Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Joseph Sargent: The Taking of Pelham One Two Three
1970-luvun parhaita trillereitä. Lentokonekaappausten kulta-aikana nerokas idea värkätä tarina metrojunan kaappauksesta. Karua New York -katu-uskottavuutta. Robert Shaw ja Walter Matthau erinomaisia no-nonsense-vastakkainasettelussa. Tiivis käsikirjoitus, elokuvassa ei ole mitään turhaa. Ironinen huumori poreilee omituisesti läpi koko elokuva, mutta silti täysin realistinen ote. Ohjaaja Sargent on edelleen aktiivi yli 80-vuotiaana, hän on työskennellyt lähes kokonaan tv-elokuvissa, tämä on ylivoimaisesti tunnetuin elokuva hänen urallaan.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti