Mick Herron: Joe Country

Herron jatkaa Slough House / Slow Horses -sarjaansa tutuilla hahmoilla ja tutulla tyylillä. Otsikon joe tarkoittaa vakoiluslangilla kentällä toimivaa agenttia. Tarina jatkaa suoraan edellisen The Marylebone Dropin episodia traagisemmissa merkeissä. Huumoria on muutenkin tavallista vähemmän. Diana Taverner on nyt MI5:n ykköspomo ja politiikan korruptoituneisuus pukkaa etualalle. Mukana sekoilee jopa prinssi Andrew. Tapahtumat lähtevät kiihtymään keskeisen hitaan hevosen River Cartwrightin David-isoisän hautajaisista, jonne saapuu myös kutsumatta ex-CIA loose cannon Frank Harkness, joka on myös Riverin isä. Varsinainen joe country on tällä kertaa Pembrokeshire, Walesin lounaisin kolkka, jota riivaa suomalaistyyppinen lumimyrsky. Ruumiita tulee huomattavasti ja yksi hahmoista vertaa menoa Stalingradiin. Harmittavasti Herronin proosa hyytyy huomattavan mössömöiseksi loputtomalta tuntuvissa toimintakohtauksissa. Alkupuolen valmisteluissa rytmi säilyy huomattavasti eloisampana. Ei tämä mikään pettymys silti ole, ei vain sarjan parasta kärkeä.

The Kernel Export India Porter, cask ale

Vielä siirtyminen Ruttolintuun, jossa jäljellä Kernelin porteria caskissa. 5,5 %, mustaa, kuohkeaa, paahteista, tummaa suklaata, kahvia. Hyvin pehmeää, miellyttävää, ei juuri katkeroa. Oikein hyvässä kunnossa, nautinnollista kamaa kerta kaikkiaan. Pikkulintu Ruttopuisto, 20.5.2025.

St. Bernardus Weihenstephaner Kombine

Janne Lehtinen kutsui Vastarannan Kiiskeen maistelemaan St. Bernardus -panimon ensimmäistä lageria, joka tehty yhteistyössä Weihenstephanerin kanssa. Paikalla alan kotimaisten ihmisten lisäksi ennestään tuttu Weihenstephanerin Johannes Weiß ja St. Bernardukselta Hannes Malfait. Suodattamaton lager, melko vahva, 6,0 %. Viljainen, ruohoinen, ei paljoa katkeroa. Jokin persoonallisempi mausteisuus on lievästi mukana, se ehkä peräisin belgialaisista humalista. Oikein mielenkiintoista ja hyvin saksalaistyyppistä olutta hauskasti. Vastarannan Kiiski, 20.5.2025. 

Olari Juova Varikko Pachanga

Toimelias päivä käynnistyi aamulenkillä Mustikkamaan alueelle ja sitten samaa reittiä takaisin Sompasaareen lounaalle. Butter Boysin Anthony Bourdain -voileipä oli mielenkiintoinen mortadellapläjäys. Jälkiruuaksi vielä Isoisänsillan korvan kioskista pistaasigelatoa. Sitten Juovaan tsekkaamaan uutta Juovan syntymäpäiväolutta, jota juonimassa Olarilla on ollut Sami Ylävaaran lisäksi Ouluun virittyvä Varikko-panimo. West coast IPA, 7,1 %, Chinook, Simcoe, Strata. Ruskeaa ja kirkasta. Sitrusta ja pihkaa puhtaasti. Katkeruuttakin hyvin. Tasapainoinen, maukas ja oikein onnistunut tapaus. Pachanga on latinomusiikkityyli, mutta voi tarkoittaa käsittääkseni yleisemminkin juhlaa. Juova, 20.5.2025.

Fiskars Viipun Vaapun

Brukettin näytteistä viimeinen. Nordic Chaos, Katamaran ja Kealakekua olivat ennestään tuttuja. Tämä vadelma-sour ei ole, 5,2 %. Tummanpunainen, kirkas, poreileva. Makea ja marjainen tuoksu, todellakin vadelmainen. Ei juuri hapan. Maku on happamampi, ei tosin kovin paljoa. Hiilihappoinen, makeahko. Ei liian makea, kuivuu loppua kohti. Tällaiselta juomalta kaipaisi pirteää kirpeyttä ja kunnon happamuutta. Nyt kokonaisuus jää nahkeaksi. 

Tapani Bagge: Keltainen Cadillac

Romaanin alku on tiheä. On maaliskuu 1948, kommunistit ovat kaapanneet vallan Tšekkoslovakiassa. Otto-Wille Kuusisen tytär ja Suomen kommunistien johtohahmo Hertta pitää Messuhallissa puheen, jossa hän julistaa Tšekkoslovakian tien olevan myös meidän tiemme. Urho Kekkonen on Moskovassa neuvottelemassa Stalinin ja Molotovin kanssa yya-sopimuksesta. Kekkosen vaalipäällikkö Kustaa Vilkuna saa kiristyskirjeessä valokuvan parittelevasta Kekkosesta. Vilkuna palkkaa juttua selvittämään punaisesta Valposta erotetun Väinö Mujusen, joka toimii yksityisetsivänä ilman lupakirjaa. Luin melko tuoreeltaan Tapani Baggen avauksen historialliseen trillerisarjaan, jossa seikkailee Valpon etsivä Väinö Mujunen. Se tapahtui 1938 ja aiheena oli Kekkosen murhayritys. Valkoisen hehkun jälkeen Bagge on julkaissut jo kahdeksan Mujus-teosta, joista tämä Keltainen Cadillac on viides, vuodelta 2021. Olisi pitänyt lukea ensin välissä olevat, mutta nyt kävi näin.

Harmittavasti tiheän alun jälkeen romaani kääntyy tavanomaisemmaksi. Politiikka jää sivuun ja normaalit rikoskuviot hallitsevat. Toisen kätensä välirauhan aikana menettänyt Mujunen saa toistuvasti turpiinsa. Paikallisote on onneksi hyvää, tapahtumat sijoittuvat Katajanokalle, Kallioon ja Kulosaareen. Ajankuva on onnistunutta myös. Baggen tuotannossa ärsyttänyt repsikka-sana loistaa nyt poissaolollaan. Mustaa huumoria löytyy. Mutta harmittavan rutiinimaisesti homma etenee. Viihdyttävää kyllä, mutta avauksen jälkeen ehdin odottaa parempaa. 

Virginia Black Lager

Virginian Williamsburgista lähes musta lager, 5,2 %. Lievästi paahteinen tuoksu. Maltainen ja paahteinen kuiva maku. Jää vähän ohueksi, enemmän täyteläisyyttä toivoisi. Mutta todellakin kuivana olut pysyy, ei dunkelin makeutta. Siis ryhdikäs schwarzbier, toimii oikein hyvin. Katkeruutta tietysti voisi toivoa enemmän. Vaikea tietää tämän oluttyylin nykykuntoisuutta yleisemmin. Jo 2008 tyylin klassikko Köstritzer tuntui hieman dunkeloituneelta. Mutta kohtuullisen mukava tämä on, en pettynyt. Punavuoren Ahven, 17.5.2025.

Virginia Purley's ESB

Virginiasta rohkeasti ESB:tä, 5,7 %. Kirkas kuparinväri, hieman poreilevaa. Neutraalissa tuoksussa hieman karamellia. Maku on maltainen, yleishedelmäinen. Kuiva, ei karamellisuutta. Hyvin kevyt katkeruus jälkimaussa. Eikä sitten juuri muuta. ESB-nimen sijoittaminen olueen on ehkä olutmaailman uskalian liike. Mielikuvat siirtyy välittömästi Fuller's ESB:hen ja sitten lasketellaankin alamäkeen. Benchmark on niin selvä ja saavuttamaton, että kaikki yrittäjät dissautuu lähes välttämättä. Ehkä parempiakin ESBejä on, ehkä olen niitä jopa juonutkin, mutta ei ole jäänyt mieleen. Ja siis marmeladista lähdetään. Jos sitä ei ole, niin bye bye. Tässä ei ole. Punavuoren Ahven, 17.5.2025.

Virginia Free Verse Hazy IPA

Asko Jylhä vinkkasi, että Kalaravintoloiden Kalakarnevaaliin liittyen Punavuoren Ahvenessa on Virginia Beer Companyn oluita. Niinpä suuntasin sinne koleassa, mutta aurinkoisesssa lauantai-illassa. Kalaravintolat eivät ole Untappdissä, joten nykyään ne jäävät auttamatta sivuun. Tarjontaa on niin paljon, että sokkona ei voi lähteä mihinkään baariin tsekkaamaan valikoimaa. 6,8 %, Azacca ja Chinook. Sameaa ja vaaleaa. Melkoisen makea karamellinen tuoksu. Maku kuivempi, appelsiinia ja ananasta, jälkimaku jää ohueksi. Ihan ok, mutta ei mitään ihmeellistä. Virginia Beer Company näkyy sijaitsevan Williamsburgissa Richmondin ja Norfolkin välissä. Molemmin puolin olen kulkenut, mutta en juuri siellä. Punavuoren Ahven, 17.5.2025.

Sudden Death Tower Of Power

Lyypekistä tuplaheiziä, 8,0 %. Mosaic, Simcoe, Columbus. Samea, vaaleaa. Pirteää tuoksua. Makeahkoa. Jotain erikoisempaa vivahdetta. Ei katkeroa. Persoonallista otetta kieltämättä, mutta jotain pehmennystä tämä olut kaipaisi. Sosiaalinen tilanne Juovassa koko ajan päällä, se vaikutti tämän ja edellisten oluiden muistiinpanoihin. Juova, 17.5.2025.

Factory Echoes

Keravalta ennenkokeilematon tuplaheizi, 8,0 %. Citra, Nectaron, Simcoe, El Dorado. Sameaa, vaaleaa. Ananastuoksua. Maku kirpeämpi, lievästi mausteinen. Hyvin kuiva, lähes greippinen. Yllättäen hieman katkeruuttakin, sitäkin on alkanut esiintyä Factoryn oluissa. Jirka suosittelee tämän oluen kanssa Pink Floydin Meddle-albumin kuuntelemista. En kuitenkaan voi sietää Pink Floydia enkä progea yleensäkään, joten se jää väliin. Olut silti kunnossa. Juova, 17.5.2025.

Northern Monk Revenant Hop City 2025 EU

Leedsin ja Kuopion kollaboa tuplasumussa, 8,0 %. Luminosa, Chinook ja Lórien, johon olen törmännyt aiemmin vain kerran orlandolaisessa oluessa. Samea ja vaaleaa. Trooppista hedelmää. Persikkaa, aprikoosia. Ei katkeruutta. Aika tuttua Revenant-meininkiä, mutta tuntuu paremmalta kuin Frontaalilla tehdyt. Juova, 17.5.2025.

Common Roots Mountain Expression

Upstate New Yorkista tuntemattomalta panimolta heiziä, 6,5 %. Sameaa ja vaaleaa. Appelsiiniä, kuivaa, kirpeää. Ei katkeruutta. Varsin tavallista sumukaljaa, ei mitään persoonallista otetta. Kaikki kuitenkin  kunnossa ja tuorettakin on. Juova, 17.5.2025.

Etko West Coast Pilsner

Pizza Urhossa, aiemmin arvioitu Marble Lagonda caskissa ja sitten kävelyä Töölönlahden rantaa pohjoiseen. Eilen avautunut uusi ravintola Itäisen Brahenkadun ja Aleksis Kiven kadun kulmassa, siis Alppiharjun puolella. Viinibaari enemmän, mutta terassi hyvällä paikalla. Ja plussaa tietysti yhden korttelin etäisyys omasta tukikohdasta. Hanassa Olvia, mutta tölkistä löytyi ennenkokeilematonta Etkoa. 4,5 %, 10,90€, Cascade, Simcoe, Motueka. Lievästi sameaa, maltainen tuoksu ja maku. Ei kovin raikasta, saattoi olla jo vanhempi tölkki. Jos se nyt mahdollista näin uudessa paikassa. Tukkoisuutta siis, hedelmäisyys jää hailakaksi eikä jälkimakukaan paranna fiilistä. Pikku Eden, 16.5.2025.

Gallows Bird Prioriteetti NEIPA

Uutta sumukaljaa Tapiolasta, 6,8 %, Eclipse, Southern Cross, Chinook. Hyvännäköistä, voimakas appelsiinin aromi tuoksussa. Mehuinen on makukin, greippisen kuiva ja kohtuullisen täyteläinen. Katkeruutta on paljon enemmän kuin odotin. Tämähän on yllättävän tasapainoinen ja monimuotoinen, positiivinen yllätys ilman muuta. Parhaita heizejä viime aikoina. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 16.5.2025.

Gallows Bird Sampokuja Kellerbier

Tätä suodattamatonta lageria join viitisen vuotta sitten caskattuna. Nyt keg-versio, 5,4 %, Perle-humalaa. Paljon kirkkaampi kuin aiempi olut. Tuoretta pitäisi olla. Maltainen tuoksu. Ehkä liikaa hiilihappoa, maku ei tunnu niin täyteläiseltä kuin edellisessä pilsissä. Kuivaa on, mutta makua laimeammin. Varsinkin peräkärry jää kovin hinteläksi. Tämä oli nyt selvä pettymys, vaikka kaikin puolin puhdasta tavaraa. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 16.5.2025.

Gallows Bird Tunnin Juna American Pils

Jenkkihumaloitu pilsner, 5,0 %, Willamette, Crystal, Chinook. Hyvin vaalea, kirkas. Viljainen ja maltainen tuoksu, miksei ruohoisuuttakin. Maltainen täyteläinen maku, hyvin kuiva. Ehkä ripaus hedelmäisyyttä, mutta maltaisuus hallitsee varsin suvereenisti makua. Katkeruutta on lähes riittävästi, ei kuitenkaan niin vahvasti kuin edellisessä bitterissä. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 16.5.2025.

Gallows Bird Perusturva Bitter, cask ale

Tapiolan brewpubissa caskista bitteriä. 3,9 %, brittihumalat Northern Brewer, Godiva ja Harlequin, ruskeaa. Hyvin maltaista ja kuohkeaa. Kuiva runko ja oikein mukava katkera jälkimaku. Maistuu riittävän täyteläiseltä, näppärä suoritus. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 16.5.2025.

Suomenlinna Polhem Double Cold IPA, tölkkiversio

Tämäkin imperial india pale lager oli Brukettin näytelähetyksessä. En ole kovin usein käynyt Pasilan aseman S-baarissa Ratamossa, mutta juuri siellä satuin juomaan tätä olutta viime joulukuussa. 8,0 % siis, humalalajikkeita runsaasti, vehnää, kauraa ja riisiä lager-hiivan kynsissä. Lievästi utuinen vaalea olut. Tuoksussa varsin mukavasti appelsiinia. Maku on mausteinen, hedelmäinen, melko hillitty. Ei havaittavaa jälkimakua, vaikka IBU-lukema ilmeisesti jopa 80 edelleen. Maistuu nyt paremmalta kuin Ratamon hanasta, mutta aika välimallinen tämä on edelleen. Enemmän fokusointia hedelmäisyyteen ja katkeruuteen hophedonistina toivoisi.  

Fiskars Kesäkolli

Brukett lähetti laatikollisen Fiskarsin/Suomenlinnan olutnäytteitä. Suurin osa on ennestään tavalla tai toisella tuttuja. Täysin uusia olivat mm. vähäalkoholiset Ton Lager ja Ton IPA, mutta niiden maun arviointiin ei kompetenssini riitä. Mukavuusalueellani ei ole tämäkään inkivääri-vehnäolut, jossa kuitenkin on alkoholia 4,3 %. Kyseessähän on vanha olut, ensi kerran törmäsin siihen jo Fiskarsin edeltäjän Rekolan Panimon aikaan. Taisi olla jopa Rekolan ensimmäinen olut. Join sitä 2012 Viidessä Pennissä Bruce Springsteenin Olympiastadionin keikan jälkeen ja voimakas inkiväärisyys häiritsi pahasti. Inkiväärin ohella nykyversiossa näyttää olevan myös appelsiininkuorta ja korianteria. Vaalea, kevyesti samea olut. Hyvin mausteinen tuoksu, inkivääriä selvästi. Maustakin tulee mieleen jokin yrttinen lääkesekoitus, ei olut. Inkiväärisyys hallitsee jälkimakuakin voimakkaasti. En ymmärrä tällaisia oluita ollenkaan.   

Tuju Temperance Krusher

Temperancen myymälässä oli tarjolla myös uutta kollaboa, Marietta ja Micky siis käyneet Lappeenrannassa Tujun vieraina. Extra pale ale, 5,8 %, Krush, Mosaic, Columbus ja Centennial. Krush on tietysti antanut nimenkin oluelle. Tölkitetty 05/25 eli ei voisi olla vähemmän vanhaa. Kultainen väri, kirkas, valkoinen vaahto. Pihkainen tuoksu, eli Centennial hallitsee, toki sitrusta sivussa myös. Maku on erittäin kuiva, maltainen ja mäntyinen, pihka suunnilleen tihkuu juomasta. Hedelmäisyys on mukana, mutta selvästi sivuroolissa. Oikein raikasta ja tuoretta. Kun kaksi tällaista panimoa tekee yhdessä olutta, niin eihän se voi olla onnistumatta. Ostopaikka Hämeenlinna, Temperance Brewing.  

Markku Hattula: Pohjanpojan talvisota

Kun menin armeijaan kesäkuussa 1981, vanhempani muuttivat Kuhmoon. Sitten jollain viikonloppuvapaalla kävin Kuhmossa Saunajärven taistelualueella, jossa oli sotaromun seassa paljon venäläisiä luita yms. Paljon myöhemmin tilasin äitini ristijärveläisen isän kantakortin, josta selvisi hänen olleen samalla alueella talvisodassa murtamassa Luvelahden mottia. Kuhmon talvisotamuseossakin on tullut käytyä. Nyt kirjaston hyllystä silmiin osui 2023 ilmestynyt romaani, joka kertoo eteläpohjalaisista Kuhmon talvisodassa. Ähtäriläinen Arvo Rasila on romaanin kertoja. Kirja kertoo intensiivisesti taisteluista Saunajärven tien ympärillä äärimmäisen karuissa talvisissa oloissa. Ainoa suvantokohta on viiden päivän loma nuoremman veljen hautajaisissa, veli on kaatunut Kannaksella. Toki tyttöystävän kanssakin vietetään yksi yö. Varsin rutiinimaista tekstiä, perustuu tosipohjaisesti sotapäiväkirjoihin ja veteraanien kertomuksiin. Hattulan kesämökki on Kuhmossa, joten paikallistuntemus on kunnossa ja pohjalaisten lisäksi mukana on aitoja kainuulaisia Puolangalta, Ristijärveltä ja Sotkamosta. Erilaisia persoonia löytyy lähes Tuntemattoman sotilaan mieleen tuoden. Silti hienoinen pettymys, odotin hieman sävykkäämpää kerrontaa.  

Temperance Primary Colours (2025)

Viime lauantain Temperance-vierailulla ostin tietysti juotavaa myös mukaankin. Primary Colours on sessiosumu, tuttu jo viime kesältä. Resepti näyttää kuitenkin muuttuneen ainakin humalien osalta. Rakau ja Nectaron olivat alkuperäisessä, Rakau on mukana tässäkin, mutta Nectaronin tilalla Nelson Sauvin ja Cashmere. 5,5 %, Maris Otteria, kauraa, vehnää ja chit-mallasta. Hyvin samea ja vaalea juoma. Intensiivistä tuoksua, aromeissa sekä appelsiinia että ananasta. Maku on trooppishedelmäinen, mangoa, melonia, ananasta, mutta kuivaa. Kuivuus kääntyy melkein katkeruudeksi, tai kääntyykin, ohuesti, mutta kuitenkin. Laatutuotetta jälleen, kalkkunaa ei ole Hämeenlinnasta vielä lähtenyt liikkeelle. Ostopaikka Hämeenlinna, Temperance Brewing.  

Petri Tamminen: Sinua sinua

Petri Tammisen nimi on tuttu, mutta en ole aiemmin hänen kirjojaan lukenut. Nyt huomasin arvostelun uudesta pienoisromaanista, jonka aihe kiinnosti. Rakkaustarina suomalaisen miehen ja prahalaisen naisen välillä kommunismidiktatuurin viimeisinä vuosina 80-luvun lopulla. Ennen kirjan lukua ehdin nähdä televisiosta Tammisen haastattelun, jossa puhuttiin kirjan sisältämistä valokuvista ja mahdollisesta omaelämäkerrallisuudesta. Mustavalkoiset valokuvat sopivat tiiviiseen kirjaan hienosti, ne kuohkeuttavat ja täydentävät lakonista ilmaisua. Petri-niminen 21-vuotias opiskelija kohtaa Prahassa nuoren naisen keväällä 1988. Tapaaminen johtaa kirjeenvaihtoon ja lukuisiin uusiin Prahan matkoihin. Seksiä on paljon, nainen käy Suomessakin. Petri äänittää Velvet Undergroundia ja Chydeniusta C-kasetille, jonka lähettää naiselle. Rahoittaakseen matkojaan Petri salakuljettaa halvalla Prahasta hankkimansa viulun Itä-Saksan kautta Suomeen. Nainen lopettaa suhteen syksyllä 1989 juuri ennen diktatuurin kaatumista. Teos kertoo muistoista, paitsi Prahan romanssista, myös Petrin kuolleesta äidistä ja nykyisestä vaimosta, jonka kanssa hän on ollut 30 vuotta. Yleistunnelma on alakuloinen, jopa masentunut. Vaikka aihe on kiinnostava ja Tammisen kirjoitustyyli juuri sellainen josta tykkään, niin jonkinlainen pettymys kirja kuitenkin oli. Olisin halunnut, että teos olisi keskittynyt tarkemmin Prahaan ja H:ksi kutsuttuun naiseen. Äidin muisteleminen tuo masentavaa melankoliaa, josta en olisi halunnut lukea. Hieno kirja, mutta en todellakaan haluaisi lukea uudelleen. 

Kirjan aihe sivuaa jonkin verran omia vaatimattomia kokemuksiani. Joskus 1986-87 kansakoulukaverini tapasi Suomessa prahalaisen nuoren naisen, muistaakseni hän oli jollakin ohjatulla ryhmämatkalla. Tšekkoslovakiastahan ei silloin noin vaan ulkomaille matkustettu. Kaverini ryhtyi tapaamisen jälkeen kirjoittamaan naiselle. Jossain vaiheessa hän kertoi minulle, että naisella on nuorempi sisko, joka haluaisi Suomesta kirjeenvaihtokaverin. Niinpä ryhdyin vaihtamaan kirjeitä siskolle. Olin silloin äärettömän kiinnostunut rock-musiikista ja äänitin suosikkikappaleitani C-kaseteille, joita lähetin Prahaan. Toiseen suuntaan kulkeutui valokuvateos Prahasta, joka on edelleen hyllyssäni. Sen pitemmälle kuvio ei edennyt. Syksyllä 1989 sitten Berliinin muuri murtui, Tšekkoslovakiassa valta vaihtui samettivallankumouksella ja rajat aukenivat. Muistelen hieman pelänneeni, että tšekkikirjekumppani soittaisi ovikelloani, ehkä lapsi sylissä. Hänhän tiesi osoitteeni. Niin ei tietenkään tapahtunut. Viimeisin tieto hänestä taisi olla, että valmistuttuaan yliopistosta hän siirtyi töihin johonkin toiseen kaupunkiin, ehkä Brnoon. Kun sitten 1994 kävin ensi kerran Prahassa, odotin hieman törmääväni häneen. Sitäkään ei tietysti tapahtunut.  

Do Good Barleywine

Viime lauantain Do Good -vierailulla panimon kaupasta tarttui mukaan tämä barleywine, 10,5 %, parasta ennen ronskisti 3/30. Varsin tumma, punaruskeaa. Tuoksu on täyteläisen mausteinen, hedelmäinen, rusinainen, kevyemmin yrttinen. Maussa on samoja elementtejä, mausteisuus tulee enemmän esille kuin hedelmäisyys. Kuiva kokonaisuus, ei onneksi makeaa. Jälkimakukin on kuiva, vaikka ei erityisen katkera. Pehmeyttä voisi olla enemmän, joten tämän olisi voinut jättää komeron perälle ikääntymään. Raakaa siis vielä. Mutta panimon muuhun repertuaariin peilaten miellyttävän "olutmainen" tuote. Ostopaikka Nurmijärvi, Do Good Brew.