Manchester United - Barcelona 1-0

Alussa kovaa vauhtia, kovaa yritystä, paljon virheitä, mutta ei maalitilanteita. 14. minuutilla sitten Zambrottalta karmea harhapurku alueelta suoraan Scholesille, joka ulkosyrjällä kiskaisi aivan ylänurkkaan. Scholes on huonoimpia tällä tasolla peliaikaa saavia pelaajia, mutta laukaus onnistui hyvin. Tämän jälkeen melko tasaista peliä, molemmilla kohtuutilanteita, Messin vedon van der Sar torjui, Park veti vähän ohi, Deco kevyesti räjähtävillä laukauksilla yli ja ohi, Nani avopaikasta ohi. Maalivahdit epävarmoja, Valdes korkeissa palloissa, van der Sar sylki ulos.

Toisen jakson alkua Manchester hallitsi täysin, Cristiano, Nani ja Tevez vahvoja. Kunnon tilanteita ei enää syntynyt. Messi, Eto'o ja Deco pelasivat liian ahtaisiin paikkoihin. Rijkaard käytännössä antautui tunnin kohdalla ottamalla kentälle hanttimies Henryn. Bojan tuli sisään vasta 72. minuutilla, mutta mitään ei enää tehtävissä. Cristiano oli lopussa lähellä punaista mielenosoituseleillään, mutta ManU oli selvästi parempi, Barcelona on ollut tällä kaudella paha pettymys.

Jousiammuntaselostajankohan Yle oli lähettänyt paikalle? Niin säälittäviä sanonnat olivat, esim. Barcelona teki 88. minuutilla muka "taktisen" vaihdon. Lisäksi henkilö oli ärsyttävästi täysin avoimesti ManU:n puolella, johtomaali todettiin noin 20 kertaa "riemastuttavaksi". Myös huvittava lausunto Litmasen eläkkeelläolosta.

Nørrebro Old Odense Ale

Alko tuntuu tuovan tarjolle aina vain uusia Nørrebro-tuotteita, ja pienimpiä kuriositeettikeitoksia myöten. Hieno juttu, mutta voisi muitakin panimoita jo kokeilla. Tässä oluessa on partnerina ollut Delawaren ekstreemipanimo Dogfish Headin Sam Calagione. Olut on "old ale", maustettu vaahterasiirapilla ja yrteillä. En tiedä, miten tämä Odenseen liittyy. Reippaasti hapan, hiilihappoinen, melko kuiva. Vaahterasiirappikin tuntuu taustalla, leikkaa happamuutta. Jää kuitenkin vähän ohueksi, enemmän mallasta olisi tuonut täyteläisyyttä. Suhteellisen mielenkiintoinen, mutta ei tämä Rodenbachin tai vaikka Vermontin Alchemistin tuotosten tasolle nouse.

Otto Preminger: Fallen Angel

Onnistuin nyt vasta näkemään Premingerin legendaarista Lauraa seuranneen Fallen Angelin. Samoja avaintekijöitä kuin Laurassa, kuvaaja LaShelle, säveltäjä Raksin ja pääosassa Dana Andrews, nyt ehkä kaikkein kyynisimmässä roolissaan. Käynnistyy upean noiristi, pimeä maantie, alkutekstit näkyvät liikennemerkeistä, Greyhound-bussi seisahtuu pienessä (kuvitteellisessa) merenrantakaupungissa Waltonissa (150 mailia San Franciscoon, 280 mailia Los Angelesiin; kuvattu Pismo Beachissä San Luis Obispon kupeessa). Bussista astuu ulos rahaton kulkumies, ollaan lähes James M. Cainin tunnelmissa. Suurin osa elokuvasta on kuitenkin ehkä enemmän melodraamaa kuin aitoa noiria. Tarinassa on vanhentunutta materiaalia spiritismihuijareineen ja estyneine naishahmoineen. Silti tunnelma on poikkeuksellisen vakuuttava illuusiottomuudessaan, pessimismissään, jopa kylmyydessään. Harvoin olen viime aikoina nähnyt näin epäromanttista elokuvaa. Linda Darnell on kuitenkin liian nukkemainen fatale-roolissa, Ava Gardner olisi ollut täydellinen. Tarinan kirjoittaja on arvoituksellinen Marty Holland, oikealta nimeltään Mary Holland, jonka tekstiin perustuu myös toinen voimakas noir, Robert Siodmakin The File on Thelma Jordon. Selvästi parempi kuin odotin.

Real Madrid - Athletic Bilbao 3-0

Viime viikolla juhlinut Bilbao joutui Bernabeulla nyt kovempaan kyytiin. 14. minuutilla Armando möhli ja toinen comeback-pelaaja Javier Saviola iski reboundista isännät johtoon. Puolen tunnin kohdalla baskeilla useampia näyttäviä paikkoja, mutta Casillas torjui. Paras paikka oli rangaistuspotku, joka tuomittiin hieman hämärissä oloissa, Heinze ei näyttänyt taklaavan Llorentea. Garmendian potku kuitenkin heikko, Casillas yhdellä kädellä pelasti. Doping-tuomittu Carlos Gurpegi teki paluun Bilbaon paitaan, pelasi topparina, mutta sai hyvän maalipaikan itsekin. Schuster vaihtoi 74. minuutilla sisään Higuainin ja Robbenin. Heti ensikosketuksilla Higuain keskitti yhdellä kosketuksella luukulle Robbenille, joka jatkoi suoraan sisään. Pari minuuttia myöhemmin Higuain teki itse, Bilbaon virheestä. Tämä voitto ei vielä varmistanut Madridin mestaruutta, kun Villarrealkin voitti tänään.

Krombacher Weizen

Perushefeä lentokentällä, banaanimaisuutta on, mutta ei tarpeeksi raikkautta. Vantaa, The Oak Barrel, 27.4.2008.

Amager Sundby Stout

Vielä toinen vierailu Cafe Langebrossa, melko hiljaista tällä kertaa. Täysin musta pehmeä stout on paahteinen, humalaa kovasti mukana, ei erityisen makea. Oikein mukava. Kööpenhamina, Cafe Langebro, 26.4.2008

WinterCoat India Gold IPA

Kylläpä himmeää ja hämärää puolikellaribaarissa, täällä näköjään poltetaan edelleen. Matala baari, karu sisustus, 12 hanaolutta, tämä paikka on selvästi jämähtänyt paikalleen, ei kehittymistä. Listalla melko vähän mielenkiintoisia oluita. WinterCoatin IPA on aika maukas, hedelmäinen, mutta ei ehkä tarpeeksi humalaa. Kööpenhamina, Lord Nelson, 26.4.2008.

Skands Ørsted Gold

Cafe Globen oli lauantaisin kiinni, joten ajauduin uudestaan viereiseen Ørsted Ølbariin. Tällä kertaa soitetaan Derek and the Dominoesia. Tämäkin olut laskettiin käsipumpusta, mutta tuskinpa tämäkään real ale on. Sameahko, makeahko, liian kylmä, mutta jälkimaussa mukavasti täyteläisyyttä ja humalaa. FC Barcelonan kangasjuttu seinällä, se on aina hyvä merkki oikemielisten henkilöiden läsnäolosta. Kööpenhamina, Ørsted Ølbar, 26.4.2008

Svaneke Stærke Preben

Pullo-olutta Bornholmista, hanaolutvalikoimassa ei kovin kiintoisia. Hieno tunnelma auringossa Nørrebron aukion patiolla. Suodattamaton bock, 6.9%. Märzen-tyyppinen kuparinvärinen olut on vähän metallinen, ei erityisen vakuuttava. Glukoosiakin etiketin mukaan, mutta ei häiritsevän makea. Tuoreen makuinen, mutta humala puuttuu keitoksesta käytännössä kokonaan. Kööpenhamina, Cafe Blågårds Apotek, 26.4.2008

Nørrebro SSB Tripel Devil

Mahonkisen värinen, voimakas belgioluen tuntuma. Väristä ja voimakkuudestaan (10%) huolimatta aika lähellä Skovlystin tripeliä. Makea, ehkä maltaisempi ja vähemmän hedelmäinen. Hyvin nautinnollinen. Melkoisen väljää yleensä niin vilkkaassa panimoravintolassa. Kööpenhamina, Nørrebro Bryghus, 26.4.2008.

Skovlyst Tripel Blonde

Oikeaoppinen belgialaisen hiivan ensituntuma, oikea kultainen värikin, makeahkoa hedelmäisyyttä, tämäkin oikein hieno. Alkoholia 8.2%, loppuvedossa on kuivaa humaluutta. Hareskovin asema on tanskalaisittain yllättävän jyrkän rinteen harjalla. Takaisinpaluu oluet mahassa käy liikunnasta. Værløse/Hareskov, Bryggeri Skovlyst, 26.4.2008

Skovlyst Birkebryg

Tätä mainostetaan tšekkityyppiseksi, mutta niin hedelmäinen, että tuntuisi enemmän golden alelta. Makeahko täyteläinen, erinomainen, ehkä miellyttävämpi kuin äskeinen IPA. Værløse/Hareskov, Bryggeri Skovlyst, 26.4.2008

Skovlyst India Pale Ale

S-junalla puolituntia luoteeseen ja parikymmentä minuuttia hiljaisen lähiökylän läpi metsän laitaan, josta löytyi vilkas iso panimoravintola. Porukkaa on paljon, lähes kaikki ruokailijoita. Patiolla ja erillisessä seurueosassa näyttää olevan jonkinlainen sukujuhla menossa. Ehkä vanhanaikaisen majatalon tyyliä, pöytiä harvassa, vanhoja kassakoneita, raskasta puuta ja tiiltä. Jengiä käy täyttämässä astioitaan hanaoluella. Kahdeksan omaa hanaolutta, IPA on hieman sameaa, hyvin humalaista, hedelmäinen, oikein hyvä. Oikeaoppinen alkoholimääräkin, 6.3%. Værløse/Hareskov, Bryggeri Skovlyst, 26.4.2008

Djævlebryg Schopenhauers Vilje

Onpa Ølbarenissa hiljaista, paikka muuttunut omituiseksi ambient-baariksi. Olutvalikoima edelleen kohtuullinen, yli 10 hanaolutta, laatukamaa. Paholaispanimon filosofiolut on kuparinvärinen, kuiva, vaikeasti määriteltävissä, luulin tätä lageriksi, mutta ilmeisesti kuitenkin pintahiivaolut. Maltaisuutta ei kovin paljon, kuivuutta on lisää jälkimaussa. Aiemmin tässä baarissa oli räväkämpi tunnelma, nyt soitetaan Johnny Cashin viimeisiä levyjä. Kööpenhamina, Ølbaren, 25.4.2008.

Skands Humlefryd

Olut tarjoillaan käsipumpusta, mutta taitaa olla feikkisysteemi, olutkin kai lageria. Hieman liian kylmääkin se on, mutta hienovivahteinen kultainen kirkas, voisi luulla pale aleksi. Sitrushedelmää on selvästi havaittavissa, humalaa jälkimaussa reippaasti, tuntuu tasapainoiselta. Kuitenkin vähän lyhyeksi ja ohueksi olut tuntuu jäävän. Tämä baari vaikuttaa aliarvostetulta Danske Ølentusiasterien luokittelussa, mikähän on syynä? Tykkäsin tästä baarista jo aiemmalla reissulla. Kapea pitkä valoisa baari, täällä soitetaan Kentiä. Sisustus muistuttaa Helsingin kalabaareja, ehkä eniten Töölön uudempaa Vastarannan Kiiskeä. Kööpenhamina, Ørsted Ølbar, 25.4.2008.

Herslev Forårsbryg

Samea keväinen (?) olut, jonkinlainen maibock ehkä. Tosin jatkossa tulee vastaan Herslev Majbock, joten tämä oli ehkä sitten ale. Hieman makea, voisi olla pehmeämpi, hitusen kitkerä, ei siis humalaisen katkeroinen. Jälkimaku on tosin humalaisen kuiva. Valoisa siisti hyvin viihtyisä kahvilamainen baari, olut selvästi pääroolissa, pitkän sillan kupeessa, niin kuin nimikin sanoo. Täällä soitetaan Springsteeniä. Vanhoja valokuvia, olutjulisteita Belgiasta, Tšekistä ja Tanskasta. Yli 20 hanaolutta, suurin osa Tanskan pienpanimoista. Paljon Gourmetbryggerietin ja Ølfabrikkenin oluita. Suhteellisen karskinnäköistä, mutta hillitysti käyttäytyvää asiakaskuntaa. Tupakkalaki on tiukentunut kai Tanskassakin, karjut käyvät röökillä ulkopuolella. Kööpenhamina, Cafe Langebro, 25.4.2008.

Hancock Pilsner

Kööpenhaminassa useimmat kiinnostavat olutbaarit aukeavat vasta noin klo 15-16, mutta brittioluisiin keskittynyt Charlie's Bar aiemmin. Muita asiakkaita ei näy äänekkään rakennustyömaan häiritsemässä karussa juottolassa. Viisi real alea, mutta ei oikein kiinnostavia tällä kertaa. Hancockin pils on tuoretta, täyteläisen viljainen, maltainenkin. Enemmän helles kuin pils. Ehkä olisi kannattanut ottaa Plan B:ssä toinen olut, täällä ei nyt ollut kovin hyvä valikoima. En vain baari-ihmisenä tykkää Plan B:n tunnelmasta, ainakin baaritiski saisi olla. Kööpenhamina, Charlie's Bar, 25.4.2008.

Braunstein Viking IPA

Metrolla Nørreportiin ja parin korttelin päähän tuttuun erikoiseen delibaariin. Plan B:n tilauspiste ovensuussa on hieman järkiperäistynyt viime käynnin jälkeen. Edelleen on ahdasta ja sekavaa, konditoriatunnelma ehkä hieman haihtunut, nyt enemmän tavallisempaa kahvilameininkiä. Todella paljon pullo-oluita, 9 hanaa, useimmat pienpanimoista. Hämmästyttävästi tarjolla hanasta myös vahvaa Vetter 33:sta Heidelbergistä. Abbaa soitetaan.

Braunsteinin IPA on samea, hyvin hedelmäinen, ehkä lähinnä persikkainen, makeus korostuu. Ei ehkä ihan tuoretta, hieman etikkaista vivahdetta. Humalaa aivan liian vähän, päällimmäiseksi tuntumaksi kokonaisuudesta jää epämiellyttävä hedelmäolut. Baarimestari selitti pitkään tanskaksi jotain Braunsteinin logosta. En ymmärtänyt mitään, mutta naureskelin kohteliaasti. Jonkin verran syöjiä keskipäivällä. Jonkinlainen pienimuotoinen mielenosoitusmarssi etenee Frederiksborggaden jalkakäytävää pitkin, pastellinvärisiä asuja, en saa banderolleista selvää. Kööpenhamina, Plan B, 25.4.2008.

Nørrebro Ravnsborg Rød

Juutuin heti lentoaseman saapumishallin Nørrebron jakelupisteeseen, kaunis kuparinväri, hyvin maltainen, siis todella leipämäisen maltainen maku. Hieman makea, hedelmäisyyttä. Amarillo-humala ei korostu, mutta tuntuu selvästi jälkimaussa. Oikein täyteläinen amber, Kööpenhamina/Kastrup, Nørrebro Bryghus Bar, 25.4.2008.

Joseph Sargent: The Taking of Pelham One Two Three

1970-luvun parhaita trillereitä. Lentokonekaappausten kulta-aikana nerokas idea värkätä tarina metrojunan kaappauksesta. Karua New York -katu-uskottavuutta. Robert Shaw ja Walter Matthau erinomaisia no-nonsense-vastakkainasettelussa. Tiivis käsikirjoitus, elokuvassa ei ole mitään turhaa. Ironinen huumori poreilee omituisesti läpi koko elokuva, mutta silti täysin realistinen ote. Ohjaaja Sargent on edelleen aktiivi yli 80-vuotiaana, hän on työskennellyt lähes kokonaan tv-elokuvissa, tämä on ylivoimaisesti tunnetuin elokuva hänen urallaan.

Belhaven Scottish Ale

Tätä olutta on ilmeisesti vuosien varrella tullut juotua ainakin nimellä Belhaven 80/-. Vertailun vuoksi skottiolutta keginä teolliselta panimolta. Täsmälleen sama väri kuin Lia Failissa. Tietysti paljon kylmempää, maltaisuutta ehkä saman verran, mutta väljähtyneempänä pahvisena vivahteena. Jokin epämiellyttävä kuivatun hedelmän nihkeä häivähdys. Jälkimaku on tyhjä, humalaa ei havaittavaa määrää. Oluthuone Leskinen, 23.4.2008.

Inveralmond Lia Fail, real ale

Äsken tarjolla olleeseen Harviestoun Top Dollariin verrattuna paljon tyypillisempi skottiale, maltaista pähkinää, mukava humalainen hyvin kuiva, mutta varsin lyhyt loppupuraisu. Pehmeyttä ja täyteläisyyttä ehkä voisi toivoa lisää. Pulloversiota on jaeltu viime aikoina Suomessakin, se tuntui äskettäin täyteläisemmältä, mutta muut aspektit tässä ovat enemmän kohdallaan. Tämä real-versiokin on tuttu, taisi olla tarjolla jokunen vuosi sitten Helsingin Black Doorin skottitapahtumassa. Oluthuone Leskinen, 23.4.2008.

Liverpool - Chelsea 1-1

Pelin alku odotetusti tarkkaa ja tylsää tarkkailua. Chelsea hieman aktiivisempi alussa, mutta ei saanut yhtään tilannetta aikaiseksi. Ote siirtyi hienokseltaan kotijoukkueelle, Mascheranon pystysyötöstä Kuijt oli päästä läpi. Puolen tunnin kohdalla Torres pääsi, mutta harvinaisesti ei saanut sisään, Cech torjui. Hieman yllättäen 42. minuutilla Chelsean puolustus sekoili useampaan kertaan, Kuijt rakensi tilanteen ja survoi itse lopulta pallon häkkiin. Grant ei löytänyt eväitä toisella jaksolla, Liverpool hallitsi edelleen. Drogba kärjessä aivan liian yksinäinen. Kuijt kentän ylivoimainen hahmo, myös paras näkemäni peli Ryan Babelilta. Chelsean paras paikka 67. minuutilla MM-finalisti Maloudalla. 85. minuutilla Gerrard sai tarkan ulkosyrjäkiskaisun kohti ylänurkkaa, mutta Cech venytti ihmetorjunnan.

Ottelun hämmästyttävä käänne 95. minuutilla. Chelsealla oivaltava rajaheitto päätyyn, josta vaihtomies Kalou käänsi vaikean keskityksen luukulle, josta norjalainen Riise syöksypuski mielenhäiriössä omaan kaappiin. Täydellinen hämmennys, Chelsea sai yliotteen toiseen osa-otteluun melko halvasti. Tuskin kuitenkaan Liverpoolin peli on vielä pelattu, mutta ei hyvältä näytä.

James Edward Grant: Ring of Fear

Selvästi heikoin näkemäni Batjac-tuotanto. Cinemascope ja kirkkaat Warnercolor-värit, mutta siihen positiiviset ominaisuudet loppuukin. Vastenmielinen väkivaltainen mustasukkaisuusjuoni, alussa muutama kohtuullinen junakohtaus, mutta muuten vaikea kuvitella kauempana film noirin tunnelmasta olevaa elokuvaa. Tehty 1954, eli noirin myöhempänä huippukautena. Sirkusmiljöö, en ole koskaan ymmärtänyt mitä mielenkiintoista sirkuskuvioissa on. Elokuvan erikoisuutena on suosittu, mutta surkea rikoskirjailija Mickey Spillane esittämässä Mickey Spillane -nimistä hahmoa, joka toimii jonkinlaisena yksityisetsivänä. Tämä viimeistään romutti elokuvan uskottavuuuden. Spillane on ihan yhtä vakuuttava roolissaan kuin kaikki muutkin pahvihahmot tässä kalkkunassa.

Huvila Pale Ale

Tämä on mahdollisesti sama olut kuin helmikuussa Helsingin Kaislassa tapaamani Huvila Pekko Pale Ale. Kirkas, kullan ja kuparin välistä väriä, tarjoilulämpötilan liian kylmä, mutta heti päälle hyökkää lähes pureskeltava rapea humala, jälkimakua voisi pitää jo hiekkaisena. Vahvempi mallasrunko toisi kokonaisuuden täyteläisemmäksi, mutta suomalaisessa oluessa en ainakaan vielä lähde humalointia moittimaan liian vahvaksi. Alkoholia vain 4.2%, ilmeisesti jenkkihumalalajikkeet käytössä. Hyvin amerikkalaistyylinen, jälleen kerran vakuuttava suoritus Savonlinnasta. Oluthuone Leskinen, 21.4.2008.

Andrzej Wajda: Kanał

Varsova, syyskuu 1944, Puolan vastarintaliikkeen käynnistämä kansannousu on kukistumassa. Tämä tapahtuma sotketaan usein Varsovan gheton kapinaan 1943, jolloin asialla olivat juutalaiset. 1944 tapahtumat käynnisti Lontoosta johdettu Puolan pakolaishallitus. Suomen rintamalta lopullisesti vapautunut puna-armeija seurasi kylmän viileästi Veikselin takana, kun saksalaiset teurastivat puolalaiset. Stalinin suunnitelmiin sopi paremmin mahdollisimman musertunut Puola.

En muista ennen nähneeni tätä Wajdan maineikasta leffaa vuodelta 1957. Laajempaan kuvioon ei viitata, saksalaisten kuvaus on yllättävän neutraalia ja venäläisiä ei edes mainita. Saarrostettu heikentynyt puolalaiskomppania yrittää siirtyä Varsovan keskustaan viemäreitä pitkin viimeistä epätoivoista puolustustaistelua varten. Siirtymän pitäisi olla helppo, mutta kaikki menee pieleen. Kuvaus on lähes naturalistista, viemäreissä päälle kääriytyvä paska suorastaan haisee kankaalta. Teresa Izewskan esittämä naissoturi näyttää aivan liian hyvältä olosuhteisiin nähden, mutta ehkä Puolan vastarintaliikkeestä löytyi tuollaisiakin. Wajdan perussynti, liian rasittava symboliikka nostaa päätään venytetyssä lopussa ja kokonaisuus ei nouse Wajdan seuraavan mestariteoksen Popiól i diament tasolle. Raunioitunut Varsova vakuuttava ja kuvauspuoli muutenkin onnistunut, erityisesti alkupuolen kaupunkisotakohtauksissa. Päällimmäisin yleistunnelma on kuitenkin hieman vaivaannuttava, varsin illuusiottomasta asenteesta huolimatta. Tiivistetympi käsikirjoitus olisi auttanut.

Athletic Bilbao - Valencia 5-1

Sensaatiomaisesti Valencia on valahtanut putoamistaisteluun, toisin kuin yleensä siellä viime vuosina viihtynyt Bilbao. Valencia oli nytkin täysin lamaantunut, ei minkäänlaista peliajatusta. Bilbaolta hallittu suoritus, johtomaali tosin syntyi 19. minuutilla onnekkaasti kimmokkeella. Toisella jaksolla sitten kaksi näyttävää Fernando Llorenten maalia, ensin pitkän syöttökuvion päätteeksi ja toinen reboundista oivaltavan avaussyötön jälkeen. David Villa kavensi vapaapotkusta tilanteeksi 3-1 73. minuutilla, mutta minkäänlaista kiriä ei syntynyt, lopussa baskit iskivät vielä kaksi häkkiä haluttomien vieraiden seuratessa katseella. Valencian vihattu valmentaja Kooma-Koeman tuntuu menettäneen otteensa lopullisesti, yllättävästä cup-voitosta huolimatta.

Don DeLillo: Libra

1988 ilmestynyt fiktiivinen kuvaus John Kennedyn murhasta. DeLillon versiossa Sikojenlahden fiaskosta katkeroituneet, Kuubaan jääneitä bisnesmahdollisuuksia takaisin haikailevat CIA:n liepeillä toimivat tahot suunnittelevat Kennedyn ampumisen. Monitahoiset ja hienovireiset harkitut johtolangat osoittaisivat ampumisen takana olleen Fidel Castron. Kennedy-provokaatio johtaisi sitten uuteen paremmin toteutettuun hyökkäykseen Kuubaan. Näillä CIA-miehillä, mukana mm. JFK-leffasta tuttu Guy Banister, ei ollut tarkoitus tappaa Kennedyä, järjestää vain ampumavälikohtaus. Homma kuitenkin lähtee käsistä.

Juoni tuntuu näin kerrottuna kaukaa haetulta, mutta DeLillon kertomana se on täysin uskottava. Tarina hypähtelee attentaatin suunnittelun ja syntipukiksi valitun Lee Oswaldin vaiheissa. Oswaldiin perehdytään kunnolla, kouluvuodet New Orleansissa ja New Yorkissa, merijalkaväessä Japanissa, U-2 -vakoilukone ponnahtelee esiin. DeLillolla on tarkat taustatiedot mm. Oswaldin vaiheista Helsingissä ennen loikkausta Neuvostoliittoon. Oswald rekisteröityi ensin Torniin, mutta siirtyi sitten halvempaan Klaus Kurkeen. DeLillon mukaan Oswald katsoi Suddenly-leffan, jossa Sinatra yrittää ampua presidentin. Ilmeisesti elokuvasta oli tv-esitys Dallasissa lokakuussa 1963. Eri aikatasolla romaanissa CIA:n tutkija kirjoittaa 80-luvulla lopullista selvitystä murhasta. Nämä osat ovat hieman alleviivaavia ja turhaa jälkiviisautta.

DeLilloa en ole ennen lukenut, kyseessä on kai enemmän tavanomainen mainstream-skribentti kuin jännitys/rikossenttari. Hyvin DeLillo kuitenkin pärjää, ilmeisesti itse James Ellroy inspiroitui Librasta kirjoittamaan samoista tapahtumista American Tabloidin. Hieman tavanomainen lopputulos kuitenkin, mitään kovin hämmästyttävää tai haltioittavaa ei lukija koe. Kovin vakuuttavasti suunnittelun kohteena ollut Secret Service -miehen haavoittaminen ei muutu harkituksi presidentin murhaksi. Mutta ehkä todellisuudessa esiintyi myös yhtä vaikeasti hahmotettava tapahtumaketju.

Woody Allen: Manhattan

Manhattan on Allenin juhlituimpia elokuvia, mutta minuun tämä ei ole koskaan kolahtanut. Gordon Willisin New York -ulko-otoksia on vielä vähemmän kuin muistin. Muut kohtaukset ovat tylsää tv-sarjatasoa. Gershwinin musiikkia olisi voitu käyttää paljon oivaltavammin. Allenin ihmissuhdeproblematisointi on elokuvallisesti kovin vaatimatonta ja tylsää. Juutalainen itseironia on ajoittain hauskaa, mutta joissakin muissa leffoissa Allen onnistui paremmin tällä alueella. Lee Harvey Oswald -herja hieman huvitti, koska satun juuri lukemaan Don DeLillon Oswald-romaania.

Alfred Hitchcock: North by Northwest

Olen nähnyt tämän elokuvan noin 20 kertaa, yksi historian täydellisimmin onnistuneista teoksista. Kaikki on kohdallaan, ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, näyttelijät, musiikki, jopa alkutekstit. Äärimmäisen nautinnollinen kokemus kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa paneuduin alkupuolen New York -otoksiin, nekin ovat erinomaisia. Samoin muut miljööt, junamatka Hudsonin vartta pitkin, Chicago, peltoaukea Indianassa, Mount Rushmore. Hitchcockin kaikkien teemojen kiteytymä, tämän jälkeen tehdyt Hitchcock-elokuvat ovat kaikki jollain tavalla ongelmallisia.

Hertha Berlin - Hamburger SV 0-0

Heikkoa peliä Berliinin kevätsateessa. HSV:n luovista pelaajista van der Vaart pelikiellossa ja äskettäin toipunut Sorin loukkaantui uudelleen 18. minuutilla. Hertha puolestaan on vain varjo parin vuoden takaisesta kunnostaan, nyt vielä kärkipelaajat Rafael ja Pantelić poissa. 35. minuutilla HSV:n vaihtopelaaja Ben-Hatira sai avopaikan luukulta, mutta Herthan veskari Drobny torjui jaloilla. Brasilian maajoukkueessa hieman hämmentävästi viihtyvä Herthan Mineiro suhteellisen näkyvä keskikentällä.

Toisella jaksolla Hertha hieman aktiivisempi, Patrick Ebertillä avopaikka, mutta pallo ohi maalin. 62. minuutilla pallo saatiin maaliinkin, mutta tilanne tuomittiin hieman kiistanalaisesti paitsioksi. Kerrassaan äärimmäisen löysiä laukauksia, todella alokasmaista toimintaa. Sitten ote siirtyi enemmän HSV:lle. 74. minuutilla nopeasta vastahyökkäyksestä Herthan Simunić kaatoi HSV:n ranskalais-norsunluurannikkolaisen Guy Demelin, pilkku. Olić ampui törkeästi ohi. 81. minuutilla Demel esitti ottelun hienoimman suorituksen, vastapallovolley 22 metristä, kierrettä hienosti, mutta Drobny pääsi eteen. Loppu löysää pelailua.

Nørrebro Bombay Pale Ale

Join tätä olutta pari vuotta sitten paikan päällä Kööpenhaminan Nørrebro Bryghusissa. Ei säväyttänyt silloin, pale alesta odottaa automaattisesti voimakkaampaa humalointia ja sen puuttuessa pettymystä on vaikea kompensoida muilla arvoilla. Bombay-sana saa vielä odottamaan india pale ale -tyylistä pläjäystä. Sama vaisuhko tunne tulee nytkin pulloversiosta, vaikka odotukset olivat siis jo kalibroituneet eri asentoon. Kauniin värinen olut, kirkas, hedelmäinen, kevyesti humalainen, mutta ei kovin täyteläinen, jopa hieman vetinen. Se on hieman hämmentävää, kun alkoholia on IPA-tyylisesti peräti 6.5%. Paljon ei ole pielessä, mutta hyppysellinen mallasta ja kovemmalla kädellä tehty humalointi olisivat todennäköisesti parantaneet tulosta huomattavasti.

Almería - Villarreal 1-0

Kotijoukkue aloitti virkeästi ja loi hienon pukkauskuvion kulmapotkun jälkeen. 17. minuutilla Villarrealin maalivahti Diego Lopez epäonnistui taaksepäinsyötön vastaanotossa ja joutui kaatamaan Crusat'n. Suora punainen ja rangaistuspotku. Maaliin 18/19-vuotias Juan Carlos La Liga -debyyttiin, mutta Almerían Negredo sai pilkun yli. Almería hallitsi loppujaksoa selvästi ja Juan Carlos haparoi pari kertaa todella pahasti, mutta puolustajien avustuksella maali pysyi puhtaana. Lämmettyään Juan Carlos esitti hyvän torjunnankin etuyläkulmasta.

Toinen jakso tasaisempaa, Villarreal sai puolustuksen kasaan, mutta 84. minuutilla uruguaylainen lainamies (Hammarbystä!) Eguren mokaili pallon kulmapotkuksi. Jatkotilanteesta perulainen toppari Acasiete teki helposti voittomaalin. Villarrealilla vielä useita tasoitusmahdollisuuksia, myös Egurenilla, mutta heikkoja esityksiä.

Eggenberg Tmavý

Tšekin satumaisen kauniissa Český Krumlovin kaupungissa on jo 1500-luvulta asti toiminut Eggenbergin panimo. Ensikosketus paikkakunnan oluisiin, vaikuttaa tavanomaisen makealta tummalta, sakariinin lisäys on rehellisesti myönnetty etiketissä. En ymmärrä miksi näin tehdään, mutta tummat oluethan suunnataan Tšekissä naisille, joten ehkä makeudelle on siellä kysyntää. Tyylille tyypillinen kevyt vahvuuskin, 4.2%. Varsin voimakkaasti liukasta voimaisuutta, täyteläistä mallasta, mutta aivan liian makeaa minun makuun. Myönteinen yllätys on kauan nielaisemisen jälkeen kitalaen takaosaan realisoituva kevyen katkeroinen kuivuus, tätä ei useinkaan tapahdu näin makeissa oluissa.

Samson Černý

En ole aiemmin juonut České Budějovicen vähemmän tunnetun panimon tummaa olutta hanaversiona, Budějovický Měšťanský -panimohan käyttää Samsonin lisäksi myös 1795-brändiä, lähinnä erottuakseen uudemmasta tunnetummasta kilpailijastaan. Punaruskea, täyteläinen maltainen, jälkimaku karamellisen makea. Tyylipuhdas tumma tšekki, hyvässä ja pahassa, makeus on lähes Kozel-tasoa. Kajaani, Hospoda Koruna, 12.4.2008.

Harold Clurman: Deadline at Dawn

Muistaakseni ensimmäinen tutustuminen maineikkaaseen RKO:n film noiriin vuodelta 1946. Teatterimies Clurman ei ole tunnettu ohjaaja, mutta muu porukka sitäkin maineikkaampaa. Pohjana Cornell Woolrichin (tässä pseudonyymillä William Irish) teksti, skenaristi Clifford Odets, kuvaaja Nicholas Musuraca ja tuottaja Adrian Scott. Alkukohtaus avautuu tummasävyiseen portaikkoon Psychoa ennakoiden. Kärpänen kävelee naamalla, varmaan Sergio Leone näki tämän ennen Cera una volta il westiä. Hikinen elokuu New Yorkissa, meripojan on selvitettävä kuolintapaus ennen aamukuutta, selvä heijastuma myöhempään musikaaliin On the Town. Kuvaus on todella vaikuttavaa, tyylipuhdasta noiria jyrkkäreunaisine kontrasteineen. Päättyneeseen sotaan viitataan useamman kerran, mutta kuitenkin viitteellisesti. Hieman hämmästyttävä metatyyppinen John Barrymore -kommenttikin. Kaiken tämän jälkeen on sääli, että itse tarina on melkoisen keinotekoinen ja teennäinen. Osasyy on varmaan yliarvostetussa Woolrichissa, mutta pääsyyllinen varmaan muitakin leffoja heikentänyt Odets. Tunnelma ei syvene eikä synkkene, selvästi jää kevytsarjalaiseksi tässä niin kovassa tyylisuunnassa.

Hollolan Hirvi Peura Pils

Ilahduttava harvinaisuus Leskisen Finnhits-hanassa. Real alen jälkeen ensituntuma hieman brutaalin kova, mutta maku tasaantuu saman tien. Hiilihappoinen, hieman samea, runko kohtuullisen ohut, alkoholia vain 4.2%, sitä saisi pilsissä olla hieman enemmän. Hienoin ja hallitsevin piirre kuitenkin suomalaisittain hätkähdyttävän voimakas humalointi, railakkaa kuivuutta nautittavasti jälkimaussa. Yksi parhaista suomalaisista pohjahiivatuotteista. Ouluun on iskenyt ankara takatalvi, mutta Top Dollarissa ja tässä oluessa Leskisellä on nyt loistavat keväiset sessio-oluet, jotka toimivat maukkaasti pitemmälläkin istunnolla. Oluthuone Leskinen, 10.4.2008.

Harviestoun Top Dollar, real ale

Kaunis kultainen bitter, todella voimakkaasti humaloitu, varmaankin kuivahumaloitu, mäntyinen, lähes pihkaisa skotti. Ilmeisesti varsin uusi tuote, nimi viittaa, paitsi tietysti jenkkitermiin, myös pieneen Dollar-kylään, jossa laatupanimo sijaitsee. Amerikkalainen vaikutus on selvä oluessa. Mallastakin on sen verran rungossa, että kyseessä on lähes täyteläinen neljän prosentin olut. Ilman muuta yksi parhaista Ouluun asti matkustanut real ale. Oluthuone Leskinen, 10.4.2008.

Liverpool - Arsenal 4-2

Mestareiden liigan "englantilaisen" neljännesfinaalin 22 pelaajasta englantilaisia vain kolme. Carragher, Gerrard ja Crouch Liverpoolissa, Arsenalin kaikki pelaajat jälleen ulkomaalaisia. Todella kovavauhtinen alku, Arsenal painosti lyhytsyöttöpelillä ja loi jatkuvasti tilanteita. 13. minuutilla Valko-Venäjän Hleb vapautti laatikossa ranskalaisen Diabyn, jonka kova veto Reinan polven kautta sisään. Selvä virhe maalivahti Reinalta. Kesken ahdingon Liverpoolille kulmapotku puolen tunnin kohdalla, Hyypiä harhautti hienosti Senderosin ja puski voimalla takaylänurkkaan. Loppujakso tasaisempaa pelailua.

Toisen jakson alkupuoli tylsää halutonta odottavaa pelailua, ikään kuin rangaistuspotkukilpailuun valmistautumista. Tilanne laukesi 69. minuutilla, kun nopeasta hyökkäyksestä Fernando Torres otti pallon 16. alueella, terävä kääntö ja voimaveto takaylänurkkaan, El Niñoa parhaimmillaan. Kovaa dramatiikkaa viimeisellä kympillä, 84. minuutilla ottelun hienoin suoritus, Arsenalin vaihtopelaaja Theo Walcott sai pallon omalla 16. rajalla, eteni läpi kentän vastustajan boksiin, kääntösyöttö Togon Adebayorille, joka viimeisteli hallitusti. Arsenalin semifinaalipaikka näytti selviöltä vierasmaalisäännöllä. Minuuttia myöhemmin Norsunluurannikon Kolo Toure kääriytyi kohtalokkaasti hollantilaiseen Babeliin alueen rajoilla, pilkku, jonka Gerrard pisti ylänurkkaan. Arsenal antautui, armonisku yliajalla, Babel vastahyökkäyksestä loppunumerot. Arsenalin avainpelaaja Fabregas todella vaisu, ehkä syy katastrofiin. Kentän ykköspelaaja Liverpoolin piilokärki Dirk Kuijt, luonnolliselta olemukseltaan kärkimies, mutta tuntuu sopeutuneen hyvin taaksevedettyyn rooliin.

Ben Affleck: Gone Baby Gone

Dennis Lehanen neljännen Kenzie & Gennaro -romaanin erittäin onnistunut filmatisointi. Tunnelma muistuttaa aika lailla toista Lehane-tulkintaa, Kenzie & Gennaro -sarjaan kuulumatonta Clint Eastwoodin Mystic Riveriä. Etelä-Bostonin karujen katujen fiilis on vangittu samantyyppisesti. Henkilöhahmoille ei tietysti saada samanlaista syvyyttä kuin edeltävissä romaaneissa pohjustetussa kirjassa, mutta se ei erityisemmin haittaa elokuvaa. Angie Gennaro ja varsinkin kirjoissa keskeinen Bubba-hahmo jäävät sivustakatsojiksi, mutta fokusointi on ymmärrettävää. Äskeisessä Jesse James -leffassa Robert Fordina onnistunut Casey Affleck tuntuu aluksi aivan liian nuorelta Patrick Kenzien rooliin, asiasta vitsaillaankin leffassa, mutta yhtä baariyhteenottoa lukuunottamatta Affleck-junior on uskottava, jopa vakuuttava. Ed Harris suorastaan uhkuu karismaa veteraanipoliisin roolissa. Lehanen tarina on synkkä ja käsikirjoitus tavoittaa hyvin samanlaisen fiiliksen, ei kompromisseja, itse asiassa romaanissa on enemmän koomisia tai viihdyttäviä aineksia. Ei todellakaan haluaisi uskoa, että ohjaajana on ärsyttävä muovinen siloposkinäyttelijämitättömyys Ben Affleck. Affleck on joko synnynnäinen ohjaajalahjakkuus tai jostain muusta syystä kaikki on klikannut kohdalleen, todella harvoin näkee yhtä varmaotteista debyyttiä. Affleckin kannattaa ilman muuta pysytellä kameran takana. Affleck on myös toinen käsikirjoittaja ja tuottaja, varsinainen uusi auteur. Paljon parempi kuin odotin, itse asiassa tämä on ehkä 2000-luvun paras näkemäni neonoir.

Sinebrychoff Koff Lite

Olutharrastajan kannalta tämä tuote on huono mauton vitsi. Tätä voisi kutsua loukkaukseksi horjahtelevasti kehittyvää suomalaista olutkulttuuria kohtaan, mutta eihän tällä ole mitään tekemistä olutkulttuurin kanssa. Vedessä on vielä vähemmän kaloreita, se on myös parempaa ja halvempaa.

Barcelona - Getafe 0-0

Pahalta näyttää kriisijoukkue Barcelonan taaperrus. Ensi jaksolla Getafe loi vaarallisimmat tilanteet, tosin yhdestä Barcelonan hienosta kuviosta Eto'o ampui tolppaan. Getafe joutui vaihtamaan ensi jaksolla kaksi pelaajaa loukkaantumisten takia. 24. minuutilla Xavilta harhasyöttö, harvinainen tapaus. Getafen Granerolta paras yksilösuoritus, hieno kaartuva laukaus, mutta Valdes torjui. Toisella jaksolla Barcelonasta vielä vaihtomies Giovani ja Xavi saivat pallon tolppaan, mutta silti peli hyvin aneemista. Getafella vaarallisia vastahyökkäyksiä, joista useimmat tuhri Manu del Moral itsekkäillä heikoilla laukauksilla. Nou Campissa heiluivat valkoiset nenäliinat pelin loppuessa, jokohan Rijkaard saa lähteä?

Rakovnik Bakalář Dark

Ei niin makea kuin saattoi odottaa, mutta makeahko kuitenkin. Paahteisuutta mukana, enemmän humalaa jää toivomaan jälkimakuun. Varsin tyypillinen tumma tšekkiolut, onnistunut kuitenkin tyylilajissaan. Miinuspuolena englanninkielinen väritermi otsikossa, sehän on harmittavan yleistä nykyään Tšekissä.

Olvi 130 Vuotta

Yllättäen Olvi ei ole investoinut pelkästään uuteen tölkkiin, vaan jopa itse olutkin tuntuu uudelta. Valitettavasti odotin, että juhlatölkit olisi täytetty Sandelsilla. Kuparinvärinen tuote, pähkinäisen maltainen maku, olisiko tässä wiener? Makeutta jonkin verran, ei juuri humalaa. Hyvin samanlainen kuin 80-luvun Vaakuna. Oikein mukava suoritus Iisalmesta.

Steven Soderbergh: The Good German

Tyylitelty filmatisointi Joseph Kanonin romaanista. Mustavalkoinen, käynnistyy dokumenttiotoksilla hävitetystä Berliinistä. Viileä, etäännytetty tyyli. Juonta on tietysti yksinkertaistettu ja henkilöitä yhdistetty, yli 500 sivun romaanista on vaikea tehdä puolentoista tunnin elokuvaa. Vastavalokuvaus ärsyttävän teennäistä, huomattavan kömpelöä taustaprojisointia. George Clooney on aivan liian vanha rooliinsa ja muutenkin pihalla. Cate Blanchett toimii paremmin naispääosassa, rooli on muutettu romaanista poiketen kohtalokkaammaksi noir-naiseksi. Operaatio Overcast (amerikkalaisten hanke napata arvokkaat saksalaiset avainhenkilöt omalle puolelle varautuen uuteen sotaan, nyt Neuvostoliittoa vastaan) mainitaan suoraan, sekin romaanista poiketen. Ikävä kyllä elokuva ei ole millään tavalla onnistunut, jää ulkokohtaiseksi keikaroinniksi. Lopussa halpaa Casablanca-apinointia.

Joseph Kanon: The Good German

Raunioituneeseen Berliiniin sijoittuva poliittinen trilleri, heinä-elokuussa 1945, Potsdamin konferenssin aikaan, paikalla Stalin, Churchill ja uusi poika Truman. Hyvin samaa tyyliä kuin Kanonin Los Alamos, jopa henkilöhahmot tuntuvat samasta muotista veistetyiltä. Romaanin alku on täysin samanlainen kuin Billy Wilderin A Foreign Affair -leffassa: lento Berliinin raunioiden yllä, laskeutuminen Tempelhofiin, samanlaisia matkustajia, mustan pörssin kauppaa Brandenburger Torin juurella.

Kanonilla on kyllä vahvuuksia, hän kerii auki taitavasti amerikkalaisten miehittäjien sisäisiä ristiriitoja, jälleenrakennusta korostavia teollisuuspiirejä ja natsisyyllisiä jahtaavia tahoja, esim. amerikanjuutalaisia. Venäläisten uhka leijuu koko ajan päällä ja britit ovat pelkkiä sivustakatsojia, ranskalaisia ei edes noteerata. Romanssi tuntuu päälleliimatulta ja täysin laskelmoidulta suuremman lukijakunnan hakemiselta. Aivan liian helppohintaisen viihteen tuntua. Se on sääli, koska Kanon kirjoittaa niin hyvin ja muut aiheet kiehtovia, esim. amerikkalaisten ja venäläisten kilpailu saksalaisista rakettitiedemiehistä.

Stuttgart - Hamburger SV 1-0

Stuttgartilla hyvä alku ja 20. minuutilla täysin vapaaksi jätetty Roberto Hilbert veti volleysta kulmapotkun maaliin. HSV tasoitti välittömästi, mutta pallo ehti käydä päätyrajan takana. Toisella jaksolla Stuttgart todella passiivinen, mutta HSV ei saanut edes kunnon tilanteita rakennettua. Raemyrsky hillitsi muutenkin melko apaattista peliä. Rafael van der Vaart jälleen kentän näkyvin, mutta nyt ei puuhakkuus tuottanut tulosta. Kumpainenkaan joukkue ei näyttänyt mestaruuden tasoiselta, mutta eipä ne mestaruutta taida voittaakaan.

Downton Euroquad, real ale

Hyvin humaloitu kevyt ale, sitrushedelmää reippaasti, jopa hieman makea, jälkimaku hyvin kuiva. Muistikuvat saman panimon Elderquadista hyvin samanlaisia, mutta eri olut kai kuitenkin kyseessä. Helsinki, St. Urho's Pub, 4.4.2008.

Fuller's Gale's Festival Mild, real ale

Fuller's tuntuu valmistavan edelleen ostamansa Gale's-panimon oluita. Lähes musta, vahva mild. Makeahko, hedelmäinen, täyteläinen, pehmeä, oikein miellyttävä, hyvin tuoreen makuinen. Paahteisuutta ei paljoakaan, ei juuri humalaakaan. Helsinki, Pullman, 4.4.2008.

Suomenlinna Helsinki Porter

Kellaribaari on toisellakin käynnillä lähes tyhjä, vaikka on perjantai-ilta. Kortteli Senaatintorilta väärään suuntaan vie Helsingissäkin ihan maaseudulle väentiheydellä mitattuna. Katunäkymätkin ovat kuin neutronipommin jäljiltä. Kellarin seinillä vanhoja valokuvia Helsingistä. Baarissa ei sinänsä mitään vikaan, toistakymmentä hanaolutta, samoja skandinaaveja kuin Pikkulinnussa. Myös real alea, tosin nyt aluksi tylsästi Fuller's London Pridea. Suomenlinnan panimon tuotteita on viime aikoina ollut huonosti mantereella saatavissa. Porter on hieman savuinen, hieman metallinen, hieman doppelbockmainen. Melkoisen vaisu, jäänyt jotenkin puolitiehen, ei kunnon humalointiakaan. Helsinki, Olutkellari Helsinki, 4.4.2008.

Gourmetbryggeriet Piney

Mikkellerin jälkeen aika paha pettymys, olisi ehkä pitänyt juoda eri järjestyksessa. Mäntyinen kaunis pale ale, Amarillo-humalat eivät maistu tarpeeksi. Hedelmäinen, jotenkin nahkea runko, ei tuoreen makuinen. Panimo ei ehkä aivan eturivissä Tanskan olutrynnistyksessä. Helsinki, Pikkulintu, 4.4.2008.