Teuvo Tulio: Levoton veri

Lääkäridraama vuodelta 1946 on Tulion avainteoksia. Elokuva käynnistyy komediallisesti, suhteellisen kankeasti, dialogi on jäykkää ja äänitys heikkoa. Katsoja luulee hetken ajan katselevansa normaalia elokuvaa. Sitten musiikki iskee kuin kohtalon ruoska ja Tulio lyö kertapotkaisulla kaasun pohjaan. Tulion helvetinkoneen käyttövoimana on yleensä synti, niin nytkin. Synnin palkka ei ole Tuliolla kuolema, se olisi aivan liian helppoa, syyllisyys jatkuu kauas kuoleman tuolle puolen, niin kauas kuin iänkaikkisuutta riittää. Avainsynti on tässä asteikon kevyemmältä puolelta, pelkkä turhamaisuus, mutta rangaistus on siitä huolimatta yhtä kova, sovitus ei mahdollista.

Lapsiin kohdistuvat pöyristyttävät onnettomuudet olivat Tulion käytössä olleesta keinovalikoimasta kaikkein järeintä kalustoa, mutta Tulio ei epäröi tarttua siihen. Sekaan heitetään rampautumista, mustasukkaisuutta, mielipuolisuuden pelkoa, eläinkokeita, puhdasta vihaa, kostoa, ultrasyntisiä baarien naisia, turmiollista viinaa, hedelmällisyyden menetystä, vaarallisia lääketieteellisiä operaatioita, brutaaleja veistoksia, villieläinten raatoja seinillä. Tulion huumorintajua väläyttää esimerkki, jossa pimeän pelko palkitaan sokeutumisella. Tulio repi yleensä hurjia visuaalisia tehoja maaseutumiljööstä, mutta tämä urbaani tarina ei kalpene silläkään alueella. Regina Linnanheimon kasvojen lähikuvat ovat huumaavia, laivan potkurin nostama kuohu tunnemyrskyn metaforana, paljasta pintaa ajankohtaan nähden hätkähdyttävästi Toini Vartiaisen rintoja myöten, hurjia leikkauksia sairaalan leikkaussalista uimarannalle. Ristikuvia, joissa muutaman kerran itse ristikin. Valoviikatteet niittävät laboratorion kattoikkunaa. Lopun autokaahailukohtaus on maailmanluokan tasoa. Chopinin musiikilla luodaan kepeän fatalistista pohjavirettä. Reginan mielipuolista naurua on vaikea uskoa, vaikka sen omin korvin kuulee. Elokuvan lopussa Regina muistuttaa jonkin verran Norman Batesin "äitiä" ulkonäöltäänkin, ehkä Hitchcock sattui näkemään tämän? Mikään täydellinen elokuva tämä ei ole, juoni on pelkkä tekosyy dramaattiselle hurjastelulle. Loppupuolella Tulio heruttaa tehoja hieman liian kauan peruskuviosta, uusi hillitön käänne olisi ehkä vielä tarvittu. Silti aivan ainutlaatuista matskua, tämmöistä ei ole missään muualla tehty ennen eikä jälkeen.