John Williams: Cardiff Dead

Williamsin toinen romaani vuodelta 2000. Edellisessä Cardiff-novellikokoelmassa fokuksessa olivat rikolliset, tämä romaani pyörii enemmän ska-bändin muusikkojen ympärillä. Osa henkilöistä on samoja, jonkinlainen keskushahmo kitaristi Mazz ei novelleissa ollut mukana. Ihmissuhdekiemuroita, jälleen takaumia 20 vuoden taakse, jälleen baarien nimet lukujen otsikkoina. Hieman alakuloinen nostalginen tunnelma, vähemmän huumoria. Ex-nyrkkeilijän kuolinsyyn ympärillä ohut juoni, mutta varsinaisesti tämä ei ole rikosromaani. Williams arvostaa kalifornialaista surf-kirjailija Kem Nunnia ja Cardiff Deadin keskiössä on poikkeuksellisen pitkiä surffausjaksoja. Ei tunnu kovin uskottavalta Etelä-Walesiin ja Severn-joen suistoon sijoitettuna, mutta ehkä se onnistuu sielläkin, tuskin kuitenkaan yhtä vähällä harjoittelulla kuin romaanin kitaristisankarilla. Ikävästi surf-jaksot ovat poikkeuksellisen tylsiä. Paljon parempaa ei ole muutenkaan, Williams ei saa lihaa kitaristi-hahmon ympärille ja tarina on puuduttavan raskassoutuinen. Melkoinen pettymys novellikokoelman jälkeen, mutta joskus käy näin. Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1981 (Bobby Sandsin ja Bob Marleyn kuolemat) ja 1999 (Cardiffin Millennium Stadiumin valmistuminen), mutta niiden nivominen henkilöiden omiin kohtaloihin jää keinotekoiseksi.