Tämä Maistilan IPA jäi Lakeuden Panimojuhlissa ns. hampaan koloon, kun se ei siellä tarjoilukuntoon päässyt. 7%, makean hedelmäinen, karamellinenkin. Täyteläinen, mutta makeus häiritsee. Katkeruutta liian vähän, tässä on nyt pieni pettymys Maistilan suunnalta, odotukset olivat korkeammalla. Tässäkin tosin muistiinpanot oluesta jäivät viitteellisiksi, kun Leskisen tiskillä iski sosiaalinen tlanne päälle. Oulu, Leskinen, 29.2.2016.
Luotettavan yorkshirelaisen laatuvalmistajan real alena kuiva sitruksinen golden ale, 4,2%. Olisiko tarjoilulämpötila päässyt laskemaan liian matalaksi jäisen Perämeren huuruissa? Sitrusta ja pihkaa, mukava katkeruus, mutta ei ehkä aivan parhaassa iskussaan. Oulu, Leskinen, 29.2.2016.
Oluthuone Leskisen 24-vuotispäivän gaalaillan melskeissä ehdin maistella puolalaispanimoiden yhteistyönä syntynyttä tupla-IPAa, 8%. Kapakoitsija Jacklin ystävällisesti tarjoili (ja tarjosi) tämän. Hyvin vahvaa sitrusta, vihannesta, katkeroa reippaasti. Ei kovin puhdasta, yrttisyys häiritsee. Aika tanakkaa ja kuivaa kyllä on. Henkilökunnan bändi (Seppo Huttusen Nimipäivä?) nostatti tunnelmaa hyvin esim. Chris Isaak -koverointien kautta juuri tämän oluen aikana. Baari on laajentamassa tilojaan viereisen kultasepänliikkeen puolelle. Voinee todeta, että lopultakin. Oulu, Leskinen, 28.2.2016.
Vahvempaa portteria Alppilan tehtailta, 5,7%. Pehmeää, hedelmää, luumua, ei katkeroa. Taas hyvää tasapainoa. Muistiinpanot jäivät aika lakoniksi, kun oululaisia olutaktiiveja alkoi pörrätä ympärillä laumoittain. Kuvaakaan en oluesta tullut ottaneeksi. Oulu, Rooster, 28.2.2016.
Roosterin pubiin heti aukeamisaikaan, ehdin pienen setin täälläkin maistella ennen Leskisen synttäreitä. Alppilan veljesten pale alessa 5,4%, käsittääkseni jonkinlainen talon olutkin. Pehmeän maltainen, hedelmää hailakasti. Katkeroa kevyemmin, mutta tasapainoa hyvin. Hyvin puhdas, mallas hallitsee hillitysti. Maistila on edelleen hauskasti erilainen peluri kuin Sonnisaari. Ex-kollega Aki Saarenpää Roosterista tarjosi kegimaistiaisen Mathildedalin kehutusta Pirskeestä, josta itsekin tykkäsin pullossa. Tynnyriversio tuntui nyt huomattavasti makeammalta. Oulu, Rooster, 28.2.2016.
Tummempi uusi Sonnisaari, india black alea, 5,2%, jenkkihumalia reippaasti. Luumuista hedelmää, ei paahteisuutta, mutta katkeruus on taas kunnossa. Lievää hartsia ehkä, mutta nyt on tasapainoa hyvin. Voisi taas luulla vahvemmaksikin, täyteläisyys kunnossa. Paahteisuuttakin löytyy lämmetessä. Tässä on aika kova contender black APAksi, jos sellainen tyyli olisi. Oulu, Jumpru, 28.2.2016.
Oulussa kunnon talvikeli, auringonpaisteeksi välillä kääntyvää lumisadetta ja -10 C. Leskinen kiinni sattuneesta syystä, mutta Jumprusta löytyi uusimmat Sonnisaaret. Blond alessa 4,4 %, samea juoma, tuoksussa jotain epämiellyttävää, kevyesti hedelmäinen maku, mallasta yllättävän maistuvasti, vaikka ei runko täyteläinen olekaan. Katkeruutta on reippaasti. Ehkä jotain hiivan käymisaromeja lievästi sotkee kokonaisuutta. Belgihiiva ei maussa korostu, ei korianterin siemenkään, vaikka ehkä juuri siitä jokin epämiellyttävä aromi tuli. Oulu, Jumpru, 28.2.2016.
Etiopialaista kahvia sekoitettu tähän Viro-IPAan, sitruksinen maku, kahvi ei oikein tule mukaan, hedelmä hallitsee kokonaisuutta. Mukava takapotku, ihan kunnollista kamaa, jos kahvin unohtaa. Katkeruus tässä ilman muuta ilahduttaa, siihen on satsattu, hieman yllättäenkin. Kuivuus jopa hieman häiritsee oloa jälkeen päin, kahviko tähän vaikuttaisi? Kaisla, 27.2.2016.
La-La-Land ei ehkä ole nykyään kovin yleinen termi kuvaamaan Los Angelesin seutua Kaliforniassa, mutta 1980-luvulla Robert Campbell loi mielenkiintoisen rikosromaanikuvion tällä brändillä. Virolainen Holy Roller tuskin on niitä kirjoja lukenut, mutta samalla otsikolla tulee tarjolle stoutia, 5,5 %, Lehellä tehtynä. Jenkkihumalaa siis todennäköisesti, hyvin maitohappoinen tuoksu. Ei paahteisuutta, puhtaasti hedelmää, ohut runko ja varsin tyhjä jälkimaku. Ei siis mitään ongelmapiirteitä, mutta maku jää liian vaisuksi. Bryggeri Helsinki, 27.2.2016.
Pitkästä aikaa Erottajan baarissa, Ranskan Alsacen Colmarista appelsiinikamaa, 7%. Ei vaahtoa, samea keltainen olut. Vehnäisen viljainen mallastuoksu, liian kylmää, mutta sama fiilis jatkuu maussa. Karamellinen makeus tulee mukaan, jälkimaku on kevyt, ei vakuuttava. Ehkä belgihiivaa, mutta näin kylmässä oluessa en saa siitäkään kunnon otetta. Liian makea tämä on kokonaisuutena. Bier-Bier tuntuu nyt satsaavan liikaa Välimeren seudun tylsiin oluisiin, kun parempaa tavaraa lähialueilta olisi saatavissa. Esim. Ruotsista, joka on tällä hetkellä Helsingissä pahasti paitsiossa. Bier-Bier, 27.2.2016.
Varsin kirkas IPA, kylmä, pihkaisen aprikoosinen, 6%. Runko ei kovin tukeva ja varsinkin takaosa tussahtaa hyvin lyhyesti. Espanjalaiset craft-oluet ovat paikan päällä aromaattisia, mutta vähäkatkeroisia. Tänne tuotuina aromaattisuuskin saattaa hiipua. Punavuoren Ahven, 27.2.2016.
Uusi kiertolaispanimotuttavuus Lahdesta, tehty kai Hiisillä, 6,2%. Hieman Humalovea kauniimpi, mutta saattaa johtua sirommasta lasistakin. Hanalätkän termi käsityöläispienpanimo tyhjentää koko alan pajatson, kuten Sonnisaaren TimoK ehti offline-chatissa kommentoida. Tuoksussa viljaa, maku makeampi, hyvin erikoinen, ei kunnolla hedelmää, ei karamellisuuttakaan, mutta makea silti. Varsin ohut runko, jälkimaku olemassa, mutta ei siitäkään kunnon efektiä synny. Kovin vaisuksi kokonaisuus jää, parasta varmaankin palata ns. piirustuspöydän ääreen reseptiä suunnittelemaan. Mutta ei virheitä, hygienia kunnossa. One Pint, 27.2.2016.
Hopheadeja haastavaa DIPAa helsinkiläiseltä kiertolaispanimolta, pantu Akaalla, 9,5%, 160+ IBU. Poikkeuksellisenkin ruma ulkonäkö, kyselemättä valutettiin Ruoholahden laatubaarissa täysi paintti kuravettä, kustannus tasan kympin. Tuoksua on vaikea tavoitella, kun piripintaista tuoppia asettelee huulille. Maku on trooppisen hedelmäinen ja lievästi kalkkihartsinen. Karamellia ja alkoholia sekaan. Kieltämättä katkeroakin löytyy, enemmän kuin näin vahvoista tupla-IPOista keskimäärin. Kokonaisuus on kuitenkin aika karkea ja kovakourainen, siis heavy-handed -mielessä. Muistuttaa Hoppingin omia IPOja. One Pint, 27.2.2016.
Parin vuoden takainen leffa New Yorkin Saratoga Springsissa elelevästä Solomon Northupista, joka muusikkokeikalla Washington DCssä 1841 siepataan orjaksi Louisianaan 12 vuodeksi. Varsin perinteinen draamaelokuva, jossa aikatasoja rikotaan alussa, mutta sitten mennään perinteisellä vedolla. Melodraamaa, ihmisen julmuutta ja väkivaltaa annostellaan reippaasti ennen sokerista loppuratkaisua. Hyvää näyttelijätyötä, jäntevää kerrontaa, miljöö saadaan haltuun ja tarinakin on tanakka, mutta jotenkin kokonaisuus jää vaisuksi. Henkilöhahmot ovat melkoisen yksioikoisia, syvyyttä ei oikein löydy edes päähenkilöstä. Se on usein ongelma näin traagisessa sisällössä, aihe korostuu liikaa. Sekin hieman häiritsee, että 1970-luvulla Roots -tv-sarjan nähneelle tässä ei tule esiin mitään uutta. Ja riippumatta tämän yksittäisen tapauksen loppuratkaisusta, paljon hyytävämpi pessimistinen armoton loppu orjuuselokuvassa pitäisi olla.
Kalliossa Leedsin seudulta länsirannikon cask-IPAa, 5,4%. Sitruksinen alkumaku, mäntyä, hieman makeampaa hedelmää ja brittityyppisen kuiva taakseveto. Pehmeys ei maksimissaan, mutta muuten todella mainio olut. Runko ei horjahtele ja hedelmä sparraa hyvin katkeruutta, joka hallitsee kokonaisuutta suvereenisti. Katkerimpia viime aikoina juomiani brittioluita. Kuikka, 25.2.2016.
Tyräoja-sarjan tämä edustaja ehdittiin myydä loppuun äskeisen Euroopan kiertueeni aikana, mutta Ilkka Sysilältä löytyi spesiaalivarastosta jäännöstä seurapiiriblogistille. Tyrmäävä belgihiivan tuoksu, Sysilän suosima saison-hiiva on taas päästetty hommiin. 6%, tyylisuuntana white IPA, Columbus, Citra, Cascade, Chinook, Amarillo, pomeranssia ja korianteria. Hiilihapot alhaalla, hyvin kuiva, jälkimaku ei kovin pitkä, koska olut ei enää kovin tuore. Sitrusta sitäkin hurjemmin. Ei ehkä Sysilän kovimpia satsauksia belgisarjassa, vahvempi runko saisi olla.
Bruuverissa seurasin myös alkoholipoliittista keskustelua, jossa oli osallistujia kansanedustajien ohella Valvirasta, EHYT-lobbausmafiasta, THL:stä, Olutliitosta, Pienpanimoliitosta ja Panimoliitosta. 90-luvulla EU:hun liittymisen aikoihin haaveilin Suomesta tulevan elämän nautintojen ja yksilön vapauden kannalta eurooppalainen sivistysmaa. Alkoholipolitiikan kaltainen surrealistinen termi olisi häipynyt historian hämäriin. Sittemmin olen yrittänyt sopeuttaa elämäni vallitseviin oloihin ja pyrkinyt matkustelemaan riittävästi muualla säilyttääkseni pääni kasassa. Muuta kantaa en enää jaksa "alkoholipolitiikkaan" ottaa. Bruuveri, 25.2.2016.
Uutta Sysilä-tuotantoa Kampin tehtailta, 5,5%, 45 IBU, eurooppalaista Columbusta, rapakon takaa Citra, Cascade ja Amarillo. Varsin keltainen pale ale, harmittavan kylmä hanaolut, hedelmää ja katkeroa hillitysti ja tasapainoisesti. Hanalätkä, nimi ja ehkä koko olut kunnianosoitus eduskunnan olutseuralle, joka kokoontui yrityksen tiloissa samaan aikaan tätä juodessa. Bruuveri, 25.2.2016.
Lontoossa joukkueilla ykkösvalinnat avauksessa, Arsenalilla ehkä Wilshire puuttui ideaalista kokoonpanosta. Ensimmäinen jakso oli melko sekavaa ja vaihtelevaa peliä, molemmilla oli pari maalitilannetta, mutta päättäväisyys puuttui. Toisella jaksolla Barcelona terävöitti systeemiään ja tulosta syntyi. Heti alussa Cech torjui Neymarin avopaikan. Tunnin kohdalla ilmapelote Giroud puski terävästi, mutta Ter Stegen hereillä. Siihen loppui Wengerin eväät, 71. minuutilla Suarez käynnisti vastahyökkäyksen, Neymar eteni päätyyn ja asetti Messille viimeistelypaikan. Suoraviivaista ja kaunista. Suarez ei saanut tolppaa syvemmälle laukausta, mutta kentälle tullut Flamini löysäsi pelistä jännitteen kaatamalla boksissa. Messi ei erehtynyt. Arsenal ei pitkään aikaan ole pystynyt haastamaan Euroopan terävintä kärkeä, mutta kyllä Barcelona on yleisemminkin vakuuttavan oloinen. Ehkä mahanpohja Pique-Busquets-Mascherano on pehmeämpi kuin parhailla kausillaan, siihen tulevien vastustajien ehkä kannattaa yrittää iskeä.
Näyttävää mediakohua keränneen Tytötkin panee -projektin ensimmäinen olut, tehty Akaan Hoppingilla, varsin tummanpunainen lähes kirkas olut, 5,9%. Maltainen tuoksu, pehmeän hedelmäinen lähtö, tuoreutta löytyy. Yllättävän mukavat katkerot, red ale -skaalassa toimii hyvin. Tämähän on ryhdikäs puhdas olut. Mediahuomio on tietysti ollut ylimitoitettua just another client breweryn kontekstissa, mutta tässä tapauksessa oli haluttu panostaa siihen. Sen takia odotukset olivat täysin pohjalla, mutta onneksi todellinen tilanne on parempi. Maistelutilanne ei ollut optimaalinen Brooklynin suurlähetystöbakkanaalin ja jenkkiviskitastingin jälkeen, mutta ajat ovat kiireiset. Futismatsikin painoi jo päälle. Tommyknocker, 23.2.2016.
Tommyknockerin jenkkiviskimaistelusarjassa nyt uuden alueen haltuunottoa. Länsirannikko tunnetaan oluista ja viineistä, mutta tietysti viskiäkin siellä syntyy, USA:ssa on nyt satoja pientislaamoja. Näytteitä kahdelta tislaamolta, Sonoma County tulee tietysti Pohjois-Kalifornian Sonoman laaksosta Rohnert Parkista, Santa Rosan ja Petaluman puolivälistä. Wheat-yksilössä suurin osa hämmentävästi vehnää, en muistakaan ennen vehnäviskiä juoneeni. Makea ja kevyt, ei saa kunnon otetta mietoon makuun. Sonoman Rye-versio tuoksultaan ikävämpi, mutta maku taas varsin neutraali.
Ransomin viinitaustaisen tislaamon kotipaikka on Oregonin Sheridan, Portlandista lounaaseen. Whipper Snapper on hyvin nuorta maissitislettä. Voimakasta tuoksua, lääkemäistä mausteisuutta, joulumausteita, omituinen. Ransomin Henry de Yore's oli setin ainoa straight bourbon, vanhempaa kamaa siis. Nyt on aika pehmeää, mutta aika perusmakea vaniljainen systeemi silti. Nyt oli aika vaatimatonta kamaa tastingissa suoraan sanoen, USA:n eksoottisempien alueiden tislaamoista varmaan löytyisi ryhdikkäämpääkin jälkeä. Jäi hieman epäselväksi, miksi Vinoblen edustaja oli valinnut juuri nämä tuotteet.
Brightonin benchmark-oluesta yet another versio, aiemmin eteen on tullut ainakin Vic Secret ja Citra. Nyt siis pelkkä dry, edelleen 3,8%. Kuivaa on, ruohoisuutta hienosti, kuohkeaa ja tuoretta. Voimakkuus jatkuu peräkammarin puolelle hyvänä katkeruutena. Tuoksu ei erityisen mahtavan miellyttävä ja tietysti tällainen golden ale on vähän 00-luvun juttuja. Black Door, 23.2.2016.
Seurapiiriblogistin homma on rankkaa, mutta jonkunhan tätäkin on tehtävä. Ehdin Barcelonasta juuri ja juuri USA:n Helsingin suurlähetystöön Brooklyn-panimon tilaisuuteen. Paikka oli itselleni ennestään tuntematon, itse asiassa en aiemmin ollut käynyt yhdessäkään suurlähetystössä. Sellaiseksi ei voine laskea Coloradon Durangon Irish Embassya. Koffin hevospariskunta vahvisti tulleeni oikeaan osoitteeseen Kaivopuiston paraatipaikalla. USA:n rajoilta tuttu meininki täälläkin, vain voimassa olevalla passilla sisään ja tiukka turvatarkastus, kännykkälaturi oli jätettävä narikkaan. Tontilla oli useampi rakennus ja Brooklyn-bileet olivat valoisassa lasiseinäisessä aulatyyppisessä tilassa, josta näyttävä näkymä lumisateiselle merelle.
Paikalla oli tarjolla Brooklynin oluita ja pieniä huolella valmistettuja huikopaloja. Erityisesti lampaalla täytetty kevätkääryle tms toimi kuin hirvi. Paikalle saapuneiden vieraiden joukosta bongasin olutblogosfäärin kerman, eli Sörnäisten Tuopillinen ja Reittausblogin veli. Journalistipuolelta geimeissä mukana perinteinen ketterä pantteristo. Koffin jengiä myös, mutta muuten aika vieraita hahmoja.
Suurlähettiläs Charles Adams lausui vieraat tervetulleiksi, samoin Brooklynin edustaja. Siinä virallinen ohjelma olikin, mutkatonta menoa ja hyvä niin. Ei uusien oluiden lanseerauksia, mutta Sorachi Acea en ollut aiemmin sattunut maistamaan. Heti ensi hörpystä aistin valtavan tillin aromin, joka usein on tähän japanilaishumalaan liitetty, mutta ennen en ole omakohtaisesti näin selvästi kokenut. Kovasti hiilihappoa, vahva mausteinen saison toimi oikein hyvin katkarapuherneseoksen kanssa. Paikalta oli bussikuljetus Bar Looseen, jossa illan ohjelma olisi jatkunut brooklynilaisen musiikin merkeissä. Varmaan olisi ollut hauskaa, mutta vastuullisena blogistina olin sitoutunut jatkamaan iltaa amerikkalaisten viskien parissa toisessa kohteessa.
2006 tuli Uudessa-Seelannissa juotua reippaasti Monteithin oluita, myös tätä 35 IBUn IPAa. Runsaasti hiilihappoa, enemmän mallasta kuin hedelmää, jälkimaku tyhjähkö. Vanhan koulukunnan brittityylistä IPAa, josta särmät on hiottu aikoja sitten. Nykyään neutraalia peruskaljaa huuhtomaan burgeria alemmas, mutta sentään parempaa kuin Carlsbergin tuote. Kööpenhamina, Kastrup, O'Leary's, 22.2.2016.
Ostin viime keväänä tätä olutta tölkissä Kööpenhaminan lentokentältä. Sama olut nyt saman kentän bostonilaisbaarissa hanasta. Pehmeää hedelmää ja mallasta, tunkkainen runko, olematon jälkimaku. Tässä jos missä on turkistarhaajien oletetun maun mukainen olut. Ei oikein toiminut Bobby Orr -pekoniburgerinkaan kanssa. Kööpenhamina, Kastrup, O'Leary's, 22.2.2016.
Garagessa uusi sessio-IPA hanassa. Varsin sameaa, hyvin sitruksista, melkoisen tuhti runko ja kunnon katkerot perään. Ei voi mitään, mutta Garage teki ilman muuta suurimman vaikutuksen barcelonalaisista oluentekijöistä. Kaikkia muita ei päässyt yhtä tuoreena maistamaan, mutta se on osittain heidän ongelmansa. Garage on keskellä Barcelonan Eixamplen Beerexamplea. Barcelonassa kadut pullistelivat jengiä sunnuntai-iltana , erityisesti kouluikäisiä. Ilmeisesti täällä vedetään viikonloppu tappiin asti täysillä ja maanantaiaamun tilanne on sen ajan murhe. Garagessakin porukkaa, mutta ei sentään perjantain tyylistä ruuhkaa. Barcelona, Garage Beer Co.,21.2.2016.
Artesanan Black IPAan ei synny vaahtoa. Paahteisuutta on kunnolla, mutta ei mitään hedelmään tai katkeruuteen viittaavaa. Ehkä ei kannata liikaa odottaa tältä toimijalta, henkilökuntapariskunta tuntui viihtyvän takahuoneessa omissa oloissaan paremmin kuin asiakkaiden puolella. Jotain lakritsaista maustetta tässä on , ei mitään virhemakuja, mutta siis nimessä väärä tyyli. Kiinnostaisi kokeilla paikan stout tähän verraten, mutta ehkä sitten ensi kerralla, 2033? Barcelona, La Cervesera Artesana, 21.2.2016.
Lähellä Gaudin taloja ja Diagonal-metroasemaa on kai Barcelonan vanhin craft-panimo, kävin täällä jo edellisellä matkalla 1999. Mikään ei näytä muuttuneen, IPA tarkoittaa edelleen Iisalmi-tyyliin Iberian Pale Alea. Yllättäen auki jo tunti ennen ilmoitettua klo 18 -ajankohtaa. Hidasta palvelua, vaikka paikalla vain varttuneempi rouva-seurue. Vain 4,5%, kuparin väri, kuivaa brittibitter-tyyliä, hyvin puhdas, katkeruutta ehkä enemmän kuin 1999, näin kova puraisu olisi silloin jäänyt enemmän mieleen. Ei siis IPA, mutta keg-bitterinä käytännössä parasta, mitä mannermaalta löytyy. Vahvaa dejavu-fiilistä reissun viimeisenä iltana, kävelin aiemmin Passeig de Gracialla ohi Gaudin Batlló-talon, jossa osallistuin 1999 ikimuistoisiin bileisiin. Barcelona, La Cervesera Artesana, 21.2.2016.
Imperial porter kahvilla ja kaakaolla, 9%. Nyt on ehkä reissun paras stout, aluksi kuiva ja paahteinen, kuohkeaa täyteläisyyttä. Makeutta kyllä syntyy lämmetessä ja ei juuri jälkimakua. Paikka ei näytä menevän kiinni ainakaan heti klo 17, sen nyt saattoi arvatakin. Hyviä oliiveja. Barcelona, Napar BCN, 21.2.2016.
