Utuinen, hedelmäinen ja herukkainen tuoksu. Liikaa hiilihappoa, yleistä hedelmäisyyttä. Citra Azacca Mosaic 4,8 %. Tämä ei ole huono, ehkä Mad Finnin panimon oluista maukkain. Humalat hyvin esillä. Pizza erinomaista. Tampere, Mad Finn Brewpub, 29.4.2023.
Ontariosta kylmää IPAa eli todennäköisesti jenkkihumaloitua lageria, 6,1 %, 52 IBU. Lievästi samea, oikeastaan vain utuinen keltainen neste. Tuoksussa makeahkoa sitrusta, hieman karamellisuuttakin. Ei kovin raikas maku, kuivaa hedelmäisyyttä, mausteisuutta, jopa pippurisuutta jonkin verran. Ei epämiellyttävä, mutta jotenkin omalaatuinen india lager. En oikein innostu. Kuivuudesta huolimatta ei jälkimaussa erityisen mainittavaa katkeruutta. Jonkin verran sitä silti on. Kohtuullisen puhdas kokonaisuus. Ostopaikka Vantaa, Tammiston Alko.
Illan toinen growleri Otaniemestä on vahvempi versio vuoden 2021 Deep Endistä. Nyt 8,0 %, Summit, Comet, Citra, Columbus. Ei tämä kirkas ole, mutta udun läpi sormet kuitenkin erottuu, joten hazy ei ole kyseessä. Keltaistahan tämä muuten on. Tuoksu on pihkainen, maltainen, bensaa ja öh, jotain juustoistakin. Maku on raikkaan sitrusmallaspihkainen, vahvuus ei tunnu ollenkaan, erittäin hyvä juotavuus, ei tunnu kovin täyteläiseltä. Kuivaa on, hedelmäistä, jälkimaussa lähes napakasti katkeruuttakin. Miellyttävää, nautinnollistakin. Suhteellisen samanlainen kuin Deep End, mutta lähes kaikkea enemmän. Toimii oikein näppärästi. Jos Blues Brothersissa esiintynyt bändi tarjosi sekä countrya että westerniä, niin Olarilta taittuu niin sumu kuin sumutonkin. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.
Valtakunnan johtava craftimo Olarin Panimo Otaniemessä pukkaa koko ajan uutta kamaa markkinoille, ja miksei pukkaisi. Pyörähdin paikalla noutamassa pari growleria pitkän viikonlopun alkuvirvokkeiksi. NEIPAssa on voltteja 7,4 % ja tärkeimpinä raaka-aineina Ahhhroma, Cashmere ja Ekuanot. Paksun sameaa, keltaista, kuulasta, kuvassa näyttää tummemmalta kuin todellisuudessa. Raikasta appelsiinimehun tuoksua. Maku on vastaava, mehuinen ja sitruksinen, mutta ei sentään maistu appelsiinimehulta. Kyllä se mallas sieltä taustalta muistuttelee mikä juoma on kyseessä. Sitrus on nyt todella kuivaa, greippimäistä vivahdetta. Panimo itse kertoo tässä olevan persikkaa ja mangoa, mutta oma aistimus on kuivempaan suuntaan. Peräkärry on kytketty, ei se täysperävaunu ole, mutta se jatkaa kohtuudella makua vielä nielaisun jälkeenkin. Ehkä hivenen hopburniä, mutta sehän on vain lisäsäväys. Hyvin puhdasta ja täyteläistä, vappuoluena tai minä tahansa oluena erinomaista. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.
Vantaan Tammiston K-Citymarketissa pari vuotta toiminut Rosendalin panimo on pitänyt todella matalaa profiilia. Viime vuoden alkupuolella pääsin maistamaan massateistingeissä Micael Näsen roudaamia panimon XPA- ja NTPA-oluita. Tampereen turneen lähestyessä Timo Rauchmalz Alanen pyysi tuomaan Rosendalista näytteitä, jotta panimotikki toteutuisi. Niinpä hurautin bussilla paikalle, julkiset liikenneyhteydet Vallilasta toimii hyvin. Kaupassa oli vain kahta panimon olutta tarjolla, tuttua NTPA:ta ja vaaleaa lageria. Pseudo-termi ei odotuksia kohota, 5,0 %, tölkitetty 5.4.2023. Tölkin tekstissä puhutaan kölniläisistä perinteistä, joten ehkäpä kyseessä onkin kölsch. Se selittäisi pseudo-termin käyttöä. Tšekkiläinen Saaz-humala käytössä. Lievästi utuinen ulkonäkö, tuoksussa hyvin makeaa maltaisuutta. Maku on todellakin yllättävän makea, suhteutettuna sekä kölschiin että pilsiin. Lievää hedelmäisyyttä, melkoisen kulmikas maku, ei raikkautta, jotain tympeää vihannestyylistä sivuvivahdetta. Odotin neutraalimpaa anonyymiyttä, mutta tässä on makua enemmän. Ikävä kyllä se on pahanmakuista makua.
Pikanttina detaljina jututin Citymarketin viereisessä Alkossa henkilökunnan olutentusiastia. Kerroin käyneeni naapurikaupan panimossa ja kaveri meni ihan hoomoilaiseksi. Pitkän etsiskelyn jälkeen muisti palautui ja hämäriä muistikuvia Rosendalista löytyi. En oikein ymmärrä Rosendalin strategiaa. Ostopaikka Vantaa, Tammiston K-Citymarket.
Ruotsin ajoittain hämmentävä craftjättiläinen Omnipollo on Sundbybergin kirkkoon hiljentymisensä jälkeen pukannut ulos toinen toistaan mukavampia oluita. Nyt tarjolla Brooklynin craftjättiläisen Other Halfin kanssa tuunattu NZ-humaloitu vahva IPA. 8,2 % ja Alko löytänyt tanakat 87 EBUa. Todella paksua ja sameaa vaaleaa mönjää. Lievää kirpeyttä ja sitten trooppisen pehmeän hedelmän kypsää tuoksua. Maku on melko paksu, makean hedelmäinen, hyvin täyteläinen. Ei niin raikas tai kuohkea kuin toivoin, jonkinlaista raskautta on. Kirpeää ja puhdasta on, loppujen lopuksi kuiva kokonaisuus. Tuntuu jopa vahvuuttaan täyteläisemmältä. Kyllä tämä toimii, vaikka ei mikään sessiojuoma olekaan. Parempaankin Omnipollo pystyy. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Hebden Bridge on (mitä ilmeisimmin) idyllinen pikkukaupunki läntisimmässä Yorkshiressa Bradfordin ja Burnleyn välillä. Sen liepeillä aivan vierekkäin sijaitsee kaksi modernia panimoa, Little Valley ja Vocation. Vocationin useimmat oluet on nimetty kahdella sanalla, joiden välissä ampersandi. East Coast -tyylistä tupla-IPAa valmistajan mukaan, 8,0 %, humalina Citra, Sabro ja Galaxy, 70 IBU. IBU-lukema tempaistu hihasta, koska Alkon mittaama EBU-arvo on 32. Hyvä samea vaalea väri, kuulauttakin on. Trooppista hedelmäisyyttä ja bensiiniä tuoksua, mutta ei kovin voimakkaasti. Pehmeää, matalahiilihappoista, makeahkoa mehuisuutta, täyteläistä. Ei aivan tuoretta, mutta muuten oikein nautinnollista. Joko ikä on vienyt Sabrosta pahimman terän tai sitten sitä on annosteltu säästeliäästi. Jokatapauksessa se ei pääse häiritsemään. Ei tämäkään katkera olut ole, mutta täyteläisemmällä rungolla se ei haittaa niin paljon kuin keveämmissä IPA-tyylisissä. Tykkäsin aika lailla. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Tanskalaisella luottopanimolla on Stereo Mono -otsikon alla single hop india pale ale -sarja, jossa jo toistakymmentä eri olutta. Ensimmäisenä törmäsin Strata-yksilöön, hieno homma, koska Strata on ehdottomia humalalajikesuosikkejani. Oikeastaan vain sessio-NEIPA, 6,0 %, 30 IBU. Sameaa ja vaaleaa. Sitrusta on hyvin tuoksussa. Maku on kuivan pehmeä, kuohkean hedelmäinen. Voisi olla täyteläisempi, mutta hyvä näinkin. Ei peräkärryä, mutta niinhän halutaan. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Päästyäni autosta eroon tunsin oloni kevyeksi ja päätin reippaillen siirtyä Volttikadulta kävelemällä Kuopion keskustaan. Paha virhe. Luotin Google Mapsin reittivalintaan ja pian olin helvetinmoisessa moottoritieramppirykelmässä pientareella. Autoliikennettä massiivisesti ja rapa roiskui joka puolelta. Yhtä pahaan kävelyinfernoon en ole joutunut Amerikassakaan. Amok-juoksujen jälkeen lopulta kuivalla asvalttisella pyörätiellä uskoni Googleen ei horjunut vieläkään. Suorin reitti näytti kukkulaa ylös johtaviin metalliportaisiin ja kipaisin sinne. Ylhäällä ei odottanut asvaltti, vaan rapainen, jäinen ja luminen ylöspäin kipuava kuntopolku. Sinnikkäästi kiipesin huipulle ja sitten lopulta laskeuduin pientaloalueen läpi lammen rantaan. Sen kierrettyäni Kuopion ruutukaava-alue viimein alkoi ja yritin pyyhkiä kurat pois naamasta ja vaatteista. Lounaalle Canton Hiniin ja iltapäivä duunia keskustan kahviloissa Kaneli ja SalaCavala.
Ennen Pasilan junan lähtöä pikaisesti Hophausiin. Viikistä heiziä, 7,0 %. Melko edustava humalavalikoima Talus, Nelson Sauvin, Galaxy, Mosaic, Citra. Sameaa ja vaaleaa, mutta ei aivan kuulasta. Varsin raikas sitrustuoksu, pehmeä maku. Kuivaa, hedelmäisyyttä on, mutta kuohkeus ja tuoreus ei aivan parhaimmillaan. Katkeruudessakaan ei erityisempää potkua. Periaatteessa ei mitään erityisempää pielessä, mutta ei vaan klikkaa jostain syystä. Kuopio, Hophaus, 24.4.2023.
