Polly's Seven Summers

Walesista west coast IPA, 6,0 %, ainakin Enigma-humalaa, ehkä sinkkunakin. Lievästi utuinen. Mausteinen, yrttinen, pihkainen, kuiva, ei kovin miellyttävä. Katkeruutta sentään löytyy. Nyt ei oikein kolahtanut. Oluthuone Haka, 14.12.2025.

Fuerst Wiacek Fisticuffs & Flowers

Kallion räntäsateessa tuplasti kuivahumaloitua IPAa Berliinistä. 6,8 %, Citra, Simcoe ja Sabro. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, hedelmäisyyttä, mutta ei kovin intensiivisesti. Ei katkeruutta. Hieman keskinkertaiseksi kokonaisuus jää. Oluthuone Haka, 14.12.2025.

Lucia-tasting 2025

Finnoon kartano oli jälleen näyttämönä massiiviselle loppuvuoden katsaukselle oluiden maailmaan. Matti Saarinen ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta Juha Heinänen paikkasi häntä. Kokoonpanossa muuten tutusti Matias Kainulainen,Janne Keskisarja ja Micael Näse. Itselläni USA:n tuomiset jäivät vähiin, mutta Matias toi Kanadasta sitäkin enemmän herkkuja. Muistakin lähteistä maisteltavaa riitti 35 oluen joukossa.

Homma käyntiin sumukaljalla Montrealista, BreWskey Folie de Nelson, 6,5 %, pelkkää Nelson Sauvinia. Samea ja vaalea, kuivaa mehuisuutta. Vähän katkeruuttakin. American Solera Howdy Porterin tsekkasin jo kuukausi sitten, joten jätin nyt väliin. Belgian ihmepanimon Fantômen TripelB on omistettu belgibaarille Worcesterissä, 8,0 %, mustaa päärynää ja bergamotia. Samea, kultainen. Fankia tuoksua, hiilihappoa paljon. Hedelmäinen maku, esteriä,yrttisyyttä. Ihan ok. American Solera Rattlesnake Pale Ale ja American Solera Pipe india pale ale seuraavana agendalla,skippasin nekin. Kataloniasta Cyclic Beer Farm Laid Back Saison, 7,0 % utua, kultainen. Mausteinen tuoksu, parfyymimäinen maku. Yrttejä joka lähtöön. Hapantakin olut on, huono juotavuus. Tämän yrttipommin jälkeen tarvittiin suun puhdistusta saksalaisella reinheit-kamalla. Bambergin läheltä Merkendorfista Hummel Weihnachtsfestbier, 5,6 %. Meripihkan väri, mallasta, keksiä, vähän makeaa. Puhdasta ja raikasta on.

Samoilla linjoilla jatkoa, Ellingen Fürst Carl Märzen, 5,6 % Samaa ulkonäköä kuin edellisessä. Maltainen, vähän karkeampi kuin edellinen,silti mukiinmenevä. Kanadasta Bad Bones Nurse Mo, extra hoppy ale, 8,7 %, pelkkää Nectaronia. Samea, vaalea. Hyvä tropiikin tuoksu. Pehmeää, nektarista. On kova, pikku katkeruuskin. Keravalta perään myös sinkkuhumalaolut Factory Reveries of ... Southern Cross, 7,3 %. Sameaa, pehmeää, mutta ei ihan edellisen tasoa. Hedelmäisyyttä toki löytyy taas. Session toisena Fantômena Ectôpläsmic Schwilly Stix. Motuekaa, 6,0 %. Sameaa, kultaista. Yrttinen tuoksu. Maussa mausteita, hedelmäistä esteriä, pippurisuutta. Varsin kuivaa. Omana tuontinani Arkansasin Fayettevillestä Mad Rooster Strut King, 8,3 %. Vaaleaa ja sameaa. Mausteista hedelmäisyyttä. Hyvä juotavuus, trooppiselta tuntuu. Oikein mukavaa.

Kanadan puolelta Niagara Fallsista Counterpart In Between Dreams, 8,3 %, Motueka, Nectaron ja Simcoe. Sameaa, vaaleaa, pehmeää hedelmäisyyttä. Hyvää on. Ayawan Isle de Garde Dans Une Forêt De Feuilles D'Or, 5,0 %. Tšekkilager Québecistä. Hyvin vaaleaa. Ruohoa, mallasta, pehmeää. Vähän katkeroakin. Oikein näppärää. Stovepipe-kokoinen tölkki Oregonin Bendistä, taisin ostaa tämän Oklahoma Citysta. Deschutes Symphonic Chronic Double Dank, 9,0 %, 60 IBU. Lievästi sameaa ja pihkainen tuoksu. Lievää alkoholin makua, "vedettävä viina-IPA". Kolmas Fantôme Polymath Era Dark Juice. Belgian strong ale, 8,0 %. Ruskeahko jouluolut. Mausteinen maku, kuivaa ja maltaista. Peräkärryäkin vahingossa tullut. Tavallaan tykkään.

Seuraavaksi vedettiin putkeen kolme Factorya. Ensimmäisenä Factory Sweet Leaf, 7,3 %, Strata, Citra, Columbus, Motueka ja Nelson Sauvin. Onhan tämä taas. Pehmeää hedelmäisyyttä. Täyteläisyyttä on, hieman katkeruutta, hyvää on. Factory Skipper, 8,0 %, Southern Cross, Motueka ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa, pehmeää, raikasta, pehmeää dankkisyyttä. Erittäin hyvää on. Factory Double Reveries of ... Nelson Sauvin, 8,0 %. Sama ulkonäkö kuin edellisissä. Vähän nihkeämpi, humala ei ole oma suosikki. Pehmeää nektarisuutta on silti. Sitten jotain aivan muuta. Fuller's 180th Anniversary Porter, 7,0 %, 41 IBU, Fuggles-humalaa. Ei aivan mustaa, paahteinen tuoksu. Pehmeä, lakritsaa, oikein miellyttävää. Toronton läheltä Rorschach Monolith, 8,0 %. DDH double IPA, Riwaka,Nelson Sauvin ja Simcoe. Pehmeää, oikein hyvää. Vähän katkeruuttakin.

Belgiasta vadelmasouria, Unseen Arakiri, 5,0 %. Kauniin punaista, hapanta ja vadelmaista. Raikkautta on. Perään toinen erityyppinen belgialainen, Totem Speculoos Stout Barrel Aged, 10,0 %. Musta, paahteinen tuoksu. Kuiva, tupakkaa. 10,0 %. Ei huono. Vielä lisää Fantômeja, Elderberry Flowers, seljankukkaa siis, 4,5 %. Hyvin vaalea. Hieman mausteinen, raikas. Ohuthan tämä on, olisi ollut hyvä session avaus. Otaniemestä Masis Masisversary VII: Otaniemi Orientation, 8,0 %. sumuinen ulkonäkö ok. Pehmeää, puhdasta, raikasta. Hedelmäistä. Ei ongelmia, ehkä Masiksen kovin toistaiseksi. Masis Smashin' Frosty Winter IPA, 6,5 %, 65 IBU, Ahtanum, Amarillo, Simcoe. Tummempi väri, masentavampi tapaus. Ei makua, ohut ja vaisu. Romaniasta Bereta Billie's Special 2025, Antwerpenin Billie's-festivaaleille tehty French Whiskey Barrel Aged Barleywine, vieläpä suklaata mukana, ikävä kyllä. Tummahko, vähän hapan tuoksu. Sekavaa, aika heikko tapaus.

De Ranke Hop Harvest 2025, 5,5 %. Kirkas ja kultainen. Esterituoksua, pehmeää, kuivaa, erinomaista. Katkeraakin, oikein hyvää. Kanadalaisenglantilainen yhteistyötuplaheizi Third Moon Pomona Island It Even Has  Watermark, 8,0 %, Nectaron ja Citra. Sameaa, vaaleaa, pehmeää. Raikasta, appelsiinia, hyvin miellyttävää. Heti perään ontariolaisten oma yhteistyö Third Moon Collective Arts Origins of Darkness, 13,5 %. Kahvia ja bourbon-kypsytystä. Mustaa, pehmeää, kuivaa, todella hyvää. Ei liian makeaa, koko illan parhaita. Ei alkoholikaan häiritse. 3 Fonteinen Oude Geuze Cuvée Armand & Gaston (season 19|20) Blend No. 60, 7,6 %. Keltaista, hieman sameaa. Erittäin hapanta. Kuivaa ja ryhdikästä. Oikein hyvää. Nøgne Ø Red Horizon V2 13,5 %. Epämiellyttävä tuoksu. Pilalle tietysti mennyt, lievää makeutta. Ei maistunut yhtään. Nøgne Ø Sweet Horizon, 14,0 %. Tummaa on, erittäin makeaa, avian liian makeaa. Ei nyt toimi, mutta hauskaa retro-meininkiä.

Toinen oregonilainen Deschutes Symphonic Chronic Double Haze, 9.0 %. Ei sameaa nimestä huolimatta. Alkoholi kyllä peittyy, vähän hedelmäisyyttä. Kokonaisuutena ei kummoista. Blood Brothers Valak, Kanadasta vahva kahvistout, 13,0 %. Musta, makeahko tuoksu. Vaniljaa ja kookosta. Kaneliakin. Pehmeää, tykkäsin hieman yllättäen. New Belgium Voodoo Ranger Juice Force IPA, 9,5 %. Hazy imperial IPA Coloradosta. Kirkasta ja vaaleaa. Lievää hedelmäisyyttä. Appelsiinia ja marmeladia, ehkä jopa lisättyä hedelmää. En itse vakuuttunut. De Dolle Brouwers Stille Nacht (2021). Kirkasta ja kultaista. Pieni happamuus tuoksussa, hapan on makukin. Ehkä kunnossa, ehkä ei. Lopuksi vielä De Struise Monster Pants, 18,0 %, eisbock ale (sic!). Tumma olut, meripihkan väriä. Tumma paahteinen tuoksu, vahva makeahko täyteläinen pamaus. Mielenkiintoinen päätös oikein mielenkiintoiselle sessiolle, kiitoksia taas osallisille. 

Varikko Hound Dog

Escovedon hienon keikan jälkeen kävelin pakkasessa Kaisaniemeen ja mahduin Juovan tiskille istumaan. Tuirasta musiikkiteemaista american pale alea, 5,8 %. Kevyttä utua. Sitrusta pirteästi, kuiva runko, mallasta ja pihkaa. Katkeruuttakin löytyy mukavasti. Oikein maistuva kokonaisuus, tasapainoinen ja hyvä juotavuus. Eipä paljoa valittamista oluessa ole tämän tyylin edustajana. Jouva, 12.12.2025.

Alejandro Escovedo @ Savoy

Kuten olen aiemmin usein maininnut, 1980-luvulla innostuin kymmenistä amerikkalaisista kitaravetoisista rock-yhtyeistä. Texasin Austinissa vaikuttanut Rank And File nousi usein tutkaani eri yhteyksissä, mutta cowpunk-bändin levyjä en saanut käsiini ennen kuin tällä vuosituhannella. Vuoden 1982 esikoislevyn nimikappale Sundown päätyi sitten 200 suosikkini joukkoon iPod-valikoimaan. Rank And Filen debyytillä soittaa muuan Alejandro Escovedo, mutta hän erkani siitä True Believers -yhtyeeseen. Se jäi minulle tuntemattomaksi. Sitten 1994 hankin kuitenkin tuoreeeltaan Escovedon toisen soololevyn Thirteen Years. Ilmeisesti Escovedon nimi oli jäänyt mieleen, kun ostopäätös syntyi. Levyn tuotti suuri texasilainen suosikkini Stephen Bruton. Bruton myös soittaa levyllä ja kirjoitti yhden kappaleen yhdessä Escovedon kanssa. Ihan mielenkiintoinen levy, mutta ei kuitenkaan erityisemmin kolahtanut. Nyt kuunneltuna Losing Your Touch -niminen kappale rullaa kyllä letkeästi. Seuraavaksi törmäsin Escovedoon 1997 Ryan Adamsin Whiskeytown-bändin levyllä Strangers Almanac, jolla Escovedo laulaa kolmella kappaleella. Sen jälkeen kadotin näkyvyyden häneen, vaikka monenlaista mies näkyy tehneen sen jälkeenkin terveysongelmista huolimatta. 2008 Green On Red -mies Chuck Prophet kirjoitti yhdessä Escovedon kanssa kokonaisen Real Animal -albumin, jonka tuotti T.Rex -yhteydestä kuulu Tony Visconti. Sprinsteenin manageri Jon Landau hoiti jonkin aikaa myös Escovedon asioita ja Springsteen itse esitti Escovedon Always a Friend -kappaleen Houstonin keikalla yhdessä Escovedon kanssa.  

Perjantaiaamun Hesaria selatessa hämmästyin, kun Minne mennä -osion keikoissa oli Alejandro Escovedo samana iltana Savoyssa. Olin taas missannut kaikki ennakkotiedot tällaisesta tapahtumasta. Vaikka en siis artistin tuotantoa kovin hyvin tunne, niin ostin lipun kun niitä vielä jäljellä. Tunnen niin harvoja nykyisin keikkailevia muusikkoja, että kaikki vähänkin tutut säväyttävät. Keikka ei siis ollut loppuunmyyty, mutta hyvin yleisöä oli paikalla, myös julkisuuden hahmoja. Etukäteen kerrottiin, että Escovedo esiintyy ensin akustisesti ja tauon jälkeen sitten yhdessä Sami Yaffan kokoamien suomalaismuusikkojen kanssa sähköisemmin. Yaffa esitteli ensin Escovedon ja kyllä suomalaisbändi oli koko ajan mukana myös akustisessa osiossa. 74-vuotias Escovedo näytti olevan oikein hyvässä kunnossa. Hän kertoi pitkähköjä tarinoita käytännössä jokaisen kappaleen pohjustukseksi. Se vähän laski musiikin tehoja, mutta kyllä spiikitkin hienoja olivat. Hän kertoi tarinoita lapsuudestaan, ensin meksikolaisyhteisön idyllisyydestä Texasin San Antoniossa ja sitten rasismista Kalifornian Huntington Beachissa. Escovedo aikoi elokuvantekijäksi ja alkoi soittaa musiikkia vasta 23-24 -vuotiaana. Hän vaikutti San Franciscon punk-skenessä Nuns-yhtyeessä ja päätyi jopa asumaan New Yorkin Chelsea Hoteliin. Hän väitti nähneensä poliisien pidättävän Sid Viciousin Nancy Spungenin murhasta, tarinan jälkeen hän esitti kappaleensa Chelsea Hotel 78. Vanhempi veli Pete on soittanut Santanan yhtyeessä ja Peten tytär Sheila E on pop-tähti. Kappaleet olivat pääosin balladeja, mutta isohko bändi toi niihin mukavaa kuohkeutta. Yksi elektroninen kappale esitettiin ennen taukoakin ja sen jälkeen sitten kunnon rämisevää rockia, nyt ilman puhe-esittelyjä. Muutama kappale jonkinlaisen särömikrofonin kautta ja välillä mentiin ihan punk-raivolla. Kaikki kappaleet olivat itselleni tuntemattomia, joten siten en päässyt kunnolla fiilistelemään. Tykkäsin kyllä kovasti kokonaisuudesta. Encorena sitten Always a Friend, jota edelsi hauska kertomus kappaleen esityksestä Springsteenin kanssa. Escovedo vertasi E Street Bandin kanssa soittamista Maseratilla ajamiseen. Steven Van Zandt oli kuulemma kääntynyt selin yleisöön ja tuijottanut Escovedoa silmiin Sopranos-katseella "don't fuck this up" -viestillä. Kappale kulkikin Savoyssa hieman E Street -soundilla.

Verdant Omnipollo Bellwoods Great Divide Deep Fried Beers Freak Folk Messorem Three Times Three Vol. 7

Tämän usean panimon tuplasumusarjan vitosversion join keväällä Tallinnassa. Nyt seiskaa Lönnrotinkadulla, 8,0 %, Citra, Simcoe, Nelson Sauvin. Vähän ruma ulkonäkö. Vähän karkeaa hedelmäisyyttä, ananasta, mangoa, heikosti katkeruutta. Selvä pettymys kyllä. Pikkulintu Ruttopuisto, 12.12.2025.

Funky Fluid Appetite For Destruction

Puolasta homage Guns 'N Rosesille, tuplawestiä, 8,2 %, Mosaic ja Strata. Melko samea. Sitrusta on, pihkaa, maltaisuutta, kuivaa ja vähän katkeruuttakin. Aika raikasta, hyvä juotavuus, tasapainoinen kokonaisuus. SalamaNation, 12.12.2025.

Salama Eternal Beauty

Keravalta lievästi utuinen west coast pilsner, 5,6 %. Ruohoa, kuivaa, maltaista, puhdasta. Katkeruuttakin vähän. Oikein näppärää. SalamaNation, 12.12.2025.