Ykkösenä vaaleaa kirkasta kultaista olutta. Maltainen tuoksu. Melko täyteläinen maku, lievää makeutta. Jälkimaku on kuivempi, mutta ei erityisen katkeraa. Kullanväriä kakkosessakin, mutta nyt lievää utuisuutta. Esterinen belgihiivainen tuoksu. Kevyesti pippurinen maku, ehkä vähän savuisuuttakin. Miellyttävän pehmeää, jälkimaku on kuiva, hyvä juotavuus.
Kolmas on varsin samannäköinen kuin edellinen. Ei aivan kirkas. Nyt tuoksussa on makeaa happamuutta. Hieman lannantuoksuakin tai Wolt-kuskin hanskaa. Maku on kirpeän rustiikkinen, paljon lievemmin happamuutta kuin tuoksussa. Mukavan kuivaa, tässäkin juotavuus yllättävänkin kohdallaan. Nelonen on tumman punaruskeaa. Makean maltainen tuoksu, hyvin lievästi paahteisuutta, enemmän leipäinen. Maku on kevyesti maltainen, hennosti makea. Ei jälkimakua.
Kiinnostavasti kaikki ensimmäiset neljä selvästi erityylisiä toisistaan. Numero yksi oli Lvivske 1715 Ukrainasta, 4,5 %, 13 EBUa. Tuttu jo viime talvelta Finnoon kartanosta. Kakkosena Fiskarsin Aurora Blonde, 6,0 %, 20 EBU, tuttu sekin. Kolmonen myös Fiskarsilta Spontané Koelschip Series #1, 5,5 %, 12 EBU. Tätähän Fiskarsin Jari Leinonen maistatti alkusyksystä Brukettin uuden palatsin tupareissa. Nelosena sitten Nokia Keisari Dark, 4,5 %, 20 EBU. Hieman hämmentävää, että Alko ottanut tällaisen oluen myyntiin. Olen ehkä joskus ennenkin juonut tätä, mutta blogissa ei aiempaa arviota.
Toinen neljän oluen setti käyntiin numerolla viisi. Hyvin vaalea kellertävä olut. Ei aivan kirkas. Trooppishedelmäinen tuoksu, herukanlehtiä ja kissanpissaa varsin voimakkaasti. Pehmeä maku, mutta ohuempi ja vähemmän intensiivinen kuin tuoksu. Tyhjähkö on jälkimakukin, mutta puhdasta kyllä on. Kutonen ensimmäinen kunnolla samea, hyvin vaaleakin. Tuoksussa on nyt kirpeää sitrusta, mutta myös ananaksen aromeja. Mangomelonia maussa, pehmeää, mehuista. Selvästi täyteläisempi kuin edellinen, hyvin miellyttävä, kuivakin. Ei kuitenkaan mainittavaa jälkimakua.
Session seitsemäs olut on väriltään syvemmän keltainen, ei aivan kirkas, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on hennon yrttinen, ehkä ripaus happamuutta ja maakellaria. Matalahiilihappoinen maku, kevyesti hedelmäinen, ohut, hieman mallastakin. Hyvin epämääräinen, hieman epäpuhdas, melkein flätti. Jotain tässä on mennyt reisille. Seuraavana numero kahdeksan, joka on tummanruskea. Hyvin voimakas pistävä aromi, mausteisen yrttinen, silti makeahko. Maku on pehmeän maltainen, lievästi paahteinen, keskitäyteläinen, kuivahko. Tuoksu antoi odottaa persoonallisempaa jälkeä, maku on tasapainoisen hillitty, ehkä vähän tylsäkin. Mutta juotavuus oikein näppärää.
Numero viisi on Amity Weavers Gluten Free Pale Ale, 4,0 %, 33 EBU. Tämäkin jo aiemmin tuttu Brukettin näytelähetyksestä. Kutonen saman Amityn Waterpistol Juicy Pale, 4,6 %, 26 IBU. Nyt selvästi paremmassa kunnossa kuin kovasti vaahdonnut aiempi näytetölkki. Seiska Nokia Keisari Strong NEIPA, 6,5 %, 15 EBU. Eipä ihme, että maistui omalaatuiselle. Numero kahdeksan taas Amitya, Amethyst Plum Porter, 4,6 %, 25 EBU. Tätähän ehdin juoda jo caskistakin.
Sitten loppusuora, jossa kolme tummaa olutta. Numero ysi on tummanruskea, punertava, paahteinen ja kevyesti maltainen tuoksu. Maku on pehmeä, samankaltainen kuin tuoksukin. Ohuehko, kuivahko, ei suuri elämys, mutta simppelin puhdaspiirteinen kyllä. Jopa tunnistettava katkeruus jälkimaussa. Kymppi on varsin samannäköinen kuin edellinen. Nyt on makeaa tuoksua, luumuista hedelmäisyyttä, marjojakin. Hyvin pehmeä, täyteläisen hedelmäinen maku, vähän tammen vivahdettakin. Makeaa on, mutta samalla monimuotoisuutta. Loppua kohti kuivuu hienosti ja todella pitkällä viiveellä tulee jopa hieman tuhkainen katkeron nipistys. Session miellyttävin juoma tähän mennessä ilman muuta.
Session viimeinen olut lopulta aivan musta ruskealla vaahdolla. Tuoksu on makeahko ja hienoisesti mausteinen. Kuiva pehmeän täyteläinen maku. Melko suoraviivainen, mutta voimakasta hedelmäisyyttä ja kuivuu vielä hienosti loppua kohti. Nämä kaksi viimeistä olutta kyllä pelastivat muuten vaisuhkon setin.
Numero yhdeksän oli Nokia Keisari Stout, 5,5 %, 43 EBU. Tämä oli käsittääkseni itselle jopa ensikokemus tuotteesta. Kahden vaatimattoman nokialaisen jälkeen tämä oli positiivinen yllätys, voisin jopa ostaa jatkossa. Kymppi oli melkoisena yllätyksenä Lvivske Porter, 8,0 %, 31 EBU. Olisin arvannut englantilaiseksi, mutta todella hieno olut. Yllätys oli viimeinenkin, Mallaskoski Pillars of Night Imperial Stout, 9,5 %, 71 EBU. Mallaskoski on ennenkin onnistunut vahvoissa oluissa ja tämä on kyllä todella mallikas. Tällä tarjonnalla onkin mukava nyt liukua kohti itsenäisyyspäivää.
Lämmittelyesiintyjä oli juuri lopettanut, kun saavuin konserttipaikalle. Yleisöä varsin runsaasti, ei kuitenkaan varmaan aivan täynnä. Mould esiintyi siis yksinään sähkökitaran kanssa. Tuttua särösoundia ja voimakasta laulua, 65-vuotias sankari tuntui olevan hyvässä kunnossa. Varsin yhtenäinen, jopa monotoninen setti. Ei vivahteita paljoakaan, mutta eipä niitä ollut Hüsker Dünkään tuotannossa. En tunnistanut kappaleita, mutta Mouldin tuotanto on laaja ja olen siis kuullut vain kaksi levyä. 75 minuutin kohdalla varsinaisen setin päätteeksi kuultiin kuitenkin If I Can't Change Your Mind, tosin hyvin erilaisena sovituksena kuin Sugarin levyllä. Vielä kaksi lyhyttä encorea ja se oli siinä. Mutta kun katson netistä settilistaa, niin olihan siinä Sugarin Hoover Dam sekä Candy Apple Greylta Too Far Down ja Hardly Getting Over It. Olen kuunnellut näitä levyjä runsaasti kuluneen viikon ajan, mutta eipä Mouldin kappaleet kovin tarttuvia ole. Ihan kunniakas oli keikka, mutta ei minusta vieläkään Mould-fania tullut.
