Atom Egoyan: The Sweet Hereafter

Melankolista Egoyania vuodelta 1997. Russell Banksin romaanin tulkinta, tyypillistä hypnoottista virettä koulubussionnettomuuden jälkimainingeista. Ian Holmin lakimies virittelee Wilderin The Fortune Cookie -tyyppisiä jättikorvausvaatimuksia, mutta tässä elokuvassa ei ole huumoria, ei edes mustaa, tippaakaan. Sosiaalipornon puolelle luiskahtaminen onkin pahasti lähellä. Visuaalinen ote hienoa, talvinen vuoristoinen läntisen Kanadan maisema lähes pääroolissa. Teoksessa on intensiivisyyttä, mutta kuvio tuntuu jotenkin tutulta, vaikka en mielestäni ole tätä elokuvaa ennen nähnyt. Varsin näppärää aikatasojen sotkentaa, mutta masentava elokuva ei ole tarpeeksi koskettava, ei lähelläkään Egoyanin parhaita.