Suomi - Puola 2-1

Puolan maajoukkue saapui Helsinkiin täydessä sekasorrossa. Supertähti Lewandowski kieltäytyi pelaamasta ennen kuin päävalmentaja Michał Probierz saa kenkää. Kapinamielialaa lietsoi vielä muiden pelaajien tiedote, jonka mukaan Lewandowskin kapteenistatuksen poisto oli pelkästään Probierzin päätös, ei heidän. Ilmeisesti kannattajatkin olivat täysin Lewandowskin puolella. Kaiken huipuksi Probierzin uusi kapteenivalinta Ziełinski loukkaantui harjoituksissa pelikelvottomaksi. Tämä tuli kuin taivaanlahjana Jacob Friisin Suomelle, joka oli pakkovoiton edessä kolmen surkean esityksen jälkeen. 

Tallustelin paikalle tummenevassa illassa silti melko vähäisin odotuksin. Pettymysten loputon ketju 1970, 1974, 1978, ..., 2022 saisi todennäköisesti jatkoa, jos voittoa ei tule. Olympiastadionilla väljää, varsinkin pääkatsomossa. Melko paljon äänekkäitä puolalaisia eteläpäädyssä. Friis teki kaksi vaihtoa, Jensen ja Kamara sisään, Alho ja Ivanov pois. Parempi näin. Kaikesta huolimatta Probierz sai kentälle 11 pelaajaa, jotka hallitsivat alkuvaiheita. Kapteenina nyt toppari Bednarek. 11. minuutilla Uronen pelasti hämmästyttävästi Matty Cashin lähilaukauksen. Suomi tuli vähitellen paremmin mukaan, vaikka kyllä hyökkäysten käynnistäminen on yhtä kivireen työntämistä. Puolen tunnin kohdalla Pohjanpalo loi Puolan maalille kunnon hässäkän. Pallo ei mennyt maaliin, mutta VARilla tarkasteltiin Puolan maalivahdin otteita Lodin kimpussa. Varsin yllättävästi pallo pilkulle ja Pohjanpalo tykitti keskeltä sisään. Tunnelma piristyi koleantuulisessa katsomossa huomattavasti ja Puola ei saanut enää kunnon otetta ennen taukoa.

Yllättäen Suomi ei jähmettynytkään kilpikonnapuolustukseen kuten perinteisesti johtotilanteessa on käynyt. Uusia tilanteita luotiin ja 53. minuutilla toppari Hoskonen puski jopa ylärimaan. Tunnin kohdalla puolalaiset hyvin tunteva Benjamin Källman Pohjanpalon tilalle kärkeen. Suomi sai heti vastahyökkäyksen, Antman pääsi läpi ja vapautti luukulta Källmanin helppoon maalintekoon. Hämmästyttävää. Puolan huono henki alkoi paistaa läpi, kunnon rytminvaihdosta ei todellakaan näkynyt. Silti epämääräisestä tilanteesta pallo lirui hyvin pelanneen Hradeckyn taakse, maalintekijäksi löydettiin Kiwior. Silmissä vilisi filminauhana tietysti tutut painajaiset vuoden 1997 Unkari-matsia myöten.

Sitten tapahtui yllättävää 73. minuutilla. Suomi antoi kulmapotkua oikealta, Puolan pelaajat juoksivat Suomen penkille ja viittilöivät samaan kulmaukseen. Molempien joukkueiden lääkintähenkilökunta juoksi samaan kulmaukseen. Olin E3-katsomossa kuolleessa kulmassa, mutta ainakin kaikki pelaajat olivat jalkeilla. Vähitellen selvisi, että katsomossa oli sairauskohtaus. Hetken päästä tuomari komensi pelaajat pukukoppiin. Peli oli poikki 45 minuuttia. En oikein ymmärtänyt miksi tapahtumassa niin kauan meni, ambulanssi oli käsittääkseni paikalla parissa minuutissa. Tauon aikana Puolan kannattajat pari kertaa alkoivat kovaäänisesti vaatia jotain ja Pohjoiskaarre hiljensi heidät buuaamalla. Kuulin jälkeenpäin, että vaatimus koski Probierzin eroa. 

Joka tapauksessa puoliltaöin peliä jatkettiin lyhyen lämmittelyn jälkeen. Puola oli aktiivisempi, mutta ei saanut tasoitusta aikaan. Aivan samaa sykettä ja tempoa kummallakaan joukkueella ei ollut välikohtauksen jälkeen. Ilahduttavasti se pakkovoitto nyt Suomelle tuli ja jatkomahdollisuudet pysyivät hengissä. Ikävä kyllä karmaiseva tasapeli Liettuassa jäänee kuitenkin ratkaisevaksi epäonnistumiseksi.

Mick Herron: Slough House

Kahden novellin jälkeen Herron julkaisi 2021 täysimittaisen romaanin Slough House -sarjaan mielikuvituksettomasti samalla nimellä. Toki sarjan avausosan nimi oli lokaation asukkaiden mukaan Slow Horses. Tällä kertaa romaanissa on kansainvälisempi juoni, mukana on Putinin Venäjän novitšok-toimihenkilöt muiden muassa. Yksi kuolleeksi luultu slow horse palaa henkiin. Tuli mieleen Charles Willefordin klassikkoteos New Hope for the Dead. MI5-tirehtööri Diana Taverner on entistäkin häikäilemättömämpi ja groteskin Jackson Lambin poliittinen epäkorrektius ylittää kaikki rajat. Väkivaltaa on enemmän kuin ennen, mutta se on perusteltua venäläisten tultua kuvioihin. Populistipoliitikoille vinoilu vähän laskee tarinan tehoja. Loppuratkaisu iskee ilmat pihalle. Ehkä koko sarjan vakuuttavin teos. Ei mestariteos, mutta ei enää kovin kaukana. Huumori on mustaa, mutta nautinnollista. Jackson Lambin tappolistan keulilla on henkilö, joka keksi "fruit-flavoured beerin". Sarjassa on vielä ainakin kaksi romaania ja yksi novelli. Ei voi jättää kesken.

Espanja - Portugali 2-2 j.o. 3-5 rpk

Kansojen liigan finaali Münchenissä. Iberian naapureilla ykkösmiehistöt jalkeilla. Toki Rodri pois ja Olmo penkillä. Suhteellisen tasainen alku ja sitten ote Espanjalle. 13. minuutilla Yamal hankki vapaapotkun 16:n kulmalta. Veti itse pahasti yli. Heti perään Pedrillä avopaikka, vähän ohi. Ja Williamsin veto vähän yli. 21. minuutilla Zubimendi sai sisään sekavasta tilanteesta. Oyarzabal, Zubimendi itse ja Yamal rakensivat tilanteen. 26. minuutilla Nuno Mendes tasoitti yksilösuorituksella takanurkkaan. Portugali pystyi maalin jälkeen rikkomaan Espanjan pelin paremmin. Mutta puoliskon lopussa Oyarzabal rankaisi boksista Pedrin ulkosyrjäsyötöstä.

Bruno Fernandes teki hienon tasoituksen puolustusvirheestä 48. minuutilla, mutta tilanteessa seniilin Cristianon paitsio. 61. minuutilla Nuno Mendes rakensi samalle seniilille kimmokkeella tasoituspaikan luukulle. Pedri aikaili jatkossa omassa tilanteessaan. 75. minuutilla 33-vuotias Isco kuuden vuoden tauon jälkeen maajoukkueeseen, Pedri vaihtoon. 83. minuutilla Iscolta hyvä veto, jonka Diogo Costa torjui. Cristiano vaihdettiin lopulta pois. 

Jatko-ottelussa Semedolla hyvä paikka viedä Portugali johtoon. Espanjaa ei oikein enää näyttänyt ottelu kiinnostavan. Nuno  Mendes purjehti boksiin ja kaatui. Jatkossa torikokouksia ja tönäilyjä. Mendesillä myöhemminkin tekopaikka. Sitten odoteltiin pilkkuja. Niissä Morata epäonnistui, kaikki portugalilaiset onnistuivat. Espanja mokasi kyllä avauspuoliskon jälkeen totaalisti.

Suomi - Hollanti 0-2

Olutfestarin jälkeen vielä rentoutumista hotellihuoneessa TV-jalkapallon parissa. Ronald Koemanin Hollanti parhailla pelaajillaan Olympistadionilla, MM-karsinnat otetaan tietysti tosissaan. Suomella viisi puolustajaa. Pohjanpalo ja Antman sentään avauksessa. 6. minuutilla Kairisella hirvittävä virhe ja Brasilian Corinthiansissa nykyään pelaava Memphis rankaisi armotta. Toinen maali lähellä 11. minuutilla, mutta Hradecky vielä pelasti Frimpongin viimeistelyn. 23. minuutilla Dumfries vapautui lähietäisyydelle Gakpon keskityksestä. Verkko heilui. Suomi ei oikeastaan päässyt hyökkäämään ollenkaan. Toinen puolisko löysää pelailua. Käytännössä koko homma ratkesi jo Kairisen virheeseen. Mutta tuskinpa kukaan pistettäkään odotti Jacob Friisin ryhmältä, jota ammuttiin omaan jalkaan nuorisomaajoukkueen takia. Se on minusta virhe, toiseksi lohkossa olisi ollut täysipainoisella panostuksella mahdollisuuksia. 

Lepra Beer Fest 2025

Kuulin viimevuotisesta ensimmäisestä Lappeenrannan olutfestivaalista niin paljon hyvää, että hankin lipun heti, kun ne tuli myyntiin. Perjantaille oli estettä, joka sittemmin kuitenkin raukeni. En muuttanut suunnitelmia vaan lauantaiaamupäivänä saavuin Idän pikajunalla Etelä-Karjalan sykkivään sydämeen. Jostain syystä VR ei enää illalla liikennöinyt ollenkaan Helsingin suuntaan, jokin suunniteltu kunnostustyö viikonloppumatkailijoiden riesaksi. Onnekkaasti sain kuitenkin huoneen aivan juhla-alueen vieressä olevasta hotellista. 

Kävelin Rakuunamäelle halki kaupungin, aika navakka tuuli. Klo 12:45 en saanut vielä huonetta ja festivaali starttasi klo 14. Maleksin kuitenkin viereiseen Tuju Taproomiin ja sehän olikin jo mukavasti auki.    Verryttelyolueksi uuden tulemisen tehnyt Närhen Munat, jonka ensikohtaaminen oli pari vuotta sitten Myyrlinnussa. Ehdin jo moikkaamaan mm. isäntäkaksikkoa TUomas Mäkiniemeä ja JUkka Monosta. Juha "Frank" Jurvanen esitteli paikan hämmentävää Makkispekkis-uutuuspizzaa. Sitten pyörähdinkin hotellissa ja sain siirrettyä repun huoneeseen.

Palasin festivaalin portille noin klo 13:53 ja kaksihaarainen jono oli jo melko pitkä. Pääsin nopeampaan jonoon, kun olin älynnyt lunastaa rannekkeen taproomin puolelta verryttelyoluen yhteydessä. Lasi kouraan ja homma käyntiin. Olin rennolla asenteella liikkeellä, en ollut tutkinut tarjontaa etukäteen millään tavalla. Aluksi suuntasin Jay Pollardin Dry & Bitter -tiskille ja luulot pois tuplasumulla Great Gig In The Sky. Amerikkalaisia ja australialaisia humalia, 8,5 %. Makeahkoa, täyteläistä, miellyttävää. L:n muotoinen kapeahko, mutta pitkä tila taproomin punatiiliseiniä syleillen. Kaikki panimot tiiviissä rivissä. Himon Teemu ja Lotta DJ-rooleissa nyt. Paljon tuttuja pörräili paikalla tietenkin. 

Cult of Oak oli ennestään itselleni täysin tuntematon panimo West Midlandsin Black Coutrysta, siis mildin ytimestä. Tarjolla ei kuitenkaan mildia, vaan päätin kokeilla Farmhouse Nectarine Sorachi Saisonia, 5,9 %. Melkein kirkasta. Hyvin hapan intensiivinen tuoksu, funkia brettaisuutta. Hedelmäistä, kuivaa, puumaisuutta. Ei mikään saison eikä muutenkaan tyylisuosikkejani, mutta olihan tämä persoonallinen ja mielenkiintoinen. Varmaan Sorachi Acea, mutta se ei noussut erityisen pinnalle. Seuraavaksi paluu mukavuusalueelle ja Salamalta Alefarm-kollaboraatio Sparks Igniting. 6,0 %, IPA. Strata, Enigma ja Mosaic. Vaaleaa ja sameaa. Sitrusta hyvin. Pehmeää ja täyteläistä. 

Sitten tapahtui festivaalin yllättävin episodi. Seisoskelin DJ-katoksen vieressä, kun joku tuntematon aurinkolasinen herra kävi pyytämässä Teemu Lahtiselta Pet Shop Boysin Springsteen-koveria Last to Die. Perusteluna se, että kun Arde on tuossa ja se on kova Springsteen-fani. Hämmentävä tapaus ja yritin jututtaa kaveria, joka kuitenkin häipyi nurkan taakse. Tuollaisesta koverista en ole kuullutkaan. 2007 ilmestyneen Magic-albumin Irakin sodasta inspiroitunut Last to Die on originaalina tietysti suosikkejani. Livenä sen kuulin seuraavana vuonna Olympiastadionilla.

Tilanne vaati lisää juotavaa ja vuoroon unkarilainen Mad Scientist Lost Jam. 7,3 %, IPA, kollaboraattorina Marylandin Berlinin Burley Oak. Humalina Simcoe, Mosaic, Amarillo, Cascade, Chinook. Tavallaan sekoitus unkarilaisten Jam72-oluesta ja marylandilaisten Lostista. West coast -tyyliä. Sitruksinen ja pehmeä tämäkin. Ei katkeroa. Teemu soitti sitten Pet Shop Boysin Last To Dien. Melko kovassa tuulessa en kovin kuullut, se oli tietysti tarkoituskin, olutfestivaalilla musiikki ei saa olla pääosassa. Melodia tuttu, kovilla bassoilla. Tennantin laulusoundi kyllä tekee biisin lähes tunnistamattomaksi. Mielenkiintoinen koverivalinta kyllä ja kiitoksia tuntemattomaksi jääneelle ehdottajalle.

Temperancen tiskillä oli itse Micky ja tarjolla uutuus WCIPA Mondo Cane, 7,0 %, Mosaic, Cascade, HBC 630. Hyvin pihkainen tapaus. Tässä kohti sosiaalinen tilanne tiheni niin, etten saanut kirjattua enempää muistiinpanoja. Karelian Buysin tiskillä Tuomas tarjoili session ainoan imperial stoutin. Burley Oakin Eternal Midnight, 12,0 %. Hieman makeutta tuoksussa. Maussa enemmänkin, suklaata ja karamellisuutta. Ei pastry-tason sokerisuutta, mutta ei jäänyt kauaksikaan. Siirryimme Ari Nyforsin kanssa taproomiin, jonka pizzalista olikin uusiutunut täysin sitten viimekäynnin. Päädyin Salamoi-tuotteeseen, koska peruna ei oikein minun juttuja ole. Tujun Napoli-tyyliset on suuntauksen parasta A-ryhmää, reuna ei ole pullapitkoa eikä keskusta juustokeittoa. Monosen Jukka tarjoili maistiaisen epämääräisestä päärynäviinistä, calvados-fiilistä.

Chris Pilkingtonin Tuletorn-tiskiltä Superbloom. Tripla-IPA, 10,5 %. Sameaa, hedelmäistä, makeaa. Puhdastahan tämä on, mutta kuivempiakin on maistettu. Coloradolais-ranskalaiselta Outer Rangelta sumu-IPAa In the Steep. 6,7 %, Citra sinkkuhumalana. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmää, mehuisuutta. Liian kylmää. Kuivaa, ei katkeroa. Lopuksi ehdin vielä ryystää Revenantin uutuuksista eniten kehuja kerännyttä Tujulla tehtyä TDH Bedlamia. Ei siis aivan sama olut kuin viimevuotinen Bedlam. Nelson Sauvin edelleen sinkkuna, 10,0 %. Samea, appelsiinituoksua. Kuivaa, intensiivistä. Ei jälkimakua. Aika miellyttävää kyllä. 

Festivaali oli kyllä kohunsa ansainnut. Yhtään huonoa olutta ei tullut vastaan ja tunnelma oli loistava. CoolHeadiä lukuunottamatta ehdin tsekata kaikki panimot, mutta paljon jäi tietysti jatkotutkimusten aiheeksi. Taproomin puolelta olisi pitänyt kokeilla ainakin Hiiumaan ja Tujun barleywine Tummahammas. Mutta hyvin tyytyväisenä tallustelin hotelliin jalkapallon pariin. Lappeenranta, Tuju Taproom, 7.6.2025.

Enegren The Lightest One

Hellesiä Etelä-Kaliforniasta Los Angelesin pohjoispuolelta, 4,8 %, 21 IBU. Todella maltaista, yllättävän täyteläistä. Ei paljoa katkeruutta, mutta onnistunut tapaus ilman muuta. Ilahduttavaa, että näin kaukana Baijerista halutaan jäljitellä oluttyyliä. Ja ilahduttaa se, että siinä onnistutaan. Juova, 6.6.2025.

Social Brewing Lab By Maku Ydin Batch 2 American Dark Ale

Alkon maistelun jälkeen lounaalle Bruuveriin. Ydin-oluesta uusi erä, tyylikin vaihtunut. Tumma jenkkiale siis, 6,0 %, Simcoe. Mahonginruskea, melko kirkas. Paahteinen ja makea maku. Fariinisokerin kaltaista makeutta. Olen törmännyt siihen ennenkin, se tulee jostain karamellimaltaasta. Kuivempaakin osaa rungossa on, pieni jälkimaun katkeruuskin. En kokonaisuutena kuitenkaan erityisemmin tykännyt. Tyylinmukaista tämä lienee. Bruuveri, 6.6.2025.

Alkon uutuusteisting 6.6.2025

Nyt keskityin Alkon pruuvissa pelkästään oluisiin, joita oli tällä kertaa viisi. Aloitin sokkona hommelin. Nyt en rynnännyt heti klo 9 maistelupaikalle ja tilassa oli jo muitakin kuin isännät. Neljä viiniherraa ja J.T. Laakso. 

Ensimmäinen syvänkeltainen ja samea. Kypsän hedelmäinen tuoksu. Hieman hapan hedelmäisellä tavalla, voisi epäillä hedelmälisäystä. Ei juuri katkeruutta. Vähän hiilihappoa, lähellä flättiä. Kuiva kokonaisuus, melko täyteläinen hedelmäinen runko.

Kakkonen punainen, tarkoittanee marjaa tai hedelmää. Sameaa. Nyt on happamuutta reilusti tuoksussa. Intensiivistä marjaisuutta myös. Marjainen maku, vähemmän hapan kuin tuoksu. Melko makea, trooppista hedelmäisyyttä, ei jälkimakua. 

Kolmannessa enemmän vaahtoa, hyvin vaaleaa, hyvin sameaa. Ananasta, trooppista hedelmää, herukan lehtiä, bensaa. Mehuinen mango ja aprikoosi tulee maussa ananaksen rinnalle. Hyvä juotavuus, ei kovin täyteläinen. Raikkautta on, tykkäsin.

Nelonen aavistuksen tummempi kuin edellinen, sameaa ja vaaleaa tämäkin. Tuoksu vähemmän intensiivinen, oksaisempaa hedelmäisyyttä. Kypsää appelsiinia myös. Maku on ananaksen ja mangon suunnalta, varsin pehmeä. Ei niin hyökkäävä, mutta uhkaa jäädä vähän lepsuksikin. Futisfilosofi Mixua siteeraten löysä on löysä. Jopa ohut. Ei peräkärryä, mutta puhdaspiirteinen. 

Vitonen melkein yhtä syvän keltainen kuin ykkönen. Tarjoiluastian pohjalla selvästi sakkaa. Kypsää hedelmäisyyttä aromeissa, hieman happamuuttakin sivussa. Yrttejäkin. Maku on mausteinen, hieman eilisen Himo Homon tapaan. Täyteläistä trooppista hedelmää kyllä on, hieman ylikypsästikin, maussa ei hapanta vivahdetta. Kuivuu loppua kohti, melkeinpä kevyt katkeruuskin. 

Katsoin sitten tuotetiedot. Ykkönen oli To Øl Chugwork Orange, 3,8 %, 15 EBU. Valmistajan tyyliluokitus cream ale, eli laktoosia varmaan. Ilmeisesti ei lisättyä hedelmää. Uudelleen maistettuna makeus tulee enemmän esiin, toki nyt lämmenneenä. Kakkonen on Duckpond Parabolic Quadruple Fruited Gose, 6,0 %, 0 EBU. Vadelmaa, guavaa, banaania ja vaniljaa. Ei yllättävää tässä mitään.

Kolmosena Moersleutel Blueprints: Toaster IPA, 6,0 %, 35 EBU. Kollaboraattorina ranskalainen La Débauche, humalina Rakau, Nelson Sauvin, Citra. Ei yllätyksiä myöskään. Neljäs oli Pühaste Peoleo DDH IPA, 5,8 %, 25 EBU. Gluteeniton ja Strata sinkkuna. Viimeinen oli vanha tuttu Frontaal For The Love Hops Double NEIPA, varmaan Pink-versio. 8,0 %, 32 EBU. Vic Secret, Galaxy, Eclipse. Eipä olekaan samat humalat kuin Pinkissä. Nimessä ei siis nyt väriä vaan nuo Australian humalat. 

Mielenkiintoista kokeilla tosiaan sokkona oluita, vaikka nytkään ei kovin herkullisia oluita kohdalle osunut. 

Maku Työmiehen Wehnänen Sahti, cask ale

Kuusi vuotta sitten ennen covidia pääsin juomaan Urhon sahtipäivillä Makun tekemää Työmiehen Mustaa Sahtia. Nyt huomasin Barley & Baitin käsipumpussa vehnäsahtia samasta Tuusulan panimosta. Siis olisiko tosiaan brittiläisen cask-käsittelyn läpikäynyttö sahtia? Ehkä, ehkä ei, mutta pakkohan sitä oli maistaa. Vahvaa kamaa, 9,1 %. Ulkonäkö yllättävän neipainen. Samea ja vaalea. Esterinen tuoksu. Hieman banaania, makeutta, hedelmäisyyttä. Puhdasta on. Pysyy onneksi kuivana alkumakeudesta huolimatta. Täyteläistä, ei huono. Oikeastaan miellyttävääkin.  Barley & Bait, 5.6.2025.

Himo Homo Go Deeper

Pirkkalan Himo ja Peter Tammenheimo julkistivat perinteisesti jo kolmannen Pride-oluen. Ensimmäisessä julkistuksessa kaksi vuotta sitten olin paikalla Barley & Baitissa, mutta viimevuotisen oluen sain vasta jälkitoimituksena. Nyt pääsin taas mukaan suoraan Hakan Messorem-mayhemistä. Tämänvuotinen Homo on hazy west coast double india pale ale, 8,0 %. Peterin lisäksi paikalla olivat Himon Teemu Lahtinen ja Kalle Hirvikoski. Humalat hieman harvinaisempia, katkerossa saksalainen Herkules ja aromeissa englantilainen Harlequin sekä uusiseelantilainen Moutere. Peter kertoi, että amerikkalaisia humalia haluttiin välttää tällä kertaa, ilmeisistä ns. yleisistä syistä. IBU-lukema jopa 81. Täysiverisen heizin ulkonäkö, vaaleaa ja sameaa. Maussa selvää yrttisyyttä ja mausteisuutta, vähemmän hedelmäisyyttä. Erittäin kuiva, erittäin hyvä juotavuus, oikein näppärää katkeruutta jälkimaussa. Persoonallisempi tapaus selvästi, Harlequin tässä ehkä on pääroolissa. Neljä viikkoa keitosta, ehkä ei vielä aivan parhaimmillaan. Tykkäsin kyllä, välillä mehuisuuden rinnalla on mukava maistella mausteisempaa kamaa. Barley & Bait, 5.6.2024.

Messorem Temporalis #0033

Sameaa ja vaaleaa. 10,0 %, tripla-IPA, Nelson Sauvin, Galaxy, Riwaka, Citra. Trooppista hedelmää. Pehmeää nektarisuutta. Kuivaa, raikasta ja puhdasta. Alkoholisuus peittyy hyvin hedelmäisyyteeen. Laatu on tällä panimolla täysin pettämätöntä. Oluthuone Haka, 5.6.2025.

Messorem Fil d'Arrivée

Tuplasumu, 8,0 %, Citra, Talus, Azacca. Sama ulkonäkö. Talus tuntuu heti maussa mausteisuutena. Kuohkeaa mehuisuutta kuitenkin sen takana. Ilman Talusta tämä maistuisi miellyttävämmältä, mutta kieltämättä omaperäisyyttä saadaan näin. Mausteisuus jatkuu jälkimakuun asti. Oluthuone Haka, 5.6.2025.

Messorem Levée Des Corps

Messoremin hanavaltaus Hakassa. 6,6 %, Mosaic, Vic Secret, Amarillo. Sumua taas St. Lawrencen tai Saint-Laurentin yllä. Vaaleaa, raikasta ja kirpeää. Mehuisuutta on hyvin, erittäin puhdaspiirteinen. Ei katkeruutta, mutta se olisikin yllättänyt. Oluthuone Haka, 5.6.2025.

Saksa - Portugali 1-2

Kansojen liigan varsin keinotekoisen turnauksen semifinaali Münchenissä. Sadetta reippaasti, ottelun alkuakin siirrettiin 10 minuuttia. Joshua Kimmichille sadas maaottelu, Cristianolla kasassa 220. Saksalla paljon minulle tuntemattomia pelaajia. Portugalin ryhmä paljon tutumpi. PSG:n CL-voittajista Vitinha penkillä ja Joao Neves omituisesti oikeana pakkina. Saksa alussa aktiivisempi. 20. minuutilla Goretzkalla hyvä vetopaikka, mutta Diogo Costa kesti. Portugalillakin tilanteita, mutta viimeistelyssä heikkoutta. 33. minuutilla Netolla tekopaikka, mutta puolustussysteemi toimi.

Tauon jälkeen Kimmich vapautti Wirtzin maalintekoon. Tunnin kohdalla paljon vaihtoja. 63. minuutilla tasoitus, Conceiçãon soolosuorituksella takanurkkaan. Portugali hallitsi, Nuno Mendes syötti ja paitsion näköisestä tilanteesta Cristiano maalasi, mutta jostain syystä maali hyväksyttiin. Saksa šokissa, ei saanut enää otetta. Adeyemi 82. minuutilla sai pallon tolppaan. Ter Stegen pelasti lopussa Portugalin tyrmäysiskut, mutta tappio silti tuli. Täydellinen katastrofi Saksalta.

Olari Hazy Hoodz Classics

Klassisempi versio uusista Hoodzeista on periaatteessa hyvin samanlainen. 6,7 %, 50 IBU, mutta nyt humalina Citra, Simcoe ja Mosaic. Ulkonäkö ei ole ehkä niin tiiviin samea kuin Tropicsissa. Tuoksussa on appelsiinia ja ananasta. Oikein raikkaasti. Kuivana olut pysyy, maltaista runkoa on riittävästi ja katkeruus on tuntuvaa. Erot ovat yllättävänkin pieniä, ehkä humalat eivät loppujen lopuksi kovin paljoa maultaan poikkea. Mutta tärkeintä tietysti, että erittäin hyvältä tämäkin maistuu.

Olari Hazy Hoodz Tropics

Olarin pitkäikäisessä Hazy Hoodz -sarjassa nyt saatavilla kaksi uutta variaatiota. Tropicsin humalina ovat Nelson Sauvin, Nectaron ja Strata. 6,7 %, 50 IBU.  Tätä tuli maisteltua viime viikolla Hagströmin keittopäivänä, mutta nyt paneutuneempi testaus growlerin kautta. Sameaa ja vaaleaa on. Erittäin voimakas sitruksinen tuoksu, muistuttaa eniten appelsiinia. Pehmeää ja kuivaa, kuohkeaakin. Erittäin kuivaa ja perässä seuraa tuntuva katkeruus Olarin ilahduttavaan nykytyyliin. 50 IBUa tässä kontekstissa tuntuu oikein purevalta. Hyvä tasapaino tässä on muutenkin kaikin puolin.

Root + Branch The Assayer (March 2025 / Batch 9)

Juovassa vain riittää Root + Branchin oluita Long Islandilta. Viime viikolla Helsingissä vieraillut Matt asuu aivan pikkupanimon vieressä ja ei tahtonut uskoa silmiään, että näitä oluita on täällä hanassa. 10,0 %, Citra ja Comet. Tiheää sameutta ulkonäössä. Paksua ja täyteläistä. Edellistä selvästi kuivempaa. Mutta makeutta on kyllä tässäkin jonkin verran. Katkeruutta sitten ei. En oikein innostunut tästäkään, tältä panimolta on ollut saatavilla parempaa. Juova, 4.6.2025.