Baarimestarin suosittelema sour Somersetista, villihiivoja ja ananaskuoria. Jotain meksikolaislimsayhteyttä, varsin punainen väri, 6,0%. Intensiivinen hapan tuoksu. Maku ei ehkä niin intensiivinen, mutta happamuutta on voimakkaasti, veriappelsiinimaista hedelmää, hiilihappoja paljon, joten limonadimaisuuskin nousee esiin. Maku kuitenkin pysähtyy siihen. Mallas ei kunnolla tue, jälkimaku täysin tyhjä. Meksikolaista maissia, neilikkaa ja kanervaa ilmeisesti seassa, nekään eivät onneksi tule esiin. Ei jytissyt, mutta ehkä meksikolaistyylisen ruuan kanssa symbioosia syntyisi. Angleterre, 31.5.2018.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 31. toukokuuta 2018
Malmgård Golden Summer Ale, cask ale
After cinema -oluelle Angleterreen, riilipumpussa Malmgårdia. Kesäoluessa 5,3%, hunaja hyökyy esiin, sitrusta, mallasta, katkeroakin. Ilmeisesti taannoinen Golden Ale ei ole tässä nyt kyseessä. Pehmeämpää voisi olla, matalahiilihappoisuutta kyllä, mutta caskausefekti ei parhaimmillaan. Raikkautta mukavasti. Malmgårdin tölkkioluiden teko konsernin Mikkelin tehtaassa on herättänyt huolestumista, jopa pelkoja Pernajan panimon alasajosta. Tämä cask-ohjelma on ollut sitäkin ilahduttavampi tapaus ja tässäkin taas hyvää jälkeä. Käsittääkseni ensi viikolla Angleterressa loviisalaisessa taptakeoverissa on tarjolla mm. lisää cask-kamaa. Angleterre, 31.5.2018.
Jacques Demy: La Baie des Anges
Jossain vaiheessa 1990-luvulla halusin nähdä tämän Demyn noirahtavan uhkapelileffan niin kiihkeästi, että hankin elokuvasta ranskalaisen VHS-julkaisun ilman tekstejä. Ranskankielen taitoni koostuu lähinnä oluentilaussanastosta, mutta katsoin leffan ainakin kertaalleen läpi. Kyllähän siitä jonkinlaisen käsityksen elokuvasta sai, mutta mitään suurta vaikutusta se ei tehnyt. Nyt sitten noin 35 vuoden sinnikkään jahtaamisen jälkeen Orionissa nähtävänä 35 mm esitys suomalaisella tekstityksellä. Aika hyvä kopiokin.
Demy on tunnettu kepeästä otteestaan ja se on tässäkin hyvin esillä. Kuvannut usein Nantesia, tässä aika hyvä tatsi Nizzaan ja Monte Carloon. Ilmavuutta löytyy, kun liikutaan kasinoiden ulkopuolellakin kaduilla, baareissa, jopa rannalla. Pohjustus Pariisissa on hieman liian hidas, nopeammin olisi pitänyt päästä asiaan. Uhkapeliaddiktit pelaavat tässä pelkästään rulettia, ja todella intensiivisesti. Se on harmi, korttipelileffaklassikoissa saadaan aivan eri tason suspensea aikaan. Mutta se ei tietenkään Demyä kiinnostanutkaan. Jeanne Moreau on epätodennäköisenä blondina täysin pitelemätön ja Claude Mann onnenamulettina tukee vauhdissa sen verran kuin pystyy. Mistään juonesta ei voi puhua ja ironinen loppuratkaisu ei ehkä ole kovin onnistunut. Pidin kuitenkin nyt elokuvasta enemmän kuin aiemmalla pelkällä visuaalisella katselulla. Esikoisteos Lola pysyy silti edelleen suosikkinani Demyn tuotannossa.
Saul Dibb: Suite Française
Tämä tuore (2015) brittileffa vaikutti aluksi Vercorsin ja Melvillen Le Silence de la mer -klassikon uudelleenlämmittelyltä. Sijoittuu kesään 1940 Loiren laakson Bussy-kylään, jossa saksalaismiehittäjien upseeri änkeää asumaan kovapintaisen bisnesnaisen ja tämän miniän hulppeaan asuntoon. Alun Stuka-pommittajilla ryyditetyissä toimintakohtauksissa aika näppärää tuntumaa. Asetelma muuttuu kuitenkin vähitellen varsin eri suuntaan verrattuna Vercorsin lakoniseen minimalismiin. Elokuva pohjautuu Auschwitzissa tuhoutuneen Irène Némirovskyn romaaniin, joka julkaistiin vasta 2004. En tunne romaania, mutta elokuvasta en erityisemmin välittänyt. Tarina varmaan pohjautuu tositapahtumiin, mutta sovitus tuntui toisaalta kärjistetyltä ja ylimelodramaattiselta, toisaalta liian sokeroidulta sentimentaalisuudelta.
keskiviikko 30. toukokuuta 2018
Olutliiton kotiolutkilpailu 2018, tuomaroinnin jatko-osa
Koska Kreikka-turneeni peruuntui, pääsin sittenkin jatkamaan 10 päivää aiemmin keskeytynyttä kotiolutkilpailun tuomarointia. Muillakin tuomareilla oli nyt päällekkäisyyksiä, alkuperäisestä kokoonpanosta olivat jäljellä itseni lisäksi vain André Brunnsberg ja Timo Jukka. Neljänneksi oikeudenjakajaksi saimme vallonialais-suomenruotsalaisen Thomas Sjöbergin, joka on sertifioitu BJCP-tuomari. Ennen starttia pääsimme Thomasin kanssa vilkaisemaan pikaisesti Andrén vaikuttavaa olutkellaria. En tutkinut sisältöä tarkemmin, mutta kaikenlaisia herkkuja näytti löytyvän, mm. Westvletereniä 1970-luvulta.
Aluksi jatkettiin viimeksi kesken jäänyttä pale ale -sarjaa. Jatkokierrokselle selviytyneistä IPOIsta löytyi suhteellisen helpolla yhteisymmärryksellä kaksi parasta, jotka jatkoivat pale ale -finaaliin. Tämä finaali oli erittäin haastava, koska vertailtavana oli hyvin erityylisiä oluita. IPOjen ja peruspalealejen ohella bittereitä, barleywineja ja belgi-IPOja. Poissulkemistekniikalla kolme parasta kuitenkin löytyi ja vielä järjestyskin niille.
Sitten oli vuorossa porter/stout -sarjan kaikkien oluiden läpikäynti parityöskentelyllä. Nyt parinani oli Timo Jukka, jonka kanssa paneuduttiin perusteellisesti tuotoksiin. Täytyy sanoa, että sarjan yleistaso ei kovin korkea ollut. Timo joutui monta kertaa toteamaan sikunaisten käymisaromien peittävän maltaan ja humalan tuomat vivahteet. Monet oluet olivat kovin kaukana ilmoitetusta tyylistään, mukana oli mm. pari punertavaa baltic porteria, jotka muistuttivat enemmän red alea. Imperial stoutien seasta kohosi sitten koko joukon kaksi selvästi parasta olutta. Toinen perinteinen makeahko stout, toinen humalainen Siperia-tyyppinen black IPAa lähestyvä olut.
Iltapalan jälkeen oli vielä jäljellä porter/stout -sarjan finaali, joka oli melkoinen urakointi. Varsin mukavia oluita, joista saimme kuitenkin seulottua kolme parasta, mukana ne kaksi Timon ja minun löytämää helmeä. Nyt mielipiteet jakautuivat niin vahvasti, että ajauduimme äänestykseen. Sieltä järjestys kuitenkin löytyi, silti niukasti äänimäärin 9-8-7. Tulosten julkistus ja palkintojen jako tapahtuu Craft Beer Helsingin aikaan lauantaina 7.7. jossain Helsingin olutbaarissa. Erittäin mielenkiintoista oli taas, mutta työlästä hommaahan tämä oli, nyt kului aikaa 5,5 tuntia. Lämpimässä kesäyössä oli mukava pyöräillä takaisin Käpylästä Vallilaan.
maanantai 28. toukokuuta 2018
Stockholm Södermalm DIPA
Session päätteeksi tukholmalaista tupla-IPAa, 8%. Kevyesti utuinen, lähes kirkas. Hieman karkea karamellinen tuoksu. Maku perushedelmäinen, pastillinen, nihkeän havuinen, ei raikas. Ei virhemakuja tässäkään, mutta tuoreus ongelmana. Eikä (tietenkään) katkeruuttakaan. Tästä tuli jo vähän retrofiilis, Sthlm ei ole päässyt uuteen sameustrendiin mukaan, mutta eipä vanha west coast -kuviokaan ole taittunut kunnolla. Panema, 28.5.2018.
Mateo & Bernabé Little Bichos Manta Ray
Helsinginkatua pitkin pyyhkivä tuuli alkoi jo tuntua varjossa istuessa niin viileältä kesävermeissä, että siirryimme Harri Vaaralan kanssa Paneman sisäosien hipsterisisustuksen pariin. Tyypillinen Suomen kesän tilanne, auringossa liian kuuma, varjossa liian kylmä. Kolmen herrasmiehen pummausseurue ehti käydä terassipöydässä puheilla, Brooklynin Williamsburgin tasolle Helsinginkadun gentrifikaatio ei ole vielä edennyt. Espanjasta Riojan viinialueelta jenkki-IPAa, 7%. Varsin tumma, ei varsinaisesti havaittavaa tuoksua. Ohuesti hedelmää, sitrusta hyvin heikosti, tämä on lähes brittibitterimäinen. Maltaisuus kyllä tuntuu, puhdas olut, miksei raikaskin. Katkeroa hyvin lievästi. Ok-olut, mutta ei IPA minkään määritelmän mukaan. Panema, 28.5.2018.
Olari SMaSH El Dorado
Siviilitoimessaan Oulun kaupungin pyöräilyevankelistana toimivalle Sonnisaaren Harrille Helsingin korkeuserot olivat liikaa. Sori Taproomista Panemaan siirtyessä Kalliossa oli tie noussut pystyyn, kaupunkipyörä oli vaihtunut apostolinkyytiin. Hyvin mies ehti silti Paneman tarjonnan ääreen, ensimmäistä kertaa. Muistan kyllä hyvin itsekin ensimmäisen Helsingin pyöräilykesäni 2014. Oulun täysin tasaisiin pyöräilybaanoihin tottuneena Helsingin alppijyrkänteet tulivat brutaalina järkytyksenä. Juomapuolella siirryin espoolaiseen uutuuteen, Olari on innostunut single malt and single hop -setappiin, nyt sinkkuhumalana El Dorado. APA, 5,5%, pihkaa, ei kovin raikasta. Ohuesti sitrusta, ei katkeroa. Ehkä tämä olisi toiminut paremmin session avauksena, mutta barcelonalaisen jälkeen tuntui kovin heppoiselta monessakin mielessä. Ei silti mitään epämiellyttävyyksiä. Panema, 28.5.2018.
Garage Stigbergets Woozy
Sisämaassa ilmeisesti loppukevään sietämättömin helle päällä, mutta Helsingissä aika miellyttävä keli tuulen puhallellessa mereltä päin. Asetuin Helsinginkadulle Paneman terassille odottelemaan kaupungissa vierailevaa Sonnisaaren Harri Vaaralaa. Barcelonasta Garagen imperial NEIPAa, olutta tekemässä mukana Göteborgin Stigbergets, 8,5%. Samea, mehuinen, kirpeä, hieman hapan, kuiva, mutta ei kovin katkera jälkimaku. Tyylipuhdasta kamaa moderniin tyyliin, Harri piti tätä myöhemmin varsin makeana, itseäni se ei nyt häirinnyt. Panema, 28.5.2018.
lauantai 26. toukokuuta 2018
Liverpool - Real Madrid 1-3
Tarkoitus oli silmäillä Mestareiden liigan finaalia jossain Thessalonikin baarissa, mutta koko Kreikan turnee romahti yhteen lentoyhtiön päätökseen. Huonoa tuuria ja huonoja valintoja, mutta tuskinpa olisin loppujen lopuksi Kreikan helteessä viihtynyt tähän vuodenaikaan. Ehkä pääsen lopulta maahan joskus vielä myöhemmin miellyttävimmissä talvitunnelmissa. Kiovaan paikan päälle vääntäytyneet fanit ilmeisesti ovat maksaneet lennoistaan ja majoituksestaan ryöstöhintoja, mutta se ei näkynyt kentän tapahtumissa.
Parhailla kokoonpanoilla liikkeelle. Todella nopeaa tempoa, Liverpool hallitsi ehkä odotetustikin alkuvaiheita. Korkeaa prässäystä, pallon hallintaa, mutta ei syntynyt tilanteita. Cristiano Ronaldo kävi vastahyökkäyksestä kiskaisemassa yli. 23. minuutilla ehkä ensimmäinen kunnon tilanne, Alexander-Arnold veti kovaa, mutta Navas torjui. Sitten puolen tunnin kohdalla Ramos teloi melkoisen harkitun näköisesti Salahin olkapään sijoiltaan. Mies vaihtoon ja ehkä tulee ongelmia vielä MM-kisoihin. Tympäisi jo etukäteen, jos tässä matsissa MM-pelaajat loukkaantuu, itse pidän näitä seurajuttuja täysin toisarvoisina, vaikka raha näissä liikkuukin. Liverpool menetti täysin otteensa Salahin loukkaantumiseen ja Madrid otti otteen. Pallo meni maaliinkiin, mutta oli paitsiotilanne. Myös Madridin MM-pelaaja Carvajal loukkaantui, mutta hänen roolinsa Espanjan MM-joukkueessa ei ole aivan yhtä ratkaiseva kuin Salahilla Egyptin MM-odotuksissa.
Toisella jaksolla sitten alkoi tapahtua. Ei mitään laatufutista, mutta dramatiikkaa syntyi, vieläpä erittäin nolosti. Heti jakson alussa Isco veti ylärimaan, Liverpool oli täysin köysissä. 51. minuutilla hirveä Liverpoolin maalivahdin Kariusin moka, heitti suoraan Benzeman jalkaan, josta pallo maaliin. Ennen vanhaan edeltävä paitsiotilanne olisi huomioitu, mutta nykyään sillä ei merkitystä. Hieman yllättäen Liverpool pystyi kuittaamaan, kulmasta Lovren voitti pääpallon ja Mane viimeisteli tasoituksen. Tunnin kohdalla Gareth Bale tuli Iscon tilalle ja alkoi tapahtumaan entistä enemmän. Heti perään Marcelon keskitys ja Balen ihmeellinen saksipotku, vasurilla hyvä osuma palloon ja verkko heilui. Tämä oli ottelun kunniaksi ehkä se kaikkein tärkein ratkaisu, mutta ehkä Salah olisi pystynyt pitämään tilanteen tasaisena. 70. minuutilla Mane sai pallon vielä tolppaan, mutta siihen Liverpoolin rimpuilu loppui. 83. minuutilla Bale laukoi kaukaa, Karius hörppäsi täysin käsittämättömästi pallon verkkoon. Tällä tasolla en muista nähneeni koskaan näin pahaa kahta maalivahtimokaa samassa pelissä. Positiivista ottelussa oli, että jalkapallohistorian ärsyttävin pelaaja Cristiano Ronaldo oli täysi statisti koko pelin ajan, ei pystynyt auttamaan joukkuettaan millään tavalla. Ramos ehkä ratkaisi, Salahin likvidointi käänsi pelin rytmin täysin. Bale oli terävä ja Loris Karius ehkä jalkapallohistorian kaikkien aikojen suurin mokaaja.
Fifth Hammer Iron Lotus Imperial Porter
Suomessa vierailulla oleva Brew Yorkin Chris O'Leary toi tuliaisena Urhoon tämän pienen tölkin. Siis 8 fl oz, vain 236 ml, näin pientä tölkkiä en ole ennen nähnyt. Fifth Hammer on Long Island Cityssä, Manhattanista heti East Riverin takana Queensissä, varsin lähellä Bix Beiderbecken kuolintaloa, jossa käväisin pari vuotta sitten.
Musta olut, hieman mausteinen tuoksu, lähes belgityylistä aromia, yrttisyyttä, 10,5%. Maku on kuiva, tummaa kypsää hedelmää, kohtuullisesti hiilihappoa, yllättävän hyvä juotavuus, ei kovin täyteläinen, alkoholi painaa esiin lievästi. Ehkä jää liian ohueksi, makuja saisi olla selvästi intensiivisemmin.
Hombre Eight Legs of the Devil
Viikko sitten Olutliiton kotiolutkilpailun tuomaroinnin yhteydessä sain André Brunnsbergiltä kotiin viemisiksi tämän oluen, joka on käsittääkseni tehty Hombre-kotiolutyhteisössä. Pate Pesonius pyörähti tuomaroinnin aikana paikalla, ehkä hänkin on ollut mukana tämän oluen tuotannossa. Bourbon barrel aged imperial stout, 9,6%. Kyseessä on ollut Heaven Hill -tislaamon tynnyri. Pantu marraskuussa 2017, tynnyröity helmikuussa 2018, pullotettu huhtikuussa 2018. Kahdeksan jalkaa liittynee etiketissä kuvattuun mustekalaan vai mikä meritursas lieneekään.
Ei vaahtoa erityisemmin, vaniljaa huikeasti tuoksussa, tammea myös. Bourbon on vahvasti esillä, mutta paahteinen maltaisuus erottuu aromeissakin. Maku on edellistä puolalaista hiilihappoisempi ja kuivempi, vaniljan makeus tuntuu, mutta ei niin voimakkaasti kuin tuoksussa. Kahvia ja tummaa suklaatakin erottuu. Katkeruutta jää takamatkalta limakalvoihin yllättävänkin huomattavasti. Miellyttävä hillitty tasapainoinen tynnyri-imppi, täysin parhaiden kaupallisten tasolla ilman muuta. Ehkä täyteläisyyttä voisi olla enemmän, mutta sitten olut helposti muuttuu liian makeaksi.
Harpagan Buzdygan Rozkoszy
Ex-pomoni vieraili äskettäin Varsovassa ja tapasi siellä vaikuttavan Antti J. Jokisen, joka ei kuitenkaan ole se Krista Kosonen -yhteydestä tuttu Antti J. Tämä Antti on blogini lukijoita ja oli lähettänyt tuliaisia minulle Puolasta, kiitoksia vaan. Sain pullon tällä viikolla Suomen Sotahistoriallisen Seuran juniorijaoston kokoontumisessa. Pakattu näyttävästi pahvikoteloon ja etiketissä merirosvoromantiikkaa. Harpagan näkyy olevan kiertolaispanimo Poznańista, olut tehty Czarnkówin panimossa Poznańin pohjoispuolella.
Caribbean imperial stout, 8,6%, ilmeisesti kookospähkinällä ryyditettyä kamaa. Paksu viskositeetti lasiin kaataessa, beigeä vaahtoa syntyy mukavasti. Hyvin täyteläinen tuoksu, kaakaota, rusinaa, rommia. Maku on pehmeän makea, paksua suklaisuutta, kaakaota, luumuista hedelmäisyyttä. Ja selvästi sitä kookostakin. Miellyttävän matala hiilihappotaso, mutta olut on kyllä aivan liian makeaa minun makutottumuksiin.
Suomenlinna Ulrika Saison
Vantaalta uutta belgiolutta, vahvuus tasattu uuteen haamurajaan 5,5%. Kultainen väri, lievä utuisuus. Tuoksussa belgiestereitä ja raikasta hedelmäisyyttä. Maussa mausteista pihkaisuutta, hunajaista karamellisuutta, aika tasapainoinen mausteisuuden ja hedelmäisyyden jakautuminen. Ei happamuutta tai katkeruutta, mutta aivan tyylisuunnan huipulle tämä ei kohoa. Raikkaus ainakin saisi olla voimallisempaa. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.
perjantai 25. toukokuuta 2018
New York City Helsinki Stadi Beers All Night Long
Eilen Suomeen saapuneen Brew Yorkin Chris O'Learyn kanssa jatkettiin tutustumista suomalaiseen olutskeneen. Eilen siis tsekattiin sahdit ja nyt päädyttiin lievien väärinkäsitysten kautta Suvilahteen Stadin Panimoon. Oma-aloitteisesti Chris oli ehtinyt käydä ainakin Villissä Wäinössä, Sori Taproomissa ja Panemassa. Stadilla paikalla omistaja Timo Konttinen, pääpanija Aki Uutela, perustajajäsen Ilkka Sysilä ja vaihteleva määrä muutakin henkilökuntaa. Olin ehtinyt varoittaa Chrisiä, että tällaisessa seurassa homma saattaa kääntyä hieman kaoottiseksi. Varoitus osoittautui aiheelliseksi, mutta hauskaa silti oli, varmaan hänelläkin. Illan käänteissä paikalle osuivat jopa lähiseudun muutkin olutbloggaajat Tuopillinen ja Olutkoira.
Tervetulodrinkkinä tempaistiin käymistankista Stadin Koivumahlalageria, joka on Sorachi Acella ryyditettyä, 5,1%. Aika hyvin mätsää humala ja mahla. Seuraavaksi Genuine APA, joka suunnattu burgeriketjulle Burger Joint, jos oikein ymmärsin. Tämäkin 5,1% ja varsin samea. Hauskaa keskustelua Konttisen kanssa uusimmasta DDH-trendistä, Stadihan on tuplakuivahumaloinut oluitaan niin kauan, että Timokin on jo ehtinyt unohtaa aloitusajankohdan. Tämä olut oli vielä raakaa. Seuraavaksi etelähelsinkiläiselle meksikolaisravintolalle tuunattu IPA, jonka lyhenne avautuu muotoon Incredible Pale Ale. Tässä ei oltu säästelty limettiä, sen tuoma aromi tuntui jo käytännössä inkivääriltä. Odotetusti ei erityisemmin kohdannut vastakaikua minun suunnalta, mutta eihän tämä huono ollut. Ehdin bongata teistingin tuoksinassa Suvilahden kuuluisan robottibussin ja sitten lasiin osui vielä Galactical Citra Pils, joka lopulta vapautti tilanteen omakohtaisesti. Nyt löytyi kunnon kamaa, ehkä Stadin paras tuotos tältä kalenterivuodelta. Hedelmäinen tuoksu, tässä siis Galaxya ja Citraa. Ei tietenkään erityisen pilsmäinen klassisessa mielessä, mutta tasapainoa on näppärästi. Jopa enemmän katkeroa kuin Stadilla yleensä.
Seuraavaksi tsekattiin Chrisin tuliaiset. Ensimmäisenä Other Halfin jo legendaarisesta panimosta spin-offina irtautuneen Interboron tuotetta. Ehdin heiltä viime kesänä Washington DC:ssä maistaa yhtä kollaboa. Mad Fat! Fluid, Chrisillä oli oluen teepaitakin, joten varmaan kotiseudullaan arvostettua tavaraa. IPA kyseessä, 6%, vain 33 IBU, Mosaic, Equinox, Centennial. Samea, ehkä jäi vielä hieman liian lämpimäksi. Maku siirtyilee mehuisuuden ja yrttisyyden rajalla, ei katkera. Tuoksu jäi vajaaksi, mutta maku on parempi. Ehkä hieman viimeisimmistä kuvioista pudonneiden Konttisen ja Sysilän mielestä maku oli "ummessa", ei aukea tarpeeksi. Ymmärrän osittain näkemystä, ei ehkä ollut optimaalisessa tilassaan, mutta tykkäsin kyllä.
Odotetuimpina maistoon kolme Grimmin tölkkiolutta. Parin vuoden takaisella New Yorkin keikalla tuli muutama Grimm-olut tsekattua, mutta silloin kyseessä oli sopimusvalmistaja. Viimeisimmät käänteet panimon kohdalla jäivät itselleni hieman epäselviksi, mutta nämä tölkkioluet tehty Virginian Sterlingissä, ilmeisesti omassa panimossa. Ensimmäisenä Light Year, DIPA, 8%, Mosaic, Wai-iti, Galaxy. Samea ja mehuinen taas. Ei erityisen superraikas, mutta mehua on maussa taas hyvin, hieman katkerampi kuin Interboron olut. Grimmin Signal to Noise (josta unohdin ottaa kuvan) myös DIPA, 8,5%. Taas heikko tuoksu, samea. Appelsiinia, maku on kunnossa, hyvää mehuisuutta, joskaan ei katkeroa. Grimm Tom Tom samanvahvuinen DIPA, 8,5%. Nyt raikkaampi tuoksu, kirkkaampi ulkonäkökin. Pehmeä, tölkitetty huhtikuun 16. päivä. Maku ehkä ei edellisen tasoa, mutta katkeruutta nyt kohtuullisesti. Erittäin hyvää taas.
Viimeisenä Chrisin tuliaisena Brooklynistä Kings County Brewers Collectiven (KCBC) ja leedsiläisen Northern Monkin yhteistuotosta Sohei Scissor Kick, 8%. Vic Secret, cryo-versio Simcoesta ja jotain kokeellista Long Islandin humalaa NY X14. Raikas tuoksu. Maku vaisumpi, ei mehuisuutta tarpeeksi. Tämä ei täysin vakuuttanut, Grimmin keskimmäinen varsinkin jäi selvästi vakuuttavammaksi.
Hektinen tunnelma ei ottanut laantuakseen. Seuraavaksi paluu taas Stadin omiin tuotoksiin. Vienna Lagerista uusin evoluutio, taas hedelmän ja maltaan kaksintaistelua, rukiista makeutta. Brewbakerin ja Stadin yhteistyönä syntyneen berliner weissen viimeisin variaatio pääsi yllättämään reippaasti. Todella tiukkaa happamuutta, liikutaan todellakin eri leveleillä kuin vaikkapa Cool Headin karkkisoureissa. Tässä on savusiikaa ryhdikkäästi, yleisempää mausteisuutta, kitalakea supistavaa tavaraa. French Saisonissa hyvä belgiesterituoksu, kevyttä pippurisuutta, hedelmää, hyvin tasapainoinen. Lopuksi vanhasta sour-pullosta MIWTFY tyyppays. Hapan tuoksu, puuta, brettaa, hedelmää. Mielenkiintoinen kaikin puolin. Homma jatkui, mutta päätin itse siirtyä muiden aktiviteettien pariin. Kiitoksia Chrisille, kaikille isännille ja muillekin session tuoksinassa tavatuille henkilöille.
torstai 24. toukokuuta 2018
Box Steam Sin Bin, cask ale
Urhossa uutta cask-kamaa Box Steamilta, dark copper ale, 4,5%. Ei selvästikään parhaassa kunnossaan. Maltainen ja keksinen bitter, lievästi makea. Ohut runko, karamellia, mutta ei katkeroa. Omituinen Underberg-pienoisrautatie kyhätty baaritiskin päälle, junien startatessa musiikittomassa baarissa kuului korvia raastavasti jokin versio Kwai-joen sillan teemasta.
Brew York -olutsivuston suomalaistaustainen päätoimittaja Chris O'Leary saapui tänään ensi kertaa Suomeen. Chris on isoäitinsä puolelta Aho-sukua. En tuntenut Chrisia aiemmin, mutta viime kesänä useammassa yhteydessä tutuksi tullut Gene Bonventre oli antanut minun yhteystiedot hänelle ja sovittiin tapaaminen Urhoon. Chris halusi luonnollisesti maistaa sahtia kotikentällään ja onnekkaasti Urhossa oli sahtipäivien seurauksena jäljellä vielä peräti kahdeksaa eri sahtia. Maistelutin perinteiset Lammin ja Finlandian versiot sekä twistinä Beer Hunter'sin savuvariaation. Sahtipäiden vadelmahassuttelu jäi nyt väliin. Chris oli odotetusti huippupuhelias jenkki, irlantilaisesta sukunimestä huolimatta Suomen lisäksi muut taustat Italiasta ja Englannista. Juttua tuli NEIPAsta ja muista uusista tyyleistä, USA:n paikallisia olutkulttuureja ruodittiin runsaasti matkustelleen Chrisin kanssa New Yorkin lisäksi Floridasta, Massachusettsista, Michiganista, Oregonista ja Kaliforniasta. Euroopasta tuli puheeksi sahdin lisäksi Sveitsin ja Britannian skenet, Viron, Gotlannin ja Norjan muinaisoluet. Mikkellerin ja Evil Twinin touhut eivät oikein olleet Chrisiin kolahtaneet. Chrisin kysymys Suomen parhaista panimoista pääsi yllättämään minut, hämmentyneenä sain soperrettua Cool Headin, Malmgårdin, Stadin ja Sonnisaaren nimet. Bryggeri Helsingissä Chris oli ehtinyt käymään ennen Urhoon tuloa, pils oli ollut virheetön, mutta ei sen enempää. Kaupunkipyöristä puhuttiin yllättävän pitkään, New Yorkissa pyöräilykausi on ympärivuotinen, mutta Bostonissa, Torontossa ja Minneapolisissa on Helsingin tapaan talvitauko marraskuusta huhtikuuhun. Matkailusta puhuttiin yleisemminkin, mm. Uuden-Seelannin oluttilanteesta. Kanadan meriprovinsseja Chris suositteli erityisesti, Nova Scotiaa ja Newfoundlandia. Suomen etelärannikko näyttää kuulemma lentokoneesta hyvin samanlaiselta kuin Mainen rannikko. Paljon muitakin aiheita tuli käsiteltyä parin tunnin aikana ja huomenna homma jatkuu. Urho, 24.5.2018.
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
Põhjala Mistraal
Suomen Sotahistoriallisen Seuran juniorijaoston kevätkauden päätöskokous järjestettiin perinteiseen tyyliin Kruununhaan Kolmessa Kruunussa helteisessä illassa. Ravintola on aina yhtä kiehtova Kainuussa kasvaneelle, täällä näkee lähes aina japanilaisten turistien lisäksi televisiosta tuttuja suomalaisjulkkiksia. Ravintolan ruokalista ei ole tainnut muuttua vuosikymmeniin, eipä juomalistakaan vaihdu kovin ripeään. Mitään uutta arvioitavaa olutta täältä ei siis ole koskaan löytynyt. Valuimme sitten illallisen jälkeen yhtä perinteiseen tyyliin Liisankatua pitkin Kaisaniemen Kaislaan. Täällä uutta Põhjalan tuotosta, ilmeisesti tehty nimenomaan HOK-Elannon baariketjulle. Mangoa ja passionia, 5,6%, trendikäs NEIPA mainittiin hanalistauksessa. Sameaa, maussa kirpeää hedelmää, ei varsinaisesti mehukas tai raikas. Varsin kuivaa, ei katkeroa, ei tietenkään. Hillitty tuote laajempien yleisöjen makuun, ohut runko, mutta hyvin puhdas kokonaisuus. Kaisla, 23.5.2018.
Kanerva Scotch Ale
Kirja-arvioiden (Paul Austerin New York -trilogia) ruotimisen vetäisimme kolmen ruokalajin illallisen Lonnan ravintolassa. Tarjoilija esitteli muille ruokiin sopivia viinejä, mutta minun kohdalla hän empi hetken ja kysyi sitten sopisiko minulle ehkä oluet paremmin. Siis hän tunnisti minut ulkonäöltä olutmieheksi, aika vakuuttavaa. Päällä ollut Sonnisaari-paita ehkä edesauttoi tunnistusta, mutta ei Sonnisaaren nimi välttämättä ole kaikille ravintola-ammattilaisille tuttu Helsingissä. En valinnut oluita itse, vaan otin tarjoilijan suosittelemat oluet kunkin ruokalajin yhteydessä.
Porkkana-alkupalojen kanssa tuli tuttua Kanavan red alea, hyvin toimi. Erinomaisen kuhan kanssa upposi hyvin Takatalo & Tompurin ruislager, paremmin kuin ensitapaamisella viime kesän Olutsatamassa Jyväskylässä. Pyysin myös artisokka-suklaajäätelöjälkiruuan kanssa soveltuvaa olutta ja pöytään tuli täysin uusi tuttavuus, Kanerva Scotch Ale. Panimo jäi epäselväksi, valmistajaksi oli merkitty Let Me Wine Oy, joka näyttää olevan Grön-ravintolaan kytkeytyvä maahantuonti(?)yhtiö. 8%, varsin makeaa, leipäistä maltaisuutta, ilmeisesti kanervaakin seassa. Ei katkeroa, mutta ihan hyvin tämäkin maistui. Ravintola kuhisi täytenä koko illan, ulkomaalaisia turisteja, mutta myös paikallisia. Ihan halpa paikka tämä ei ole, kuten kuitista näkyy, mutta pienpanimo-oluisiin panostetaan siis ilahduttavasti tällaisessakin paikassa. Lonna, 22.5.2018.