Talk, 8,4 %, Citra, Mosaic, Riwaka. Ananasta lopulta sieraimiin. Samea, makeaa, ananasta vahvasti maussa. Ei katkeroa, mutta humalatasapaino alkoi sentään korjautua. Bambergin pohjoispuolelta Hummel Merkendorfer Heller Maibock, 7,0 %. Hyvä maltainen tuoksu. Makeahkoa, täyteläinen, puhdasta, laatutuote.
Anders Granfeltilta uusi länsirannikon IPA Vanha Porvoo Borgå West Coast IPA, 6,9 %, Azacca, Simcoe, Cascade. Vaaleaa moderniin tyyliin. Mallasta ja sitrusta tasapainoisesti, oikein nautinnollista, vaikka peräkärry jäänyt kytkemättä. Ontarion Kingstonista Fine Balancen ja Gather Brewery & Glassworksin Forge DIPA, 8,8 %, Nectaron ja Riwaka. Aprikoosia tuoksussa. Pehmeää, täyteläistä, kuohkeaa. Oikein mahtavaa. Upea NZNEDIPA taas yhdeltä kanadalaispanimolta, näitä tuntuu riittävän loputtomasti. Ehkä koko session paras olut. Solitan firmaoluena tällä kertaa kiertolaispanimo Karu Brewingin English IPA, joka tehty Keski-Suomessa 1000 Lakesin tuotantolaitoksilla. 5,0 %, punainen, maltainen ja mäntyinen tuoksu. Maltainen on maku, liikaa karboa, kuivaa. Runkoa enemmän toivoisi.
Aschaffenburgista Baijerin luoteiskulmalta Hanscraft Bayerisch Nizza Jubiläumsbier Weizenbock. Todella vahva weizendoppelbock, 10,0 %. Esteriä tuoksussa. Makeahko, överiksi mennyt viinainen maku. Ei kovin kummoinen. Omnipollo Toppling Goliath King Church on varmaan jonkinlainen kirkollinen versio iowalaisesta kultti-IPAsta King Sue. 8,0 %, Citra, Mosaic, Krush. Vaalea ja samea. Ananastuoksua, pehmeää trooppisuutta, kuohkeaa. Ei katkeroa, mutta kuivaa, varsin laupias suoritus. Sitten jotain aivan muuta, Glasgow'sta Simple Things Fermentations Pale Ale, 5,6 %. Hallertau Blanc, Barbe Rouge, Mandarina Bavaria. Samea, keskikeltainen. Hikinen sukka tuoksussa, päivän huonoin tuoksu. Maku ei parempi, todella tunkkainen, aivan hirveä. Session pohjakosketus saavutettiin tässä.
Edellisen jälkeen tarvittiin todella kova tunnelman parantaja ja käytännössä paras mahdollinen löytyikin. Kanadasta, mistäpä muualtakaan. Messorem Temporalis #0036, TIPA, 10,0 %, Nectaron, Riwaka, Citra. Trooppista tuoksua hurjasti. Pehmeää ja maistuvaa. Eipä alkoholi tunnu, varsin kovaa, haastoi Fine Balancen kärkipaikasta. Kanadalaiset jylläävät vahvasti tässäkin sessiossa. Nürnbergin länsipuolelta Steinsfeldistä Landwehr Extra Hell, 4,8 %. Kirkas, viljainen, raikas, ohut, mutta puhdas. Enemmänkin muistiinpanoja tästä oluesta kirjasin, mutta jotenkin sähläsin ne eetteriin. Tuttu toscanalainen Della Fonte pukkasi nyt maisteluun quadruplen Inno All'Autunno, 13,2 %, 20 kuukautta bourbon-tynnyrissä. Tummanruskea, puu tuntuu tuoksussa. Sherryä, luumua, rusinaa. Belgisyys ei oikein tule esiin. Kuivahko, tuhtia, mutta maistuvaa.
Porvoosta vielä Kråkö Tropical Hazy IPA, 5,5 %, kveikillä tehty. Ananasta tuoksussa. Ihan ok raikas mehuinen maku, varsin mukavaa. Kveik varsin neutraali tällä kertaa. Pennsylvaniasta Tired Hands DDH Grassman (Citra & Nelson), 8,7 %, hunajaa seassa. Sameaa, hunajainen tuoksu. Makeaa, puhdasta, hedelmäistä. Oikein hyvää, mutta ei kohonnut Messoremin tasolle. Tallinnan ja Lappeenrannan häikäilemättömiltä panijoilta Tuletorn Tuju Fudge Fandango: Tar Tango, imperial pastry stout, 13,0 %. Vadelmaa, tervaa ja vaniljaa. Tuoksu aika kamalaa. Terva-yrttinen imelä pläjäys. Jälkimaku tyhjä. Tyylisuunta ei ole edelleenkään minun makuun.
Seattlesta Fremont Melange, Rusty Nailin ja porterin sekoitus, kaneliakin seassa, 10,0 %. Puuta tuoksussa. Vaniljainen, kanelia. Ei niin paha kuin edellinen, korvapuustilta maistuvaa olutta todellakin. Kööpenhaminasta lainsuojattoman mukaan nimetty rye wine Amager John Wesley Hardin. Bob Dylanillahan on albumi John Wesley Harding, johon artisti lisäsi vahingossa g-kirjaimen. 14,6 %, Cascade ja Columbus, tynnyri tuntuu tuoksussa. Pehmeää, intensiivistä, sherryä runsaasti. Ei huono, ei makea. Maltainen lämmittävä juoma. Session viimeisenä saksalaisena Fürst Wallerstein Landsknecht Dunkles Kellerbier, 5,2 %. . Keskiruskea, maltainen, kevyttä paahdetta. Nyt jäi muistiinpanot vähiin tästä oluesta.
Brightonista pastrya, UnBarred Chocolate Gateau, 11,0 %, kirsikkaa. Hirveä tuoksu. Kirsikka tuntuu maussa suklaan ohessa. Tahmeaa, mutta ei ihan melassimaista. Kanelikin maistuu. Nebraskan Lincolnista kahvistout Boiler Double Sultan, 8,0 %. Kahvia vahvasti, pehmeää ja kuivaa. Ihan mukavaa. Istunto huipentui San Diegon kahviklassikon uuteen versioon. Alesmith Barrel Aged Speedway Stout Hammerhead Edition 2025, 13,46 %. Kuivaa tuoksua. Pehmeää, kahvia, lievää paahdetta. Ei jälkimakua.
37 olutta laskujeni mukaan eli täysipainoinen suoritus jälleen kerran. Hauskaa oli ja poiskin Finnoosta päästiin. Kiitoksia vertaismaistajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti