Baltasar Kormákur: Mýrin

Suhteellisen tunnetun islantilaiskirjailijan Arnaldur Indriðasonin Räme-teos oli paha pettymys. Tämä elokuvasovitus on varsin uskollinen, mutta ehkä kokonaisuutena toimii kuitenkin paremmin. Epäilen edelleen romaanin suomennosta surkeaksi. Kuva on rosoinen ja kamera liikkuu levottomasti. Räntää sataa, kohtuullisen mukavia ilmakuvia Reykjavikista ja vielä dramaattisempia näkymiä puuttomalta maaseudulta. Synkkää menoa, jota musta raiskaus/rotta/visvahuumori ei juurikaan raikasta. Patologi tykkää syödä maiskutellen jotain epämääräistä kamaa ruumiinavauksen lomassa. Musiikkikin on tummaa kirkkoslaavisysteemiä. Pureva viima tunkeutuu lähes katsojan sohvalle. Perinnöllisten sairauksien geenitutkimusteema hautautuu taustalle ja loppuosa on hieman liian nopeaa läpijuoksua. En oikein saanut kiinni näyttelijöiden tyylistä, kulttuurierot ovat ehkä liian suuret. Tavallaan vakuuttavaa jälkeä, mutta ei erityisen miellyttävää, innoittavaa tai viihdyttävää.