Palasin Kajaanista, Pasilasta kävellen, Teollisuuskadulla navakkaa tuulta. Uutta growleria (tai varkautelaisittain ördäriä) pukkaa taas Vallilan isommalta panimolta. Muistan armeijassa kouluttajan todenneen, että panssarivaunun miehistöllä on unohtumaton elämys, kun ontelokranaatti osuu kohdalleen. Kyseessä siis suorasuuntaustykillä ammuttu kranaatti kohti tankkia, olin tykistössä. Tämän oluen mainoslauseessa puhutaan burning sensationista, kun luodit lävistävät vastaanottajan. Ilmeisesti jokin hiphop-sitaatti, joka menee minulta ohi. 6,5 %, Uuden-Seelannin Green Bullet sinkkuhumalana. Täysin kirkasta. Passionia hennosti tuoksussa, jotain muutakin yrttimäistä aromia, josta en saa otetta. Maku on hedelmäinen ja maltainen tasapainoisesti. Juuri ja juuri riittävä runko, hyvin kuivaa. Katkeruuttakin löytyy. Pehmeää, kuohkeaa, tuoretta, mitä näitä perustermejä nyt on. Olari jatkaa varmalla suoritustasolla, mutta aivan kauden parhaaseen ei ehkä ylletä. Vihreä luoti ei ollut siis mikään hopealuoti, näin corporate jargoniin vitsikkäästi viitaten. Olarin Panimo Konepaja, 11.9.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti