On The Rocksin keikalla Hayden kertoi Springsteen-projektin taustoista. Hän oli Springsteen-klassisesti kuunnellut radiota autoa ajaessa ja muuan 1990-luvulla metalliyhtyeessä mainetta saanut massachusettslainen muusikko oli ollut äänessä. Myöhemmin hevihemmo on siirtynyt tekemään kantria ja kehotti nyt radiossa ihmisiä välttämään Springsteenin musiikin kuuntelua, varmaankin poliittisista syistä. Hayden ei maininnut muusikon nimeä, mutta pienellä googletuksella selviää kyseessä olevan Staind-yhtyeessä vaikuttanut Aaron Lewis. Hayden oli tästä sydämistyneenä päättänyt ryhtyä vastaiskuun ja tehdä jonkin Springsteen-coverin bändinsä kanssa. Parin-kolmen biisin jälkeen homma oli lähtenyt käsistä ja lopulta syntyi 16 levytettyä Springsteen-laulua. Ne sitten julkaistaan kahdella eri levyllä tämän vuoden aikana. Nimet Little By Little ja Piece By Piece tulevat tietysti Springsteenin Racing in the Street -kappaleen tekstistä. Kyseisen kappale ei ole levytettyjen joukossa.
Little By Littlellä on kestoa vain 33 minuuttia, kahdeksan biisiä. Ilmeisesti johtuu vinyyli-LP:n rajoituksista. The Promised Land starttaa homman käyntiin. Pomppivalla kantrisykkeellä upeasti rullaava tulkinta. Tämähän on loistava sävellys ja jo ensimmäinen laini "on a rattlesnake speedway in the Utah desert" salpaa hengen aina. Kappale on tietysti hieman kulunut niin usein livenä kuultuna, mutta Hayden saa sen kuulostamaan nyt hyvin tuoreelta. Haydenin ääni sopii hienosti Springsteenin materiaaliin, pienet kantrikiekaisut vain auttavat. Viulusoolokin löytyy, huuliharpussa Hayden kulkee Springsteenin sovituksen lähellä. Tämä herkullinen avaus saattoi jäädä koko Haydenin levyn huippukohdaksi.
Youngstownin Hayden soitti jo keikalla. Yksi Springsteenin hienoimmista historiallisista tarinateoksista, Tom Joad -levyn kohokohta. Kantrikomppia tässäkin, mutta sovitus lähempänä alkuperäistä. Ehkä oli livenä vakuuttavampi, vaikka Hayden saa kyllä alakuloista tunnelmaa luotua ansiokkaasti. Mutta seuraava todellinen huipputulkinta tulee Dancing in the Darkin kohdalla. Hayden hidastaa diskojytkytyksen apaattisempaan laahustukseen ja synkät sanat nousevat nyt todella kohtalonomaisina selvemmin framille. Lopun sudenulvonnan Hayden vie hillittömiin ulottuvuuksiin.
Cadillac Ranchia bändi ei soittanut Helsingissä livenä, mutta tässä se nyt tulee. Introssa jotain omaa outoa lisäystä, mutta sitten tökätään rockabilly-vaihde silmään ja meno on pysäyttämätöntä. Vierailijana soolokitarassa on Eric "Roscoe" Ambel, joka on minulle todella tuttu. Ambel soitti 1980-luvulla mahtavassa Del-Lords -bändissä, joka oli suurimpia suosikkiyhtyeitäni. Sitä ennen Ambel soitti jo Joan Jettin Blackheartsissa. Del-Lordsin jälkeen mm. Steve Earlen Dukesissa ja Dan Bairdin Yayhoosissa. Vuoden 1988 soololevyllä Roscoe's Gang on hillittömän hyvä versio Dylanin If You Gotta Go, Go Now'sta. Cadillac Ranchillä Ambelin kitara soi entiseen malliin. Haydenin tulkinta on vieläkin nopeampi kuin alkuperäinen, aivan upeaa.
Aliarvostetun Lucky Town -levyn If I Should Fall Behind on kaunis seesteinen balladi, joka sopii kantrimuottiin kuin hansikas. Kunnioittava tulkinta Haydeniltä. Two Faces on synkempi tapaus, Haydenin tulkinta on muuten varsin lähellä originaalia, mutta paljon rankemmalla soundilla ja varsinkin kitarat esillä paljon korostuneemmin kuin minimalistisessa Springsteenin alkuperäisessä. County Fair oli alunperinkin melkein kantria, unelias lempeä tarkkailulaulu ei ole kovin tyypillistä Springsteeniä. Haydenin versio keinahtelee kuohkeasti. Levyn päättää Nebraska-epätoivoa edustava Used Cars, taas Outliers-stylellä. Pedal steel ja huuliharppu korostettuna, humpahtavasti käynnistellään kuppaisia käytettyjä autoja Michigan Avenuella.
Onhan tämä vakuuttavaa jälkeä. Olen kuullut paljonkin Springsteen-kovereita, taitaa löytyä kokonaisia albumeitakin. Hayden menee selvästi kärkijoukkoon, tunnetta ja näkemystä on riittävästi. Seuraavaksi sitten jatko-osan Piece By Piece kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti