Alkon uutuusmaistelu 5.12.2025

Pitkästä aikaa pääsin Alkon perjantaipruuviin, koko syksyn ajan ollut esteitä, jossain muualla matkoilla. Nyt 11 uutuusolutta, jotka päätin käydä läpi 4-4-3 -ryhmityksellä. Sokkona ensin neljä olutta ja sitten katson oluiden nimet. 

Ykkösenä vaaleaa kirkasta kultaista olutta. Maltainen tuoksu. Melko täyteläinen maku, lievää makeutta. Jälkimaku on kuivempi, mutta ei erityisen katkeraa. Kullanväriä kakkosessakin, mutta nyt lievää utuisuutta. Esterinen belgihiivainen tuoksu. Kevyesti pippurinen maku, ehkä vähän savuisuuttakin. Miellyttävän pehmeää, jälkimaku on kuiva, hyvä juotavuus.

Kolmas on varsin samannäköinen kuin edellinen. Ei aivan kirkas. Nyt tuoksussa on makeaa happamuutta. Hieman lannantuoksuakin tai Wolt-kuskin hanskaa. Maku on kirpeän rustiikkinen, paljon lievemmin happamuutta kuin tuoksussa. Mukavan kuivaa, tässäkin juotavuus yllättävänkin kohdallaan. Nelonen on tumman punaruskeaa. Makean maltainen tuoksu, hyvin lievästi paahteisuutta, enemmän leipäinen. Maku on kevyesti maltainen, hennosti makea. Ei jälkimakua. 

Kiinnostavasti kaikki ensimmäiset neljä selvästi erityylisiä toisistaan. Numero yksi oli Lvivske 1715 Ukrainasta, 4,5 %, 13 EBUa. Tuttu jo viime talvelta Finnoon kartanosta. Kakkosena Fiskarsin Aurora Blonde, 6,0 %, 20 EBU, tuttu sekin. Kolmonen myös Fiskarsilta Spontané Koelschip Series #1, 5,5 %, 12 EBU. Tätähän Fiskarsin Jari Leinonen maistatti alkusyksystä Brukettin uuden palatsin tupareissa. Nelosena sitten Nokia Keisari Dark, 4,5 %, 20 EBU. Hieman hämmentävää, että Alko ottanut tällaisen oluen myyntiin. Olen ehkä joskus ennenkin juonut tätä, mutta blogissa ei aiempaa arviota.

Toinen neljän oluen setti käyntiin numerolla viisi. Hyvin vaalea kellertävä olut. Ei aivan kirkas. Trooppishedelmäinen tuoksu, herukanlehtiä ja kissanpissaa varsin voimakkaasti. Pehmeä maku, mutta ohuempi ja vähemmän intensiivinen kuin tuoksu. Tyhjähkö on jälkimakukin, mutta puhdasta kyllä on. Kutonen ensimmäinen kunnolla samea, hyvin vaaleakin. Tuoksussa on nyt kirpeää sitrusta, mutta myös ananaksen aromeja. Mangomelonia maussa, pehmeää, mehuista. Selvästi täyteläisempi kuin edellinen, hyvin miellyttävä, kuivakin. Ei kuitenkaan mainittavaa jälkimakua. 

Session seitsemäs olut on väriltään syvemmän keltainen, ei aivan kirkas, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on hennon yrttinen, ehkä ripaus happamuutta ja maakellaria. Matalahiilihappoinen maku, kevyesti hedelmäinen, ohut, hieman mallastakin. Hyvin epämääräinen, hieman epäpuhdas, melkein flätti. Jotain tässä on mennyt reisille. Seuraavana numero kahdeksan, joka on tummanruskea. Hyvin voimakas pistävä aromi, mausteisen yrttinen, silti makeahko. Maku on pehmeän maltainen, lievästi paahteinen, keskitäyteläinen, kuivahko. Tuoksu antoi odottaa persoonallisempaa jälkeä, maku on tasapainoisen hillitty, ehkä vähän tylsäkin. Mutta juotavuus oikein näppärää.

Numero viisi on Amity Weavers Gluten Free Pale Ale, 4,0 %, 33 EBU. Tämäkin jo aiemmin tuttu Brukettin näytelähetyksestä. Kutonen saman Amityn Waterpistol Juicy Pale, 4,6 %, 26 IBU. Nyt selvästi paremmassa kunnossa kuin kovasti vaahdonnut aiempi näytetölkki. Seiska Nokia Keisari Strong NEIPA, 6,5 %, 15 EBU. Eipä ihme, että maistui omalaatuiselle. Numero kahdeksan taas Amitya, Amethyst Plum Porter, 4,6 %, 25 EBU. Tätähän ehdin juoda jo caskistakin. 

Sitten loppusuora, jossa kolme tummaa olutta. Numero ysi on tummanruskea, punertava, paahteinen ja kevyesti maltainen tuoksu. Maku on pehmeä, samankaltainen kuin tuoksukin. Ohuehko, kuivahko, ei suuri elämys, mutta simppelin puhdaspiirteinen kyllä. Jopa tunnistettava katkeruus jälkimaussa. Kymppi on varsin samannäköinen kuin edellinen. Nyt on makeaa tuoksua, luumuista hedelmäisyyttä, marjojakin. Hyvin pehmeä, täyteläisen hedelmäinen maku, vähän tammen vivahdettakin. Makeaa on, mutta samalla monimuotoisuutta. Loppua kohti kuivuu hienosti ja todella pitkällä viiveellä tulee jopa hieman tuhkainen katkeron nipistys. Session miellyttävin juoma tähän mennessä ilman muuta. 

Session viimeinen olut lopulta aivan musta ruskealla vaahdolla. Tuoksu on makeahko ja hienoisesti mausteinen. Kuiva pehmeän täyteläinen maku. Melko suoraviivainen, mutta voimakasta hedelmäisyyttä ja kuivuu vielä hienosti loppua kohti. Nämä kaksi viimeistä olutta kyllä pelastivat muuten vaisuhkon setin. 

Numero yhdeksän oli Nokia Keisari Stout, 5,5 %, 43 EBU. Tämä oli käsittääkseni itselle jopa ensikokemus tuotteesta. Kahden vaatimattoman nokialaisen jälkeen tämä oli positiivinen yllätys, voisin jopa ostaa jatkossa. Kymppi oli melkoisena yllätyksenä Lvivske Porter, 8,0 %, 31 EBU. Olisin arvannut englantilaiseksi, mutta todella hieno olut. Yllätys oli viimeinenkin, Mallaskoski Pillars of Night Imperial Stout, 9,5 %, 71 EBU. Mallaskoski on ennenkin onnistunut vahvoissa oluissa ja tämä on kyllä todella mallikas. Tällä tarjonnalla onkin mukava nyt liukua kohti itsenäisyyspäivää. 

Fat Lizard Black Night

Laadunvarmistustsekkaus Hakassa Hagström Schwarzbieristä ja sitten black IPAa Otaniemestä. 6,6 %, 77 IBU, Columbus, Citra, Chinook, Mosaic. mustaa. Paahdetta, lievää marjaisuutta. Kuiva runko, vähän katkeruuttakin. Ihan ok-kamaa. Puhdaspiirteinen ja raikas. Oluthuone Haka, 3.12.2025.

Firestone Walker The Bruery Heavy Things 2022

Pullojakona Juovassa Etelä-Kalifornian jättiläisten barleywinea. 16,5 %. Vaahterasiirappia sekaan ja 8 kk kypsytys brandytynnyrissä. Tummanruskeaa. Täyteläinen, rusinainen. Pehmeää, kuivattuja hedelmiä. Ei yltiöimelää. Monimuotoisuutta on. Yllättävän hyvää, olin varma, että siirappi pilaa oluen. Ehkä se on käynyt alkoholiksi. Huippukamaa. Juova, 3.12.2025.

Tuju Kampi TIPA

Toki Tuju on tehnyt myös Kammesta turboversion. 10,0 % taas ja Motuekan tilalla Nelson Sauvin. Sama ulkonäkö kuin Kumpissa. Mausteisempi ja kirpeämpi. Hyvä juotavuus tässäkin, vahvuutta ei huomaa. Ehkä ei niin pehmeä kuin Kumpi, toki tykkään myös enemmän Motuekasta kuin Nelson Sauvinista, joten henkilökohtainen preferenssi oli aika selvä jo etukäteen. Juova, 3.12.2025. 

Tuju Kumpi TIPA

Itärajan panimolinnoitus Tuju teki pari vuotta sitten tuplasumun Kumpi. Sitä on nyt vahvistettu vastaamaan koventuneita aikoja. 10,0 %. NZ-mahtihumala Motuekaa erilaisissa muodoissa. Vaaleaa, sameaa, mehuista. Ananas, papaija, hunajameloni ja lime.Makeahkoa trooppishedelmäisyyttä, mutta ei liian makeaa. Juotavuutta on, mutta tasapaino heilahtaa peräkärryn katsastuksessa. Se on jäänyt vajaaksi. Nautinnollista tavaraa tuttuun tapaan kovispanimolta. Juova, 3.12.2025.

Bob Mould @Tavastia

1980-luvulla innostuin kymmenistä uusista amerikkalaisista kitarapainotteisista rock-bändeistä. Minnesotalainen Hüsker Dü ei kuitenkaan kuulunut niihin. Brittiläiset musiikkilehdet New Musical Express etureunassa kohkasivat kovasti juuri Hüsker Düstä ja se oli minulle varoittava merkki. En luottanut ollenkaan brittien arvostelukykyyn tässä tyylisuunnassa, vaikka Graham Parkeria ja Richard Thompsonia kovasti diggailinkin. Hüsker Dü oli minulle ehkä huonolla tavalla punkahtavaa. Hankin jossain vaiheessa 1986 ilmestyneen Candy Apple Greyn, mutta ei se riittävästi kolahtanut. Bändin hajottua päähenkilöt Grant Hart ja Bob Mould tekivät soolouraa ja 1992 Mould perusti parin muun tyypin kanssa Sugar-bändin. Sen debyyttilevyn Copper Bluen hankin tuoreeltaan ja aiempaa hiotumpi,mutta silti riittävän särmikäs, tyyli miellytti nyt enemmän. Kadotin kuitenkin sen jälkeen näkyvyyden sekä Sugariin että Mouldin myöhempiin vaiheisiin. Kun vuosituhannen alussa kokosin noin 200 suosikkikappalettani iPodiin, niin kummasti vaan sekä Hüsker Dün Sorry Somehow että Sugarin If I Can't Change Your Mind mahtuivat mukaan. Ehkä aloin pehmetä vanhemmiten. Huomasin yllättäen viikko sitten, että Bob Mould esiintyy nyt sähköisesti soolona Tavastialla. Sen kummemmin epäröimättä hankin lipun paikalle. 

Lämmittelyesiintyjä oli juuri lopettanut, kun saavuin konserttipaikalle. Yleisöä varsin runsaasti, ei kuitenkaan varmaan aivan täynnä. Mould esiintyi siis yksinään sähkökitaran kanssa. Tuttua särösoundia ja voimakasta laulua, 65-vuotias sankari tuntui olevan hyvässä kunnossa. Varsin yhtenäinen, jopa monotoninen setti. Ei vivahteita paljoakaan, mutta eipä niitä ollut Hüsker Dünkään tuotannossa. En tunnistanut kappaleita, mutta Mouldin tuotanto on laaja ja olen siis kuullut vain kaksi levyä. 75 minuutin kohdalla varsinaisen setin päätteeksi kuultiin kuitenkin If I Can't Change Your Mind, tosin hyvin erilaisena sovituksena kuin Sugarin levyllä. Vielä kaksi lyhyttä encorea ja se oli siinä. Mutta kun katson netistä settilistaa, niin olihan siinä Sugarin Hoover Dam sekä Candy Apple Greylta Too Far Down ja Hardly Getting Over It. Olen kuunnellut näitä levyjä runsaasti kuluneen viikon ajan, mutta eipä Mouldin kappaleet kovin tarttuvia ole. Ihan kunniakas oli keikka, mutta ei minusta vieläkään Mould-fania tullut.

Tuletorn Mull O' Kopli

Tallinnan Koplissa tehdyn Chris Pilkingtonin wee heavyn nimi leikittelee Paul McCartneyn Wings-yhtyeen Mull Of Kintyre -biisin kanssa. En tosin voi sietää Beatlesia ja kaikkein vähiten McCartneya. Ei siis kovin hyvä lähtökohta, mutta juodaan nyt olut kuitenkin. Vahvaa on, 10,0 %. Hyvin tummanruskeaa. Maltainen ja mausteinen tuoksu. Pehmeä maku, täyteläinen ja miellyttävän kuiva. Hedelmäistä rusinaisuutta löytyy hienosti. Toimii hyvin, lämmetessä lievää makeutumista, mutta pysyy aisoissa. Tähän oli hyvä päättää sessio. SalamaNation, 2.12.2025.

Les Intenables Fatal Fog

Strasbourgin kupeesta kohtalokasta tuplasumua. Tässähän tulee jopa mieleen Stadinkin säähän liittyen klassinen ranskalainen film noirin edeltäjä Sumujen laituri. Se tosin sijoittui Le Havreen eikä Strasbourgiin. Ja Stadissakin paistoi aurinko aamulla. Nyt pilvisempää. 8,0 %, Citra, Sabro ja Cashmere. Hyvin raikas trooppishedelmäinen tuoksu. Sabron piparminttu nousee maussa esiin. Toki hedelmäisyys työntää sitä sivuun, ei kuitenkaan kokonaan. Miellyttävän tuoretta tavaraa silti. Onpa kevyehkö peräkärrykin kytketty. SalamaNation, 2.12.2025.

Salama El Cocodrilo

Keravalta west coastia, 7,2 %. Krush, Motueka, Columbus. Pehmeää hedelmäisyyttä nyt, kuivaa. Tuoreutta on, melkeinpä taproomin oman panimon tuote maistuu paremmalta kuin edellinen Sibeeria. Näinhän se toki pitää ollakin. Oikein miellyttävää. Sitruksen oheen vähän mangoa ja passionia. Jälkimaku jää tosin ohueksi. SalamaNation, 2.12.2025.

Sibeeria Ozdobeno

Tšekistä west coastia, 6,6 %. Motueka, Simcoe, Idaho 7, Columbus. Kirkasta ja kultaista. Pihkaista ja maltaista, ehkä vähän sitruista hedelmäisyyttäkin. Varsin täyteläistä, kevyt katkeruus myös. Tämä on kyllä laatupanimo. Vaati vierailun panimon taproomissa Prahassa, että alkoi kunnolla kolisemaan. SalamaNation, 2.12.2025.

Tuletorn Revenant Pehme Kiisu

Koplista kuopiolaisten kanssa tehty tuplasumu, 8,2 %. Vaalea ja samea. Kuivaa mehuisuutta, trooppisia sävyjä eniten. Ei paljoa jälkimakua, mutta pieni mausteinen yrttisyys saattelee siellä juomaa loppuun. SalamaNation, 2.12.2025.

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

En ole koskaan lukenut Gertrude Steinin kuuluisaa romaania The Autobiography of Alice B. Toklas, vaikka muistan nähneeni siitä arvosteluja suomennoksen ilmestyessä 1980. Sittemmin olen kyllä törmännyt Steiniin moneen otteeseen. Stein oli Pariisissa sotien välisenä aikana vaikuttanut keski-ikäinen amerikkalainen kirjailija ja taidekerääjä, joka piti asunnossaan säännöllisesti bileitä. Osallistujien ykköskentällisessä oli Pablo Picasson ja Ernest Hemingwayn kaltaisia kovia kasvoja. Stein oli avoimesti lesbo ja Alice B. Toklas oli hänen tyttöystävänsä ja ammatillinen assistentti. Toklasin juoruileva elämäkerta kertoo käsittääkseni enemmän Steinistä itsestään kuin Toklasista. Nyt 2022 Leena Parkkinen on kirjoittanut mittavan historiallisen romaanin Steinin ja Toklasin palkkaamasta suomalaisesta keittäjästä. Fiktiota tyystin, mutta todellisuuspohjaa on, suomalainen keittäjä pariskunnalla Pariisissa todellakin oli, Margit nimeltään. Romaani kulkee vuorotellen  kahdessa lokaatiossa ja aikatasossa, Paraisilla 1919-21 ja Pariisissa 1935-37. Vanhemmassa osassa kerrotaan Margitin ja hänen sisarensa vaiheista nuorina piikoina pienehkössä Gröndahlin kartanossa espanjantaudin jyllätessä ympärillä. 30-luvun tapahtumien kertojana on Toklas, kun mystinen suomalaisnainen hakeutuu heidän palvelukseensa. Lähes heti Parkkinen antaa ymmärtää, että Paraisilla on tapahtunut jokin traaginen verityö, josta hän tiputtelee hitaasti vihjeitä pitkin romaania. Tämä on laskelmoitua ja ärsyttävääkin, mutta kieltämättä koukuttavaa. Toklasin myöhempi kerronta on paljon laveampaa ja vie romaanista aivan liikaa tilaa. Toklas on Parkkisen kertomana jokseenkin tylsä hahmo eikä Margitkaan juuri tapetista tunnu erottuvan näissä vaiheissa. Olisin paljon mieluummin lukenut pelkästään Paraisten tapahtumista, vaikka ne lopulta kovin melodramaattisiksi äityvätkin. Parkkinen säästelee tarkempaa kerrontaa aivan loppuun 450 sivun paremmalle puolelle. Luin kyllä kirjan melko nopeasti, mutta tuskastuin ja kyllästyin kovasti Pariisin vaiheisiin, joita namedroppailukaan ei paljoa pelasta. Stein jää etäiseksi sivuhahmoksi eikä romaanissa ole yhtään merkittävää mieshahmoa. Näkyvin on ehkä kartanon muistisairas vanha isäntä. Ruuanlaitto ja puutarhanhoito eivät kuulu intohimoihini, mutta niihin romaanissa uppoudutaan sivutolkulla. Naisten välistä rakkautta valotetaan monelta suunnalta, mutta kovin omaperäiseltä kuvaus ei vaikuta. Ehkä tähänkin romaaniin saisi uutta särmää, jos lukisi Steinin avainromaanin.

Bonfire Hima Helsinki City Night NEIPA

Hima-kotipanimon Anssi Mononen toimitti uutuusoluen, tehty siis yhteistyössä toisen alan toimijan Bonfire Brewingin kanssa. Sessio-NEIPA, vain 4,7 %. Humalina Mandarina Bavaria, Mosaic, Azacca ja Vic Secret. Hyvä ulkonäkö, vaaleaa ja sameaa. Sitrustuoksua, lähinnä appelsiinia. Hyvin kuiva hedelmäinen maku, greippiä. Ei tunnu niin ohuelta kuin olisi voinut odottaa, melkein täyteläinen maku. Jälkimakuakin on, melko pitkäkestoista katkeruutta. Selvästi odotuksia parempi olut, hyvin puhdasta ja raikasta. 

Tuju Emperor's Piece of Sith

Onpa mahtava marraskuun lopun sää Stadissa, ei sadetta eikä liukkautta. Hämärän tullen kävelin Vallilasta Reginaan, leffan jälkeen kävellen kallista tunnelia Kaisaniemeen Juovaan. Sieltä edelleen kävellen Pitkänsillan yli Hakaniemen Hakaan tsekkaamaan Hagströmin Schwarzin päivän kunto. Hyvää oli edelleen. Tarjolla myös Tujun uusi imperial stout. Kollaboraattorina Leicesterin läheltä Emperor's, 12,0 %. Melko vaniljainen tuoksu.  Täyteläinen, makeahko. Suklaata, lakritsaa, mutta ei imelää. Hedelmäisyyttä ja raikkautta on. Miellyttävää kyllä. Ja tästähän on edelleen hyvä palata kävellen Vallilaan. Oluthuone Haka, 30.11.2025.

Alesong Rackhouse Reserve (2024)

Todella vahvaa jenkkialea Oregonin yleisurheilukaupungista Eugenesta. 13,7 %, sekoitus kahdesta bourbon-tynnyrikypsytetystä oluesta. Toinen 10-vuotiaassa Henry McKennassa, toinen 12-vuotiaassa Elijah Craigissa. Varsin tummaa, lähes mustaa. Tuoksussa luumua, rusinaa, puuta, vaniljaa. Melko kylmää, mutta hedelmäisyys tulee hyvin esille. Yllättävän kuivaa, kuten baarimestarikin huomautti. Pehmeää on, erittäin hyvä juotavuus. Bourbonista tulee esiin itse viskiä, ei vaniljaisuutta. Tummaa suklaata, jopa perusmaltaisuutta. Hämmentävä positiivinen yllätys. Juova, 30.11.2025.

Rivington Floc. Beak West To The Sand

Englantilaista kolmen panimon tupla-IPAa after cinema -oluena, 8,0 %. Columbus, Chinook, Amarillo, Nectaron, Simcoe, Mosaic. Kirkasta. Täyteläinen sitruksinen kuiva maku. Vähän katkeruuttakin. Ei täysin raikasta kuitenkaan. Silti miellyttävä kokonaisuus talvisodan syttymispäivän fiilistelyyn. Juova, 30.11.2025.

Miklós Jancsó: Még kér a nép

Lisää Jancsóa Reginassa, suomenkielinen nimi Punainen psalmi, tämäkin vuodelta 1971 kuten viime viikolla nähty hyvin abstrakti teos. Sijoittuu vuoden 1848 levottomuuksien innoittamiin agraarikapinoihin puoli vuosisataa myöhemmin. Tuttua Jancsón tyyliä. Kamera, ihmiset ja hevoset koko ajan pyörivässä liikkeessä. Voisi olla musikaali, ooppera tai tanssiteos. Mutta nyt kyseessä selvä tendenssileffa. Sympatiat ovat täysin kukistuvien kapinallisten puolella, selvää kommunistista propagandaa Engels-sitaattia myöten. Tämä ei käsittääkseni ollut aivan tavallista Jancsón kohdalla. Mutta ehkä tyylittely silti oli myös uran hioituinta, leffaa kai pidetään yleisesti Jancsón parhaana.

Prizm Oso Les Danaïdes O Fortuna

Tupla-westcoastia, 8,0 %. Tai niin luulin Pacificon liitutaulun perusteella. Oikea vahvuus Untappdin mukaan kuitenkin 6,0 %. Madridin Oso ja Lyonin lähistön panimo kollaboraattoreina. Strata, Simcoe ja Nectaron. Hieman mausteinen maku. Teetä tai jotain vastaavaa. En ymmärrä mistä sellainen vivahde tulisi, ei ainakaan humalista. Hyvin kuivaa on, hedelmäisyys tulee mukaan, jopa hillitty katkeruus. Vähän outo tämä silti on, ihan kuin Sabroa olisi taas heilahtanut soppaan. Cafe Pacifico, 29.11.2025.

Prizm Naive Melody

Kalevankadun Bartissa tuli usein käytyä, mutta konseptin muututtua Cafe Pacificoksi en kertaakaan. Baari sai nyt lopulta mittavan olutvalikoimansa esille Untappdiin ja suuntasin heti sisään. Painopiste on siirtynyt ruokaan ja cocktaileihin, mutta olutta edelleen huomattavasti tarjolla. Montpellierin alueen laatupanimolta sumukaljaa, 6,0 %. Sabro, BRU-1, El Dorado. Samea, vaalea väri. Sitrushedelmiä aromeissa, appelsiinia ja mandariinia. Sabron mausteinen minttuisuus hallitsee makua reippaasti. Olin jo melkein unohtanut tämän vitsauksen. Alkupuistatuksen mentyä ohi hedelmäisyys nousee hyvin esiin, raikkautta on. Jälkimaku jää tyhjäksi, mutta ihan ok-kamaa. Cafe Pacifico, 29.11.2025.

Sibeeria Rozkrojeno (Vánoční NEIPA)

Joulusumua Tšekistä, 7,0 %, Citra, Nelson Sauvin, Nectaron. Vaaleaa ja sameaa. Oikein raikas trooppinen tuoksu, ananas ja mango. Maussa samoja elementtejä, hyvä mehuisuus, kuivaa silti. Erittäin puhdaspiirteinen. Kepeä jälkimakukin. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.11.2025.

Günther-Bräu Lagerbier Bernstein

Frankenista kaunista olutta, kirkas meripihkan väri tosiaankin, 4,9 %. Tuoksu hieman yrttinen. Maku on maltainen, kevyesti pähkinäinen, mutta vähän karkea. Ehkä tuntemus johtuu edellisen cask stoutin pehmeydestä. Hyvin kuiva, mutta ei mainittavaa katkeruutta. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.11.2025.