En ollut On The Rocksissa ennen käynytkään. Klubi näyttää Mikonkadulle aika pieneltä ja melkoisen kompakti kapea baari katutasossa onkin. Perältä menee kuitenkin portaat alas ja sieltähän avautui ihan kohtuullisen kokoinen liveareena. Lämmittely-yhtye oli jo lopettanut, porukkaa oli suhteellisen hyvin, mutta minkäänlaisesta tungoksesta ei tietoakaan. Bändi aloitti klo 21 sharp. Frontmanilla akustinen kitara, lauloi tietysti myös, rumpali, basisti, Telecaster-kitaristi ja pedal steel -kitaristi, joka vaihtoi rockimmassa materiaalissa perussähköön. Haydenilla, rumpalilla ja Telecaster-miehellä stetsonit. Hyvin kantrivoittoinen aloitus, vähitellen siirryttiin nopeampaan kamaan, hyvin puhdasta soittoa. Hayden oli puhelias show-mies, heti alussa kertoi bändin tulevan Boston, Massachusettsista, "home of the country music." Koomisia spiikkejä ja vakavampia anekdootteja irtosikin sitten pitkin matkaa, lähes Springsteenin tyyliin. Mies on kotoisin pienestä Scituaten kaupungista Boston eteläpuolelta, "drinking town with a fishing problem". Lakimiehen poika Hayden kertoi tehneensä monenlaisia hommia, hummerikalastajasta opettajaan, joissa kukaan ei taputtanut hänen työn tuloksistaan. Muusikkona taas suosionosoituksia tulee koko ajan.
Sattui olemaan Hank Williamsin 102. syntymäpäivä, joten bändi heitti kaksi koveria, Cheatin' Heartin ja Honky Tonkin'in. Springsteen-vaikutteet tulivat korostetusti esiin, setin puolivälissä Stolen Car ja Youngstown. Stolen Car sovitettu kantrimuottiin ja Youngstownissa sitten uskollisemmin rankempaa kitarointia. Basisti lauloi Willie Nelsonin On the Road Againin, jolla juhlittiin covidin päättymistä ja pääsyä takaisin tien päälle. Muuten kappaleet olivatkin ennen kuulemattomia, mutta hyvää materiaalia ilman muuta. Maryanne jäi mieleen klassisena rock-tuotoksena. Encorena tuli vielä Springsteenin Brilliant Disguise, josta Haydenin diggailu oli ilmeisesti viimeistään startannut. Tulkinnassa oli todellakin tunnetta mukana. Keikassa ei oikeastaan ollut muuta vikaa kuin suhteellinen lyhyys, noin 75 minuuttia. Edellisellä Ruotsin keikalla bändi oli tullut vielä toiselle encore-setille, jossa oli kuultu Springsteenin Cadillac Ranch. Tätä herkkua ei Helsingin yleisö älynnyt toivoa, mutta eipä siihen klubikaan rohkaissut aloittaessaan taustamusiikin soiton. Vääntäydyn keikalle jatkossakin, jos bändi lupaustensa mukaan saapuu Suomeen uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti