Lewis, The Great And The Good

Huolella rakennettu juoni, sarjan taso säilyy laadukkaana. Oxfordin luokkaristiriitoja valotetaan reippaammin kuin koskaan Morse-sarjassa. Lewisin vaimon yliajolla taustoitetaan tarinaa hienovaraisesti, arvoitus jää kuitenkin elämään.

USA - Brasilia 2-3

Varovaisen alun jälkeen 9. minuutilla Dempsey sai pallon Brasilian puolustuksen keskellä, epäonnistunut laukaus, pallo osui miehen pohkeeseen ja meni siitä alanurkkaan. Tällä USA:n joukkueella tuntuu olevan hämmästyttävän paljon tuuria. Toisessa maalissa ei kuitenkaan mitään tuuria. Nopealla vastahyökkäyksellä Davies ja Donovan pallottelivat brassivarmistuksen ulos, Donovan viimeisteli kliinisesti. Dungan porukalla ei näyttänyt aluksi olevan mitään lääkettä tämmöiseen tilanteeseen, hyökkäyspää taas todella tylsä. Toisen jakson alussa sitten Luis Fabianon räjähtävä kääntölaukaus kavensi tilanteen. USA lamaantui, ei saanut mitään aikaan toisella jaksolla. Tunnin kohdalla Kaka puski maalin, jota ei hyväksytty. Maalivahti Howard työnsi pallon maalin sisältä ylärimaan, mutta avustava ei jostain syystä havainnut tilannetta. 74. minuutilla lopulta tasoitus, pallo pomppi puissa ja Luis Fabiano sai taas pelivälineen häkkiin. Jauhaminen jatkui ja kymmenen minuuttia myöhemmin voittomaalin kaapitti kapteeni Lucio vaihtomies Elanon kulmapotkusta. Ei mitään hohtoa ottelussa, mutta onneksi USA ei sentään voittanut, sen joukkue näytti todella alkeelliselta.

Eric Ambler: Dirty Story

Modernin vakoiluromaanin 1930-luvulla kehittänyt Ambler kirjoitti myöhempinä vuosinaan melkoisen kevyttä kamaa. Tämä 1967 ilmestynyt romaani käynnistyy Ateenasta komediallisesti ja siirtyy sitten Djiboutin kautta kuvitteelliseen Keski-Afrikan valtioon pienimuotoiseen sotaan. Sota vaikuttaisi olevan Keski-Afrikan tasavallan ja Kamerunin välinen rajaselkkaus. Tämä loppuosa on suoraviivaista palkkasoturitrillerityyliä, ei kovin kiinnostavaa. Päähenkilö on sama kuin aiemmassa The Light of Day -romaanissa, antisankari ei vakuuta tälläkään kertaa. Djiboutin kuvaus on ehkä mielenkiintoisin osa. Amblerin terävä kirjoitustyyli on entisellään, mutta se ei tällä kertaa riitä, kun sisältö ja hahmot ovat köykäisiä. Vanhassa jostain divarista löytyneessä pokkarissa omituinen kansi, en ymmärrä miten rehevä daami ja melonisiivu liittyvät kirjaan.

Rogue XS Imperial Younger's Special Bitter

Näyttävään keraamiseen pulloon pakattua Oregonin huippupanimon XS-sarjaa, ensimmäinen kokeiluni näistä erikoisoluista. Olen aiemmin juonut panimon perusversiota tästä oluesta, joka on nimetty oregonilaisen olutlegendan, Portlandin Horse Brass Pubin isännän Don Youngerin mukaan. Younger on anglofiili ja alkuperäisessä bitterissä on hyvin samantyylinen tuntuma kuin eteläenglantilaisissa bittereissä. Tämä imperial-tuhdinnos (imperial ESB?) on varsin sameaa, vaaleanruskea väri. Hedelmäisyys on päällimmäisenä, massiivinen humalointi työntyy heti sen jälkeen ja kestää pitkään, hyvin täyteläinen, alkoholia tämäntyylisessä varsin pöyristyttävät 7,4% (perusversiossa 4,8%). Alkoholi ei kuitenkaan maistu, tämä on tasapainoinen, hyvin intensiivinen olut. Tuoreus puuttuu, mutta se on aina pullo-oluen interkontinentaalisen kuljetuksen hinta. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Ang Lee: Pushing Hands

Ohjaajan esikoiselokuva vuodelta 1992, heti tarkkanäköistä kulttuurierojen havainnointia. Taiwanilaisamerikkalaisen nuorenparin kiinalainen isä/appiukko muuttaa New Yorkin lähiöön ja monenlaisia törmäyksiä esiintyy. Äijä on taistelulajien mestari, tosin erikoistunut kevyeeseen taijiin. Leffa käynnistyy taidokkaasti ilman dialogia, mutta miniän ja vanhan isännän jännitteet tulevat välittömästi esiin. Ruoka ja sen valmistus heti suuressa roolissa, ennakoiden Leen myöhempiä mestariteoksia. Hieman raakilemainen tämä vielä on, monet kohtaukset ovat hieman teennäisiä. Vakuuttavaa katu-uskottavuutta loppupuolella Manhattanin Chinatownista, tosin siellä homma menee hieman tahattomaksi farssiksikin, kun rikollisjengi ja poliisivoimat yrittävät turhaan siirtää turhautunutta mestaria edes puoli askelta. Teemoissa on yleisempääkin pointtia, sukupolvien välisistä kuiluista ja arvokkaan ikääntymisen ongelmista.

Marc Forster: Stranger Than Fiction

Arkirealistisena hieman romanttisena komediana käynnistyvä tarina saa metaulottuvuuksia, kun päähenkilö huomaa olevansa päähenkilö Emma Thompsonin esittämän kirjailijan romaanissa. Chicagossa kuvatussa elokuvassa on mukava miljööote ja Maggie Gyllenhaal todella vetoava naispääosassa. Jännite ei kuitenkaan kanna pitkälle ja tunnelma on liian alavireinen. Dustin Hoffmanin rooli melko irrallinen. Varsinainen ongelma on päähenkilö ja häntä esittävä näyttelijä. Harkittu pökkelömäisyys tietysti kuuluu verotarkastajan rooliin, mutta kun hahmo on koko ajan kuvassa, koko elokuvasta tulee yhtä tylsä.

Etelä-Afrikka - Brasilia 0-1

Hieman parempi tunnelma kuin edellisessä semifinaalissa. Löysää rytmiä kuitenkin, Brasilia ei saanut tehtyä kunnon kuvioita. Etelä-Afrikan taito ei ole koskaan riittänyt korkeimmalle tasolle, ei nytkään, mutta muutama hyvä kaukolaukaus syntyi ja veteraani Mokoenan lähipusku vapaapotkusta vähän ohi. Brasilialla muutama mielenkiintoinen uusi pelaaja, keskikentällä Ramires ja Felipe Melo, vasempana pakkina taitava Andre Santos. Negativisti Dungalla luonteenomaisesti liian vähän hyökkääviä pelaajia, vain haluton Luis Fabiano, Kaka ja äärimmäisen vaisu Robinho. Felipe Melo ja Ramires pelasivat liian takana. Täytyy Dungalle silti pieni tunnustus antaa, kun vaihtomies Daniel Alves ratkaisi ottelun heti kentälle päästyään, 87. minuutilla vapaapotku yllättävästi upposi takanurkkaan. Mitäänsanomaton viihdyttämätön ottelu.

Gayant St Landelin Mythique

Vehnäpohjainen ranskalainen vahva keltainen luostariale, 7,5%. Belgihiiva päällimmäisenä, kuivattua hedelmää, hieman löysää mausteisuutta, yrttejä, kirpeää humalaakin hyvin takapotkussa. Periaatteessa tasapainoinen, mutta varsin nihkeä kokonaisuus on. On tämä kuitenkin parempi kuin saman panimon talvella Suomeen tuotu La Divine. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

James McTeigue: V for Vendetta

Suhteellisen näppärä sarjakuvafilmatisointi, ei tosin aivan Watchmenin tasoa. Brittiläistä antiutopiaa, toiminnallinen pläjäys, Wachowski-veljesten käsikirjoitus. Toiminnan lisäksi hommassa on mukana ajatustakin. Alan Mooren nimeä ei mainita, ilmeisesti riitaantui kuvausten aikana. En tunne alkuteosta, joten vaikea arvioida tulosta sen valossa. Toimii kuitenkin kohtuullisesti itsenäisenä, Natalie Portmanin suoritus yksi hänen parhaitaan. 1600-luvun räjäyttelijä Guy Fawkes -yhteys jää ohueksi, se varmaan sarjakuvassa tulee paremmin esille.

Adnams East Green Carbon Neutral

Nahkeaa vihannesmaisuutta, todella epämiellyttävä ensivaikutelma. Ohut maku muuten, mallas ja humala kovin vienosti taustalla. Tästä oluesta on kai hiiltä yritetty jostain syystä vähentää, mutta samalla on hävinnyt mautkin, muistuttaa lähinnä jotain naurismehua. Yksi surkeimmista brittioluista pitkiin aikoihin. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Espanja - USA 0-2

Confederations Cup on yksi turhimpia kansainvälisen jalkapallon turnauksia. Väsyneet pelaajat raahataan kauden lopuksi kauas pois seremonioiden täyteohjelmaksi. Yleisökään Etelä-Afrikassa ei tunnu turnauksesta innostuneen, vaikka ensi kesän MM-lämmittelynä homma parhaiten toimii. Turnauksen tasosta kertoo hyvin kahdesti alkulohkossa hävinneen USA:n selviäminen tähän semifinaaliin. Espanja pelasi haluttomasti ilman taklauksia ja USA saikin muutamia paikkoja. Yhdessä Pique löysäili liikaa ja Altidore pääsi nykäisemään tuurivedon, joka osui Casillasin nyrkkiin ja siitä tolpan kautta häkkiin. Espanja hieman virkistyi ja yritti tasoitusta, muttei osunut tolppaa lähemmäksi. Yllättävän täydellä ykkösmiehistöllä Espanjakin liikkeellä, varmaan FIFA-painostus ollut massiivista. Toinen jakso väkinäistä Espanjan painostusta, mutta ei maali lähelläkään. Ramosin alkeellisesta virheestä Dempsey teki vielä toisen jenkeille. Mutta eihän siis tällä mitään merkitystä ole.

Adnams Gunhill

Tumman punaruskea ale, karamellisen makea, suhteellisen epämiellyttävä. Humalat ei nouse veltosta rungosta esille. Jotenkin steriili suoritus, mutta vahvuuteen (vain 4%) suhteutettuna voimakas makea pähkinäinen maltaisuus on melkoinen saavutus. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Sierra Nevada Bigfoot 2009

Pohjois-Kalifornian barley wine ei viime kokeilulla kaksi vuotta sitten toiminut, mutta nyt tuntuma on aivan toisenlainen. Makeaa hedelmäisyyttä massiivisesti, vahvasti humalaa jälkimaussa. Täyteläisen paksua, alkoholi on aistittavissa, mutta ei lyö häiritsevästi läpi. Oluthuone Leskinen, 24.6.2009.

Tony Scott: Domino

Halpahintainen toimintaelokuva, joka pohjautuu nuorena kuolleen liettuanjuutalaisen Manchurian Candidate -tähti Laurence Harveyn (oik. Zvi Mosheh Skikne) tyttären vaiheisiin. Domino-tytär toimi palkkionmetsästäjänä ja kuoli huumeisiin elokuvan valmistusaikoihin 2005. Keira Knightley on söpö nimiroolissa, mutta oikea Domino tuskin oli yhtä näyttävä. Mickey Rourke on täysin pihalla. Tom Waitskin käy mokaamassa itsensä loppupuolella, pari Waitsin laulua esitetään soundtrackillä. Todella teennäinen junnaava juoni, joka jahkailee yhden ryöstön ympärillä. Omituista Jerry Springerin roska-ohjelman puffausta. Tarantino-vaikutteisella veripaltulla muodotonta leffaa pusketaan eteenpäin. Scottin rockvideo-leikkaukset ja kirkkaat värit eivät kokonaisuutta kohenna.

Teuvo Tulio: Forsfararna

Digiboksin levyn kulmalta löytyi bisarristi Tulion/Tugain ruotsinkielinen leffa, jonka suomennettu nimi on Hornankoski ja ohjaukseen on osallistunut myös Roland af Hällström. Valmistunut 1949, elokuva on käytännössä lähes uusi versio Intohimon vallassa -tarinasta. On olemassa myös suomenkielinen Hornankoski-elokuva, joka on hieman pitempi. Tämä on tehty Ruotsin markkinoille. Tulio kierrättää jälleen samoja koskenlasku- ja hevosajelukuviaan. Intro on noiria kauhukuvastoa parhaimmillaan, mutta jatko ei kunnolla iskenyt minuun. Jonkinlainen viimeistelemättömyys paistaa läpi ja rytmitys on luvattoman löysää. Åke Lindman on aika hyvä ensimmäisessä roolissaan, mutta toinen Tuntematon-tähti Heikki Savolainen pahasti pihalla. Regina on Regina. Väkivaltaa harjoitetaan nyrkeillä, puukoilla ja kirveillä. Tappelu käynnistyy tällä kertaa korttipelihuijauksen paljastumisesta, kun kaveri liu'uttaa ässää hihasta liian kömpelösti. Todella näyttävä toimintakohtaus loppupuolella kapulasillan ympärillä. Lopussa hupaisa "onnellinen" loppu, kun vihamielinen koski on saatu taltutettua tyylikkäällä voimalaitoksella.

De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere

Raivokkaasti vaahtoavaa saisonia Brysselin ja Gentin puolivälistä. Oljenvärinen, hieman samea, belgihiivaa, raikasta hedelmäisyyttä. Hyvin kuivaa, humalaa voimakkaasti jälkimaussa. Mausteisuutta kevyesti, ei hallitse makua. Täyteläinen ja tasapainoinen, erittäin miellyttävää. Saison on suosikkejani belgioluttyyleistä ja tämä on tyylisuunnan huippuja. Ei ehkä nouse aivan Dupontin tapaisten klassikkojen tasolle, mutta äärimmäisen nautinnollista. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Steve Hamilton: Night Work

Hamiltonin kahdeksas romaani hylkää Alex McKnightin ja Michiganin Upper Peninsulan. Nähtäväksi jää, onko ratkaisu pysyvä. Uusi romaani sijoittuu Kingstoniin, Hamiltonin kotiseudulle Upstate New Yorkiin, Hudsonin varrelle. Päähenkilö on jazzia (John Coltrane, Albert Ayler) ja nyrkkeilyä harrastava ehdonalaisvalvoja, jonka menneisyydessä on rankkoja traumoja McKnightin tapaan. Ensimmäisessä persoonassa etenevä kerronta on Hamiltonin tapaan intensiivistä. Hyvin synkkä perusvire, synkempi kuin McKnight-tarinoissa. Miljöökuvaus on jälleen mukavaa, Woodstockin hippikylässäkin käydään, mutta tämä seutu ei ole yhtä mielenkiintoista kuin Michiganin pohjoisosat. Hamilton saa aikaan melko hyvää hypnoottista sekoamisen tunnetta lukijaan, samaistuminen kertojan hämmennykseen toimii hyvin. Loppu on ongelmallisempi ja turhan kovakätinen, jälkimaku on vähän tyhjä ja epätyydyttävä. Vaikea loppuratkaisua tällaiseen tarinaan on tietysti keksiä, mutta valittu linja ei toimi minusta kunnolla. Selvästikin jatkoa tällekin henkilöhahmolle on luvassa.

Åbro Guldkällan

Ei aivan onneton, mallasta on mukana ja humalointia löytyy jälkimaussa. Odotin paljonkin vetisempää, mutta ei tämä millään tavalla massasta erotu kuitenkaan. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Teuvo Tulio: Mustasukkaisuus

Tulion uusintaversio Levottomasta verestä vuodelta 1953, sijoittuu maalaisympäristöön sahamiljööseen ärjyvän kosken kupeeseen. Tulio kierrättää koskenlasku- ja hevoslaukkakuvia mm. Intohimon vallassa -teoksesta. Tämä on ikävä kyllä pahasti ylikypsä tai jopa pohjaanpalanut teos. Näytteleminen on poikkeuksellisen kankeaa ja Regina Linnanheimon mielipuoliset silmämuljautukset ovat pelkästään naurettavia. Tarina on löysä ja pelkistetyissä tuijottelukohtauksissa ei ole tehoja. Kolmiodraama ei ole kunnolla perusteltu, alastomuudella yritetään väkisin lypsää paheksuntaa. Hyvääkin vielä on, leffa käynnistyy mykkänä toimintaelokuvana, jollaisena sen olisi ehkä kannattanut pysyä loppuun asti. Poikkeuksellisen brutaali tappelu savottakämpän saunassa. Lauteet menevät päreiksi ja odotin koko ajan, että joku käristyy kiukaalla.

Haandbryggeriet Norwegian Wood

Norjan toiseksi tunnetuin panimo pukkaa nyt Suomen markkinoille savuista katajanmarja-alea. Samea punaruskea olut, tuoksussa jotain tunkkaisuutta, jopa hikeä (!). Suolaisen savuinen maku. Etiketin mukaan savumallas tulee "Weiermannista", eli kyseessä lienee aitoa asiaa Bambergin Weyermann-mallastamosta. Savuisuus onkin ok, mutta katajalla saavutettu mausteisuus ei tunnu toimivan kunnolla. Tässä on aidon savuisuuden lisäksi tervaleijonamaista makeampaa ainesta, joka jotenkin nihkeyttää kokonaisuutta. Sahtia tämä ei missään nimessä muistuta. Oluen nimi on liian korni, varsinkin jos ei voi sietää Beatles-musiikkia. Jäänee kuriositeetiksi, mutta ei ole ainakaan tylsä olut. Toimisi talvipakkasilla paremmin kuin pikkuhiljaa lämpenevässä Perämeren kesäillassa. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Goose Island Summertime

Kölsch Chicagosta, ei juuri vaahtoa, öljyinen viskositeetti, kevyesti hedelmäinen, hieman nihkeä. Tämmöinen olut on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena, ei oikein toimi pullo-oluena. Oluthuone Leskinen, 22.6.2009.

Caledonian XPA, real ale

Aika lailla Deuchars IPAn tyylinen skottiale, kullankeltainen, hedelmäinen, hyvin humaloitu, raikas, tuore, pehmeä. Oluthuone Leskinen, 22.6.2009.

Howard Hawks: Ball of Fire

Tämä ei ehkä kohoa Hawksin komedioista Bringing Up Babyn tai His Girl Fridayn tasolle, mutta ei jää kauas. Käsikirjoittajaduo Billy Wilder ja Charles Brackett tekee taas ilmiömäistä jälkeä, jotenkin tuntuu, että tällainen kepeä älykkyys on nykyelokuvantekijöiltä täysin saavuttamattomissa. Selviä viitteitä Wilderin myöhempään Some Like It Hotiin, tanssitytön nimi on Sugarpuss ja gangsteriteema mukana, jopa St. Valentine's Day Massacre mainitaan. New Yorkin Upper West Sidea hyödynnetään mukavasti Washington Bridgeä myöten. Barbara Stanwyck ei ehkä koskaan ollut hehkeämpi ja Gene Krupakin esiintyy itsenään. Varma laatuleffan tae on Elisha Cook Jr., joka tässä pienessä roolissa tarjoilijana. Kovanaamat Dana Andrews ja Dan Duryea ennakoivat myös tulevia suurempia roolejaan. Professorilauma ei ole millään tavalla uskottava, mutta toimii hyvin hupimielessä. Jos Gary Cooperin tilalla olisi ollut Cary Grant, tämä voisi olla kiistaton mestariteos. Tavallaan Cooperin vivahteettomampi kömpelyys kuitenkin toimii tässäkin.

Nøgne Ø India Pale Ale

Pitkästä aikaa norjalaisen kulttipanimon IPAa saatavilla. Ensimmäisellä kierroksella pari-kolme vuotta sitten en oikein innostunut tästä, mutta kylläpä nyt tuntuu herkullisen hedelmäiseltä. Vaahtoaa raivokkaasti, mahdollisesti hedelmäisyys muuntuu liikaa karamellisen makeaksi. Vahvahko humalointi ei ole jälkimaussa ehkä tarpeeksi pitkään kestävä, mutta kyllä tämä on skandinaavi-IPOjen huippua. Katkeropitoisuus on 60 IBUa eli vähemmän kuin Laitilan Humalaisessa. Tasapainoisuus ja raikas hedelmäisyys parempaa kuin monissa kilpailijoissaan, esim. äsken kokeilemani Haandin IPA oli nihkeämpi, vaikkei huono sekään. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.

Nynäshamns Smörpundet Lagrad Årgångsporter 2007

Vuoden terästankissa kypsytetty porter. Hätkähdyttävän suklainen suutuntuma, täyteläinen, hieman liian makea. Jälkimaku on kuivempi, humalaakin mukana. Mielenkiintoinen olut, mutta kuivemmat porterit ovat enemmän minun makuun. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Left Hand Smoke Jumper

Coloradosta savuinen imperial porter, 9,9%. Mustaa saksalaistyyppistä metallista doppelbock-makua, savua voimakkaasti, mutta ei rauchbier-tasoisesti. Makeutta löytyy, samoin kahvia ja tummaa suklaata. Ympäristötekijöiden vuoksi en ehtinyt kunnolla analysoimaan olutta, kameraankin tuli tilapäisesti jotain sumua. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Nynäshamns Ekholmen Ekologiska Ale

Aika lailla Bedarö Bitteriä muistuttava meripihkan värinen luomuale. Vahvaa pistävää mäntyistä humalaa, pieni etikkainen sivuvivahde, tuoreus ehkä päässyt kärsimään. Challenger-humalan voimakas maku kestää pitkään nauttimisen jälkeen. Pakko myöntää, että esim. Laitilan Humalainen kalpenee pahasti näin radikaalin tuotteen rinnalla. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Caledonian 80/-

Klassinen skottiolut, maltaisen makea, ei juuri humalaa. Ehkä nykyisiin makutottumuksiini suhteutettuna hieman vaisu olut. Alkoholia vain 4,1%, mutta ohut tämä ei kuitenkaan ole. Pähkinäisyys tuo mieleen altbierin. Tynnyrikäymisellä tämänkin saisi nostettua vielä aivan eri tasolle. Oluen nimi 80 Shillings viittaa Skotlannin vanhaan verotuskäytäntöön. Näitä numeroita käytetään edelleen Skotlannissa eri oluttyylien nimeämiseen. Ei siis pelkästään alkoholivahvuuteen viitaten kuten Suomen veroluokissa. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Bosteels Deus

Pullotusvuosi 2007, kullankeltainen ale, 11,5%. Paljon hiilihappoa, raikas, mausteinen, jotain inkiväärin tapaista ehkä. Melkoisen makea, mutta ei epämiellyttävällä tavalla. Mausteisuus heikentää nautintoa, se on tässä päälleliimatun ylimääräisen oloinen. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko / Oulu, Välivainion Alko (toukokuussa Arkadian erikoismyymälästä ilmainen kuljetus muualle).

Laitila Kievari Humalainen, pulloversio

Laitilan pale alen hanaversio maistui hyvin ensikokemuksella, mutta on tuntunut jatkossa nihkeämmältä, ehkä tuoreus hävinnyt. Pulloversio palauttaa uskoa, tässä on raiaksta hedelmäisyyttä riittävällä mallaspohjalla ja humalaa on Suomen oloihin rutkasti nielaisun jälkeen. Katkeropitoisuus on 61 EBUa, se on riittävä. Tässä on ehkä paras kulutusta kestävä maitokauppaolut Suomessa, tosin hinnoittelu saisi tulla kohtuullisemmaksi. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Vakka-Suomen Prykmestar Vehnä, pulloversio

Hyvin samea, ei paljoa vaahtoa perustuoppiin kaadettuna. Paljon huonompi vaikutelma kuin hanaversiossa. Simamaisen makea, ei banaania, jotenkin väljähtyneen oloinen, humalaa vain hento häilähdys. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

BrewDog Paradox Smokehead

Jälleen ennakkoluulottoman skottipanimon uusi tulkinta imperial stoutin ja viskin symbioosista. Tuoksu ja ensituntuma mausta on todella savuinen, Islay-viskin turpeisuus puskee täysillä läpi. Liukasta mallasta mukana, mustaa kahvia ja tummaa suklaata. Smokehead on modernien viskien mielenkiintoisimpia tulokkaita ja tämä mätsäys toimii hyvin. Ehkä hieman liian makeaa minun makuun, alkoholia on tasan 10%. Tämä on hyvin lähellä aiemmin maistamaani Paradox Islay/Bowmore -versiota, mutta ehkä ei nyt kolahtanut aivan yhtä hyvin. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Caledonian Deuchars IPA, pulloversio

Jo kolmas erilainen versio tästä skottioluesta samalla viikolla. Pullotuote on pehmeä, yllättävän maltainen, hedelmäisyys jää kauas taustalle. Tyypillinen skotlantilainen toffeemallas siis pinnalla, vaikka sitä ei tästä oluesta odottaisi. Alkoholia on 4,4%, siis selvästi enemmän kuin realissa, kegin vahvuus jäi minulle epäselväksi. Humalointi on hyvin hillittyä, jopa kevyttä, jää kauas real-version terävyydestä ja kegin tanakkuudesta. Hiilihappoa vähemmän kuin kegissä. Kokonaisuutena tämä asettuu hanaversioiden väliin, selvästi heikompaa kuin real ale, mutta pehmeänsamettinen mallas on miellyttävämpi kuin kegin kylmä nihkeys. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Haandbryggeriet India Pale Ale

Samea, paksu, kuravesimäinen, mäntyinen. Tyypillinen moderni skandinaavi-IPA. Ehkä tavallista makeampi, nihkeys hallitsee, ei tuoreutta tai raikkautta. Tämä norjalaispanimo on joskus pettänyt todella erikoisilla ratkaisuillaan, mutta tämä on laatutavaraa. Helsinki, Kitty's, 18.6.2009.

Mahr's Weisse

Bambergin satumaisen laadukkaan panimon vehnäolutta Töölön koleassa kesäyössä. Sameaa, viljaisuutta, esterimäinen, kuiva, ei banaania. Erinomainen hefe, totta kai, vaikka alkoholia vain 4,9%. Helsinki, William K Mannerheimintie, 17.6.2009.

Nokia Keisari Strong

En muista ennen Nokian "uusia" oluita hanaversioina juoneeni. Taas valokuva epäonnistui surkeasti. Tässä alkoholia 5,7%, siis lähes bock-tasolla liikutaan. Hieman mallasta, hieman makeutta, ei havaittavasti humalaa. Metallinen, jokin hieman epämääräinen sivumaku. Taas kerran masentava osoitus suomalaisen olutvalmistuksen mielikuvituksettomuudesta. Tai varman päälle pelaamisesta. Helsinki, Janoinen Lohi, 17.6.2009.

Reckendorfer Kellerbier

Pullo-olut Frankenista, Janoisessa Lohessa oli niin hämärää ettei valokuvaa kannata lisätä, siitä ei saa mitään selvää. Pehmeää toffeemaista mallasta, kevyesti humalaa. Keskitien kamaa, nämä suodattamattomat kellarioluet eivät pullossa toimi läheskään samalla voimalla kuin tuoreena. Tiivis tunnelma Töölön laatubaarissa AC/DC:n keikan jälkeen, eikä välttämättä positiivisessa mielessä. Helsinki, Janoinen Lohi, 17.6.2009.

AC/DC, Helsinki, Olympiastadion

Ensimmäinen konserttikokemus australialaisesta hardrock-ihmeestä. Bändin yksinkertainen saundi on häkellyttävä livenä, rummut ja basso soivat kirkkaana ja puhtaana, mutta henkilökohtaisesti yllätys oli komppikitaristi Malcolm Youngin suuri rooli. Vanhempi veli on selvästi bändin moottori, joka pitää koneen liikkeellä. Angus Youngin soolokitarointia en oikein osaa arvioida, se liikkuu nin eri tyylialueella verrattuna omiin kitarasuosikkeihini. Energiaa ja asennetta ainakin riittää, se on tärkeintä. 62-vuotias korvikesolisti Johnson oli myös hyvässä vedossa. Eli kokonaisuutena kaikki kunnossa.

AC/DC:n ongelma on minun näkökulmastani vaatimaton biisimateriaali. Kahden tunnin paketista ei paljoa innostavaa löytynyt. Uuden levyn avauskappale Rock 'n' Roll Train avasi pelin hyvällä boogiella, mutta sitten mentiin toista tuntia keskinkertaisuudesta toiseen. Yleisö meni pähkinöiksi Back in Blackista ja Dirty Deedsistä, mutta paremmin toimivat Shot Down in Flames ja Shoot to Thrill, jokin niissäkin silti tökki. Hell's Bells todella vaivaannuttavan vaisu. Uuden levyn mielenkiintoisin kappale Anything Goes soitettiin puolihuolimattomasti, nopeasti vain alta pois. Jättihitti You Shook Me All Night Long rullasi hyvin, ehkä keikan huippukohta. TNT ei jumpsahtanut riittävällä voimalla. Huvittava ilmapallonainen virkisti muuten vaisua Whole Lotta Rosieta, loputtomiin pitkitetty kitarasoolo tuhosi Let There Be Rockin. Ensimmäinen encore Highway to Hell oli toinen huippukohta, kappale on todella hyvä ja bändi soitti tyylikkäästi. Viimeinen numero For Those About to Rock tykkeineen on aina ollut tylsä, niin nytkin. Biisilista oli täysin sama kuin kiertueen jokaisessa muussa konsertissa, se kielii ikävästi virkamiesmeiningistä. Heikoista biiseistä ja osittain lepsusta otteesta huolimatta konsertti oli silti melkoinen kokemus, ilman muuta hyvää vastinetta ajalle ja rahalle.

Tunnelma oli kaksijakoinen, olin suhteellisen edessä lavan ja miksauspöydän puolivälissä. Siellä sai seisoa koko ajan kaikessa rauhassa, ei samanlaista tunkemista edestakaisin kuin muissa stadionkeikoissa. Toisaalta istumakatsomoissa näytti olevan selvästi kovempi meno kuin esim. Springsteenin keikoilla. Kenttäyleisö oli hyvin mukana, mutta ei mitenkään villiintynyt. Lämmittelybändi The Answeria ehdin kuulla 20 minuuttia, geneeristä hard rockia, ei jäänyt mieleen, jotain spiikkejä Pohjois-Irlannin tilanteesta.

RCH Steam Showers, real ale

Hedelmäinen bitter, ehkä liian kylmää, melkoisen ohut, mutta jälkimaku toimii jälleen kerran mukavan humalaisena. Jää vähän nihkeäksi, tämä panimo pystyy paljon parempaankin, esim. Double Header. Helsinki, Urho's, 17.6.2009.

Titanic Golden Age, real ale

Kirkas golden ale, varsin pistävää humalointia, joka lyö päälle heti ensisiemaisussa. Oikein hienoa, kohtuullisen tukeva runkokin, 4,5%. Humaloinnissa pihkaista mäntyisyyttä, yksi parhaista alkukesän realeista. Helsinki, Angleterre, 17.6.2009.

Adnams Innovation

Etiketin mukaan strong amber pale ale, maku ja ulkonäkö viittaavat enemmän humalaiseen golden aleen. Vehnääkin mukana, hyvin kuiva, mutta ei vaikuta erityisen tuoreelta. Keskinkertaista tavaraa. Helsingin real ale -tilanne jälleen heikossa jamassa, pumput tyhjinä niin Kittyssä kuin Black Doorissakin. Helsinki, Black Door, 17.6.2009.

Fuller's India Pale Ale

Englantilainen nykytulkinta IPAsta, lähempänä perinteitä kuin monet muut brittivesitykset. Kylmää, kirkasta, öljyisen liukas, humalaa reippaasti jälkimaussa. Realina toimisi tietysti paremmin. Keg-brittioluiden parhaimmistoa Suomessa. Helsinki, Kitty's, 17.6.2009.

Stadin IPA

Voimakkaan mäntyinen, pihkaa ja hedelmää, samea olut vaikuttaa enemmän tupla-IPAlta kuin tavalliselta, alkoholia tosin vain 6,9%. Tuntuu vahvemmalta. Humalaa on raskaasti, kuinkas muutenkaan. Jälkimaku on todella pitkäkestoinen. Tyylipuhdas rankka skandinaavi-IPA. Helsinki, Hilpeä Hauki, 17.6.2009.

Slottskällans Decennium Bocköl

Pehmeä makea bock Uppsalasta, alkoholiakin tyylin mukaisesti tasan 6,7%. Hieman ohueksi mallasrunko kuitenkin jää. Humalointi puolestaan on selvästi railakkaampaa kuin tyypillisissä saksalaistuotteissa. Jokin vihannesmainen sivumaku, alkoholi alkaa lämmetessä puskea läpi, ei hyvä merkki näin hillityissä lukemissa. Parempaankin tämä panimo on yltänyt. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Laitila Kievari Retale

Typerästi nimetty varsinaissuomalainen kausituote kai pitäisi olla tyyliltään red ale. Punaruskea olut on viljaisa, suhteellisen täyteläinen näin kevyeksi olueksi (4,4%). Jälkimaussa on kohtuullisen paljon humalaa. Hämmentävä olut, ainakaan red alen makeutta tässä ei ole. Hedelmäisyyskin ohutta, mutta pohjahiivapuolelta tätä ei voi yhdistää pilsiin värin takia eikä wieneriin humaloinnin vuoksi. Maku on lähellä vahvarunkoista bitteriä. Jos unohtaa tyylisuunnat, niin tämä on oikein mukava olut. Laitilan hit & miss -tarjonnassa tämä puhkaisee takakentän, vaikka kunnari jääkin saavuttamatta. Oluessa on oltava luonnetta, jos se inspiroi pesäpallovertauksen jalkapallon ystävältä. Oluthuone Leskinen, 16.6.2009.

Caledonian Deuchars IPA, keg

Harvinainen tilaisuus Oulussa verrata samanaikaisesti saman oluen elävää (real) ja kuollutta (keg) olomuotoa. Erot ovat odotettuja, hiilihappo suorastaan poreilee tynnyriin tapetusta oluesta. Sitruunan raikkaus on muuttunut nihkeäksi kuivatuksi hedelmäksi. Jälkimaussa on humalaa, mutta terävyys siitäkin leikkautuu pois. Humalointi on vaimeudessaan pyöreämpi ja leveämpi, jotkut voivat sitä miellyttävämpänä kuin real-version syvää ja terävää pistoa. Ero on suunnilleen sama kuin pesäpallomailalla ja rynnäkkökiväärin pistimellä. Itsenäisesti juotuna tämä olisi mukava voimakkaasti humaloitu golden ale, mutta nyt se jää auttamatta kalpeaksi aavistukseksi elävän oluen syvyydestä ja puhtaudesta. Ja korostettakoon, että nimestä huolimatta tämän oluen millään versiolla ei ole mitään tekemistä india pale ale -oluttyylin kanssa. Oluthuone Leskinen, 16.6.2009.

Caledonian Deuchars IPA, real ale

Palkittu skottiolut on brittiriiliä parhaimmillaan. Hedelmäinen, lähinnä sitruunaisen kuiva, sametinpehmeä, nautinnollinen katkera humalapurenta. Alkoholia ei paljon ole (3,8%), sessio-oluena omimmillaan. Olut on niin roteva tässäkin muodossa, että tukevampaa mallasrunkoa tähän ei kaipaa. Oluthuone Leskinen, 16.6.2009.

Sigtuna Wicked Wine Påsk Alt

Arlandan lentokentän reunalta saapuu mielenkiintoinen hybridiolut. Wicked Wine on kai jokin Sigtunan panimoa hyödyntävä sopimuspanija. Maltainen, pähkinäinen, 7,5%, todellakin muistuttaa altbieriä, mutta makeampi ja voimakkaampi. Etiketin mukaan tämä on doppelsticke, eli siis altbierin erikoisversion tuplapläjäys. Humalaakin reilusti jälkimaussa, sitä on lisätty jenkkityyliin vähitellen keiton aikana. Aivan erinomainen, suklaamaltaasta makeutta myös mukana. Pullon kyljessä rehvastellaan oluen rankkuutta, inget för kycklingar. Ensituntuma Sigtunan panimoon, erittäin lupaavalta vaikuttaa. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Kulmbacher Eisbock

Tummanruskea bock, alkoholipitoisuus nostettu lukemaan 9,2% jäädyttämällä vettä pois. Siirappinen makea suhteellisen miellyttävä olut, mutta ei humalointia. Hidas nautiskeluolut, mutta ei oikein minun makuun. Ja paremminhan tämä tietysti toimii talvella kuin hikisen kertausharjoituksen yölomalla. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Ducato A.F.O.

Italialainen olut Parman ja Cremonan välimaastosta, lyhenne tarkoittaa Ale For Obsessed. Siis hörhöille suunnattu hiivainen paksu tummanruskea ale. Tyylikäs pullo, kuinkas muutenkaan italialaisten kohdalla. Täyteläinen, makea ale, ilmeisesti ei kuitenkaan ekstrasokeria monien italobirrojen tapaan. Alkoholia vain 5,2%, maun perusteella voisi epäillä vahvemmaksikin. Italialaisilla pienpanimoilla on hyvää yritystä, mutta useimmat kaatuvat minun näkökulmasta kahteen virheeseen, kuten tämäkin. Olut on aivan liian makeaa ja jälkimausta puuttuu katkerohumalointi. Humalia tässä piti olla montakin eri lajiketta, mutta en mausta huomannut. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Oppigårds Single Hop Ale

Lievästi samea kullankeltainen ale, 4,8%. Pehmeä, mutta kevyt runko. Kun hop mainittu nimessä. odottaisi erityisen humaloitua olutta. Sitä tämä ei ole, Oppigårdsin pääsiäis- ja kesäoluisiin verrattuna hieman hillitympi katkeruus. Katkeroa kyllä on, suhteellisen tasapainoisesti verrattuna muuhunkin keveyteen. Jää hieman kompromissiksi, sitähän heijastelee heijastelee laaja levikkikin, tarjolla nyt Ruotsin jokaisessa Systembolagetissa. Käytetty humalalaji on Styrian Golding Sloveniasta, oma makurekisteri on jo liikaa kalibroitunut jenkkihumaliin, joten tämä ei siksikään säväyttänyt. Mukana vehnää, silläkin on tapana heikentää minun makutuomiota. Silti varsin nautinnollinen olut. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Nynäshamns Bedarö Bitter

Pitkästä aikaa höyrypanimon perustuotetta saatavilla. Voimakkaasti humaloitu amerikkalaistavaralla, mäntyinen, jopa pihkainen, karkealla, ei oikein miellyttävällä tavalla. Ei pehmeyttä eikä täyteläisyyttä, vehnämallasta mukana. Saattaa olla vähän pilallakin, vaikka bbe 10/2009. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Left Hand Haystack Wheat

Vahvasti vaahtoa, korostetusti belgihiivaa, mutta ei oikein wit-tyylinen, enemmän perusbelgiblond-tyyppinen. Hedelmäinen, nihkeä, ei oikein miellyttävä. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Shipyard Summer Ale

Kevyt kesäolut Mainen Portlandista, Ringwood-hiiva häilähtelee kermatoffeisuutena, tosin hunajainen makeus enemmän pinnalla. Jälkimaussa on englantilaistyyppinen kapea humalapuraisu. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Teuvo Tulio: Intohimon vallassa

Loistokamaa Tulion huippukaudelta 1947, ehkä kovin maestron maalaisleffoista. Tiukka kolmiodraama väitetysti pohjautuu tositapahtumiin Askolassa. Realismi on kyllä kaukana, tämä käynnistyy puhtailla horror-efekteillä. Synkät pilvet kohoavat, näyttää jopa hieman atomipommin sienipilveltä, Tulion tuntien ei välttämättä sattumaa. Hautaa kaivetaan, pääkallot irvistelevät, kyttyräselästä irtoaa mielipuolista naurua.

Hyytävästä introsta siirrytään takaumalla perustarinan hehkuvaan kesäyöhön. Hurjat kesätanssit jyrkällä kalliolla, tukkilaiset laskevat koskea lautoilla ja pölleillä, puhdasta action-stuffia. Keksit tanassa kuin ritarien seipäät, naisten hameet lepattavat tuulessa. Musiikkikin vahvistaa tunnelmaa nautittavasti, tanssi symboloi sivistystä ja kulttuuria kuin John Fordin rajaseututarinoissa. Regina Linnanheimo tihkuu kiusoittelevaa kiimaa ja sepänsälli Kullervo Kalske on tarpeeksi jäykkä. Taloudelliset paineet johtavat sovittuun avioliittoon ja jälki on rumaa. Sitä ennen vielä näytetään eksplisiittistä eläinseksiä ja pölyä nousee sekä heinäladoista että viljakasoista. Juopottelua ja juoruämmiä, vauhkot hevoset laukkaavat. Elokuvan suvantovaihekin sisältää pöyristyttävää väkivaltaa, hevospiiskan sivallukset uppoavat niin emännän kuin isännänkin lihaan. Tulio heittää soppaan jopa nahkeaa sodanjälkeistä pornografiaa. Juomakulttuuri on poikkeuksellisen suoraviivaista, alkoholipulloja ei avata, niiden kaula lyödään kylmästi poikki pöydän reunaan.

Kaikesta huolimatta tämä jää vähän Tulion parhaista. Uskonnollisuudesta ponnistava synnin kiihottavuus ei ole tässä niin läpitunkevaa kuin kaupunkidraamoissa. Ensimmäinen puolituntinen on haltioittavaa puhdasta elokuvaa, mutta joutokäyntiä on sen jälkeen havaittavissa. Lopussa on sitten jo vastenmielisen kankeaa sovitustematiikkaa.

Carlsberg Arboga Majbock

Makea lager, suhteellisen pehmeään veteen upotettu, mutta ei juuri vivahteita, alkoholikin puskee läpi. Harmittava pettymys edellisen Vårlagerin jälkeen, mutta ei tämäkään ihan kehno ole. Aivan liian makea kuitenkin minun makuun. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Carlsberg Arboga Vårlager

Pehmeä, liukas, hieman makea lager, yllättävä humalan potku jälkimaussa. Hämmentävän maukas olut, pähkinäistä täyteläistä mallastakin mukana. Pitemmän päälle hieman kyllä ohenee. Silti pakko antaa tunnustusta ruotsalaiselle teollisuustuotteelle, nyt osui kohdalleen. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

St. Bernardus Grottenbier Bruin

Vanha tuttu luolabelgi on tehnyt paluun Suomeen. Etiketin mukaan seoksessa sokeria ja yrttejä, mutta ne eivät hallitse makua. Kohtuullisen kuiva hapokas dubbel, tummanpuhuva hedelmäisyys päällimmäisenä, jälkimaussa hiipii mukaan katkerohumalaa. Muistelin tätä mausteisemmaksi, mutta ehkä pidän enemmän tästä arkipäiväisemmästä tyylistä nykyään. Monia dubbeleita riivaava makeus ei häiritse tässä. Ostopaikka Oulu, Raksilan Alko.

Svaneke Skipper Clements

Bornholmista etiketin mukaan suodattamatonta amerikkalaista pale alea. Ja sitä tämä todellakin on, hillitysti samea, voimakkaasti humaloitu. Mallasrunko on vähän ohut, mutta tämä on huomattavasti miellyttävämpi kuin aiemmin kokeilemani Svaneke-bock. Humalointia voisi tietysti olla lisääkin, mutta silti ilahduttava tapaus. Nimetty paikallisen merirosvon kunniaksi. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Griess Kellerbier

Tämä tulee pääkallonpaikalta, kellerbierien kotiseudulta Frankenista. Geisfeld on tarkka Griessin sijainti, 10 km Bambergista itään. Ei kuitenkaan pulloversio täysin vakuuta, hunajainen makeus vähän häiritsee. Pehmeyttä kyllä on ja kevyesti katkeruuttakin. Ohut vaikutelma jäi päällimmäiseksi. Tampere, Konttori, 2.6.2009.

Proef Golden Hop Kristall

Tampereen Gastropub Tuulensuu teettää Belgiassa talon oluita Golden Hop -brändillä, joista olen aiemmin tsekannut mukavan bitterin. Tässä nyt pils-weizen-hybridi, en tiedä onko hiiva pintaa vai pohjaa, mutta mitäpä väliä sillä on. Vehnä maistuu ja kuiva humalointi tuo pilsin kuvioon. Hieman ohut, jopa nihkeä kokonaisuus, raikas kuitenkin. Schneiderin ja Brooklynin isot pojat onnistuivat paremmin humalan ja vehnän symbioosissa. Tampere, Tuulensuu, 2.6.2009.

Hair of the Dog Fred from the Wood

Olen aiemmin juonut hanaversiota tästä oregonilaisen olutlegendan Fred Eckhardtin mukaan nimetystä barleywinesta, paikan päällä Portlandin Horse Brass Pubissa. Springsteen-shown jälkitunnelmissa uudessa Hämeenpuiston olutbaarissa huomasin tämän, pullossa käynyt, kuusi kuukautta tammitynnyrissä kehittynyt variaatio. Vaahtoaa railakkaasti, kullankeltainen, tammipuinen maku suorastaan hyökyy päälle, hyvin pehmeää juomaa, hienostunuttakin. Kuivaa sherrymäisyyttä, itse asiassa tässä on maistamistani oluista se, joka eniten muistuttaa fino-sherryä. Humalointi ei ole voimakas, mutta kevyen tyylikkäänä sekin on mukana. Hair of the Dog on ilmestyksenomainen panimo, joka tekee vain parhaita mahdollisia oluita. Hinta oli riipaiseva, mutta ei mitenkään kohtuuton laatuun nähden. Tampere, Esplanadi, 2.6.2009.