Draft & Craft Cruise, 2. päivä

Olin ilmoittautunut päivän aikana laivalla järjestettäviin olutaiheisiin masterclass-tilaisuuksiin, joten ei aikaa käydä Tukholman  keskustassa. Vähän hankalaa se Värtan satamasta onkin, kun tunnelbana-asemakaan ei ihan vieressä. Odotellessa otin laivan kahviossa Pühasten Pootsmania, laivayhtiölle tehtyä lageria, 4,8 %. Pehmeää, melko täyteläistä. Maltaista perusbisseä, ei juuri katkeruutta.

Põhjalan panimon taustoista ja varsinkin tynnyrikypsytetyistä oluista kertoi nykyinen sujuvasanainen pääpanija Martin Vahtra. En muista ennen kuulleeni, että nykyinen panimorakennus on entinen sukelluvenetehdas. Suosittu istunto, 18 osallistujaa. Homman käyntiin imperial porterilla More Than Amber, 13,0 %., kaksi vuotta konjakkitynnyreissä kypsynyt. Musta, tammen tuoksua, kuivahkot aromit. Maku on makeampi, sherryinen, täyteläinen. Luumua, rusinaa, monimuotoisuutta. Mausteisuuttakin, mutta pehmeää ja miellyttävää.

Virvatuli on vermutti- ja skottiviskiastioissa kypsynyt imperial gruit. Sama koostumus siis kuin Rob Roy -cocktailissa. 13,0 %, yrttejä ja muita lisäaineita runsaasti mukana. Ruskea, todellakin rttinen tuoksu. Mausteinen makeahko maku. Ei niin pehmeä kuin edellinen. Silti oikein miellyttävä. Lämmetessä pehmeneekin. The Cherry Of My Eye on norjalaisen Lindheimin kanssa tehty imperial sour ale, 10,0 %. Samppanjatynnyrikypsytys, kirsikkaa ja omenaa. Punertava, hapan ja kirsikkainen tuoksu. Melko hapan maku, kevyesti marjainen. Kuivaa, tiukka jälkimaku. Ei muistuta kriekiä. Mineraalisuutta tulee ehkä samppanjasta. Happamuus ei kovin miellyttävää. 

Moonlit Nights on Salted Caramel Strong ale. 12,0 % ja 15 kuukautta tammessa. Melkein musta, puuta tuoksussa. Monimuotoinen makeahko maku. Lakritsaa, mutta ei salmiakkia. Tavallaan hieno, mutta vaikea saada otetta. Ei liian imelä. Lämmetessä pehmeytyy tämäkin. Lopuksi Dark Engineering, 14,0 %. Imperial Oatmeal Stout. Kollaboraattorina hollantilainen Moersleutel ja Kyrön ruisviskitynnyri astiana. Musta runko, beige vaahto. Täyteläinen, puinen tuoksu. Makea, pehmeä, lämmittävää. Vaniljainen, hyvä juotavuus. Ei liian makea, aika vakuuttava. Martinin oma suosikki ja oli minustakin istunnon paras.

Lyhyen tauon jälkeen Pühasteen tastingiin, jonka veti Helen Aasmann. Nyt paikalla vain kuusi osallistujaa ja fokuksessa kolmen tynnyrikypsytetyn hopeasarjalaisen kanssa kolme souria. Ne maisteltiin pareittain. Aluksi Helen kertoi panimon päähenkilön Eero Manderin vaiheista. Panimo työllistää tällä hetkellä 10 henkilöä. Sessio käyntiin Radiant Revel -sourilla, vain 3,0 %. Hyvin hapan tuoksu. Pehmeä hedelmäinen maku. Mehuinen, ei kovin hapan. Ruotsalaisen Smedsbo Slottin kanssa on tehty imperial stout Salzstout, 13,5 %, konjakki- ja bourbontynnyreitä. Aika marjainen tuoksu. Maussa suola tuntuu. Hedelmäisyyttä on, täyteläinen. Hieman alkoholikin lyö läpi. 

Särts on vehnäsour, jossa 6,0 %, karpaloa, omenaa ja vaniljaa. Punainen, karpalo tuoksuu. Makea maku, marjainen. Ei paljoa happamuutta, liian makea. Aetheria on konjakkikypsynyt imperial stout, 13,9 %. Musta, täyteläinen, pehmeä. Hedelmäinen, suklaata, ei liian makea, ihan ok.

Midnight Giggle oli eksoottisempi sour, 6,0 %, mustaherukkaa, mangoa, punaisia viinirypäleitä ja black carrotia. Siis mustaa tai purppuraista porkkanaa tms. Hyvin tumman punainen. Hyvin erikoinen marjainen tuoksu. Lievästi hapan, mustaherukka hallitsevin ulkonäönkin perusteella. Mangokin maistuu. Kohtuullisen miellyttävä, mutta vain juuri ja juuri. Beans & Biscuits lopuksi imperial stout bourbonissa, 12,5 %. Jopa nahkainen tuoksu, makeutta myös aromeissa. Maku odotettua kuivempi, kahvia ja keksejä, niin kuin otsikossakin. Ei pastry stout, mutta muuten sopiva jälkiruokaolut. Tämä tasting oli odotetusti hajanaisempi ja epätasaisempi kuin Põhjalalla. Pühasteella on kyllä paljon parempaakin tavaraa. Jouduimme lähtemään aika pikaisesti tasting-huoneesta, koska siellä oli alkamassa Sverigedemokraternan (!) kokous.

Siirryin messualueelle etsimään eilen paitsioon jääneitä kohteita. Gotlands Bryggeri on jättipanimo Spendrupsin filiaali, mutta tarjolla harvinaisempi Wisby Eisbock, 9,0 %. Tumman punaruskeaa, maltainen tuoksu. Aika neutraali maku, hieman karamellia, mutta silti kuiva. Maku ei oikeastaan kehity, jää hyvin neutraaliksi. Mielenkiintoista, että näinkin potentiaalinen oluttyyli on saatu kuohittua lähes pahviseksi. 

Óllenautilta Lumelausuja Foreign Stout, 7,9 %. Musta, makea tuoksu. Melko pehmeä, mutta yllättävän ohut. Maku on kuiva, mutta jää yksiulotteiseksi. Insel Quadriga 10,5 %, antelias annos. Samppanjahiivalla pantua brut-kamaa. Hyvin vaaleaa, aika hillitty tuoksu. Täyteläisempi hedelmäinen maku, hyvin mielenkiintoinen. Ei juuri belgiestereitä, ei tietenkään. Hyvä juotavuus, alkoholi ei tunnu yhtään. Muistuttaa oikeastaan eniten kevyttä golden alea maultaan, aika hämmentävää. Jälkimaku puuttuu. Mutta erittäin miellyttävää. 

Kävin vielä messujen lopuksi Pühasten tiskillä ja päädyin kokeilemaan Dominion-nimistä imperial stoutia. 11,0 %, en ehtinyt valintaa tehdessä tarkemmin katsomaan sisältöä. Ikävä kyllä siis maapähkinävoita ja melassia. Hyvin suffelimainen tuoksu. Maku on onneksi hieman kuivempi, mutta makea suklaisuus hallitsee kokonaisuutta. Ainakin ravitsevaa on, tänään ei olekaan illallista tarjolla. Porukkaa messuilla eilistäkin enemmän. Hyvä homma, mutta edelleenkään ei vanhoja tuttuja. Uusia kyllä on jo muutamia syntynyt. 

Iltaohjelmassa oli Momentinin Vladimir Koppelin 13 oluen tasting. Tässä ei ollut mitään kunnon teemaa, vaikka luennoija yritti jonkinlaista historiallista kytkentää luoda oluiden välille. Käytännössä käytiin läpi Momentinin edustamat oluet rivakkaa tahtia. Suurin osa vanhoja tuttuja, mutta lopussa oli sentään hieman eksoottisempaa kamaa Purtselta ja Mallaskoskelta. Mitään muistiinpanoja en tästä sessiosta tehnyt.  La Trappe Quadrupel, Rodenbach Grand Cru, Rodenbach Alexander, Thornbridge Jaipur, Thornbridge Cocoa Wonderland, Stone IPA,, Sierra Nevada Pale Ale, Cornelissen Kriekenbier, Purtse Metsik Ida, Purtse Pale Ale, Purtse Siidisuka, Mallaskoski Black Stout 10,5 %, Mallaskoski Black Imperial Rye 11,4 %. 

Mielenkiintoinen tapahtuma, jossa olisi voinut valita täysin toisenlaisenkin ohjelman viskeihin keskittymällä. Omalle kohdalleni ne osui vain Compass Boxin illallisella. Põhjalan tasting oli selvästi kohokohta, mutta olihan paljon muitakin hyviä oluita. Hauska oli myös jutella sellaisten ihmisten kanssa, joihin ei yleensä olutskenessä törmää. 

Draft & Craft Cruise, 1. päivä

Sain tilaisuuden osallistua viski- ja olutpainotteiselle risteilylle Silja Symphonylla. Enpä muistaakseni ole ollutkaan Ruotsin-laivalla sitten 90-luvun alun. 70-luvulla ne tulivat sitäkin tutummiksi.  Täytyy sanoa, että jännitti kyllä hieman. Löysin hyttini helposti ja hermoja lepuuttakseni tyhjensin baarikaapin. 

Laivan lähtiessä suuntasin juhlapaikalle. Konferenssitiloissa pienimuotoinen festivaali, jossa noin 20 näytteilleasettajaa. Päätin keskittyä ainakin nyt avauspäivänä oluisiin. Pysähdyin Pühasten tiskille ja kokeilin Sarvik Doppelbockia. 8,0 %, punaista, makea tuoksu. Pehmeää, ei katkeruutta, mutta miellyttävää. Jengiä kerääntyi yllättävän paljon. En huomannut tuttuja ammattilaisia tai harrastajia, joten kyseessä luultavasti tavanomaisia risteilyvieraita.

Kyseessä oli oikeastaan enemmän messu kuin festivaali. Istumapaikkoja ei ollenkaan ja sellaisia pöydänkulmiakin harvassa, johon voi lasin laskea. Suomalaisia oli viskipuolelta Kyrö, Teerenpeli ja Olvi/HDC. Oluita vain Hiideltä ja Mallaskoskelta. Niissä ei oikein kiinnostavaa, joten jatkoin toisen tarttolaisen panimon pohjahiiva-antimilla. Anderson's Kuutõbine on baltic porter, 7,9 %. Tummaa, maltainen ja suklainen tuoksu. Pehmeää, kuohkeaa, kuivaa. Ei juuri hedelmäisyyttä, hallittu suoritus.

Pysyttelin edelleen Itämeren tunnelmissa. Rügenin saarella toimiva Rügener Insel-Brauerei itselleni uusi tuttavuus. Ei mikään perinteinen saksalaistoimija vaan tarjolla hyvin erilaisiin oluttyyleihin painottuva valikoima. Päätin kokeilla Baltic Tripeliä, 9,5 %. Kirkasta ja vaaleaa. Belgiestereitä maussa, mutta myös hieman kumimaisuutta. Melko makeaa, lievästi mausteita. Täyteläinen, suhteellisen uskottava. Kuivenee loppua kohti. Melkoisen persoonallinen, mutta ei mikään epämiellyttävä tulkinta.

Hankaluutena tapahtumassa oli selvittää tarjolla olevien oluiden nimet. Mitään listoja tai tauluja ei ollut. Täytyi tihrustaa tiskillä olevien tölkkien ja pullojen etikettejä, joista osa hyvinkin epäselviä. Óllenautin tiskillä oli hana, josta ei saanut mitään selvää. Se osoittautui viimeiseksi olemassaolevaksi kegiksi Van Der Mölder -nimistä imperial stoutia, joka tehty yhteistyössä hollantilaisen jo edesmenneen Meuleneind-panimon kanssa. 10,0 %. Tumma runko, beige vaahto. Paahteista, kahvista ja suklaista tuoksua. Melko pehmeää, suhteellisen kuivaa, aika mukavaa.

Mielenkiintoisimmat oluttarjoajat olikin sitten jo tsekattu, kun Põhjalan valikoimakin vaikutti hyvin tutulta. Joten palasin Pühasten tiskille. Spectrum Shift tripla-IPA, Rivington kollaboraattorina, 10,0 %, sameaa ja vaaleaa. Hyvä trooppinen raikas tuoksu. Pehmeää ja täyteläistä, mutta hyvä juotavuus. Oikein miellyttävää. Session paras olut toistaiseksi. Seuraavaksi uudelleen Inselin oluiden pariin. Baltic Stoutissa 7,5 %. Tummanruskeaa, hyvin paahteinen tuoksu, pehmeää ja kuivaa. Hieman maitoisuutta, ei katkeruutta, ihan ok. 

Kaksi tuntia seisoskelua riitti, joten vetäydyin hyttiin pienelle tauolle. Iltaohjelmassa oli vielä illallinen Bon Vivant -ravintolassa. Blendivalmistaja Compass Box oli valinnut eri ruokalajeille kumppaneiksi sopivat viskit, joita esitteli eteläafrikkalainen Michael Stephenson. Täällä ei erityistä tungosta, 12 osallistujaa. Homma käyntiin Old Fashioned -cocktaililla ja pikkusuolaisella alkupalalla. Hyvin hedelmäisen kampasimpukkacarpaccion kanssa toimi hyvin myös hedelmäinen Orchard House. Päärynän ja omenan aromit molemmissa.

Pääruokalampaan kanssa kepeästi savuinen Peat Monster. Sinänsä ok-yhdistelmä, mutta viski olisi saanut olla ruudikkaampi. Juustolautasen kanssa toinen savujuoma Secrets of Smoke. Tämä oli hillitympi ja monimuotoisempi viski. Jälkiruualle sherryviski Travelling Circus. Tässäkin Taliskerin tuomana kevyt savuisuus. Hieman sekava kokonaisuus. Compass Boxin viskit eivät siis mitään erityisiä tajunnanräjäyttäjiä. Ei ikämerkintöjä, mutta toisenlaista avoimuutta kyllä mallikkaasti. Kaikkien blendien sisältö sekoitussuhteineen on saatavilla. Tähän oli hyvä päättää pitkä päivä ja siirtyä yöpuulle aaltojen keinuttamana.