Borussia Mönchengladbach - Bayer Leverkusen 0-5

1970-luvulla Günter Netzerin, Jupp Heynckesin ja Allan Simonsenin tähdittämä Borussia Mönchengladbach oli Euroopan mahtiseuroja. Pienehkön kaupungin (nyt kuitenkin jo noin 260 000 asukasta) resurssit eivät riittäneet kestävään kehitykseen, mutta joukkue on edelleen vahvaa Saksan keskikastia, vaikka otti välillä vauhtia kakkostasolta. Jäseniä on yli 75 000 ja uusi näyttävä Borussia-Park korvasi 2004 legendaarisen Bökelbergin. 

Nyt vastassa Saksan cupissa eli DFB-Pokalissa lähes paikallisvastustaja Leverkusenista. Vierailla maalissa suomalaistähti Lukas Hradecky. 5. minuutilla Leverkusenin vastahyökkäys, Gladbachin puolustus pihalla, Kevin Volland pääsi vapauttamaan Julian Brandtin, jonka takanurkkalaukaus tolpan kautta verkkoon. Gladbach innokkaampi, hallitsi palloa, mutta ei pystynyt luomaan maalintekotilanteita. Hradecky käytännössä työtön, vasta 36. minuutilla Neuhausilla tekopaikka, mutta Luke torjui lähietäisyydeltä. Sitä ennen Volland sai pallon tolppaan, Leverkusen oli aina vaarallinen saadessaan pallon. Tulosta syntyi uudelleen ensimmäisen puoliskon lisäajalla, Gladbachin puolustus sekoili taas, Bender pääsi laatikosta kiskaisemaan, Sommer torjui, mutta redoundin kroatialainen vaihtomies Jedvaj sai sisään. Varsin surkea suoritus isänniltä. 

Toisella puoliskolla Gladbach tuntui aluksi saavan painetta aikaan, silti tilanteita ei syntynyt vieläkään. 64. minuutilla Stindl sai avopaikan, mutta Hradecky torjui hienosti. Sitten alkoi romahdus, Leverkusen hyökkäsi vastaan, Gladbachin puolustus mureni täysin. Bellarabi teki kaksi ja Volland yhden, erittäin taitavia kuvioita, mutta kyllähän parempaa puolustusta isänniltä olisi pitänyt odottaa. Hämmentävä lopputulos, Gladbach Bundesligan kolmonen. Leverkusenilta tosin samanlainen suoritus edellisessä pelissä, vierasvoitto Bremenissä 2-6.

Põhjala Leevike

Seuraavaksi Servaalin näytepakkauksesta Põhjalan maustettu talvisour. Tätä olutta tuskin olisin omalla rahalla ostanut, mutta lahjahevosen suuhun on katsottava. 6,5%, punertava väri, melko samea. Tuoksussa joulumausteita glögityyliin. Suggestoin itseäni karaisevaan kokemukseen ja kaadoin lientä kurkkuuni. Todellakin kohtuullisen hapan, hedelmää, ei niin pahaa kardemummaa kuin pelkäsin. Mallas tuntuu taustalta etäisesti, mutta ei tämä millään tavalla miellyttävä kokemus ole. Sekoituksessa näkyy olevan käyneitä karpaloita, kiinanruusua, kanervahunajaa (?), kanelia ja neilikkaa. Huh. Happamuus ei peitä hillittömiä mausteita tarpeeksi, vaikeaa oli, mutta kainuulaisella lähes masokistisella sitkeydellä kippasin pullon sisällön tuulensuojaan.

Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock

Servaali-maahantuoja muisti bloggaajaa kausiolutlähetyksellä. Mukana jouluoluita (hmm, oikeastaan yksi) ja muita pimeän sesongin lämmittäviä tuotoksia. Heller-laatuvalmistajan Schlenkerla Urbockin tempaisin tietysti heti eilen mahdollisimman tuoreena. Seuraavana ei maistoon maahantuontia vaan Servaalin aiemman omistajan (nythän se on Helsinki Distilleryn tapaan osa Olvia) Momentin-konsernin seinäjokisen panimon uutta talvenlämmittäjä-olutta. Britanniassa winter warmer -termiä tai ehkä jopa -alityyliä käytetään vahvemman talvialen nimityksenä, mutta Seinäjoella on siis tehty saksalaistyylinen vahva bock, 7,2%. Etiketissä makua kuvaillaan kevyen paahteisen (toasty) maltaiseksi savuvivahteella. Tummanruskea ulkomuoto, ohut vaahto. Maussa matala hiilihappoaste, pehmeää maltaisuutta, hieman makeutta, paahteisuus ja jopa hedelmäisyys sekoittuvat. Savua voi aistia, jos tietää etsiä, ei ehkä muuten. Hyvä juotavuus, mutta ehkä liian makea minun makuun, tykkään kuivemmista bockeista. Toki monet klassiset doppelbockit ovat tätäkin makeampia. Ihan kiva, Mallaskoski on ehkä Plevnaan ja Malmgårdiin rinnastettava valmistaja, joka tekee taattua omaa hillittyä tyyliään, mutta ei varsinaisesti herätä suuria intohimoja. Mallaskosken osalta siis näin viimeiset pari viime vuotta, sitä ennen oli aika hapuilevaa otetta eri suuntiin. Vientisuunnitelmiakin on, kuten tämänkin oluen täysin englanninkielisestä etiketistä huomaa. En muista nähneeni viime aikoina raportteja siitä, miten homma esim. Kiinassa on edennyt.

HIMA Joker Imperial Brut Stout

Brut IPA on viimeisen trendityyli, mutta nyt HIMAsta saapui imperial brut stout. Etiketissä hieman Halloween-tyylistä meikkausta kantava hahmo. 11,1%, pullotettu 18.9.2018. Humalina Herkules, Columbus, Pakila. Tarkoittanee siis, että eilisen Rennyn tapaan tässäkin paikallista humalaa. WLP009 Super High Gravity Ale, australialainen hiiva. Brut-systeemi tarvinnee jotain entsyymejä, niitä ei etiketissä eritellä. 

Lähes musta, ei paljoa vaahtoa. Tuoksussa kuivattuja hedelmiä, yrttisyyttä, kevyesti paahteisuutta, ehkä ehtaa viinankin aromia. Maku on täyteläinen, mausteinen, kuivahko, kylmän kahvin puraisua, joinkin olutta ehkä liian kylmänä. Alkoholi lämmittää taustalla, mausteinen yrttisyys tuntuu jatkuvan jälkimaussa mahdollisen katkeruuden yli. Muistuttaa aika paljon quadrupelia, vaikka ei belgihiivan estereitä esillä. Ehkä liian suoraviivainen, näin vahvalta oluelta odottaa usein useampia tasoja. Brut-käsittelystä vaikea maun perusteella vaikea sanoa erityisempää, varsin kuivahan tämä kyllä on näin vahvaksi olueksi. Ei mitään epämiellyttävää, mutta siis hieman yksioikoinen.

HIMA Renny DIPA

Toinen tuore näyte HIMAlta, tupla-IPA, 8,8%, kuivahumalina Citra ja Centennial (25 g/l). Mielenkiintoisesti katkeroaineena "maatiaishumalat", eli siis jotain kotimaista omatuotantoa. Nyt ei juuri vaahtoa syntynyt, melko samea, mutta ei NEIPA-tyylillä. Tuoksussa on raikkaasti tuttua hedelmäsalaattia, mangoisia ja greippisiä aromeja. Maku on hillityn hiilihappoinen, sitruksinen, ehkä hieman kuivahtaneen klementiinin kaltaisuutta. Mallastuki on kunnossa, alkoholi ei polttele, katkeruuttakin on ilahduttavan paljon. Nyt on HIMAlla loksahtanut useimmat asiat kohdalleen, raikkautta voisi olla hieman enemmän, mutta näin vahvassa IPAssa se on vaikeampaa. Mielenkiintoista, jos kotimaisella humalalla on irronnut tämänkin verran katkeruutta. Anssin mukaan tosin maatiaishumalat eivät tuoneet mitään makua ennen kuivahumalointia. HIMAn prosessi on nyt hioutunut aika mallikkaaseen kuntoon, tässä ei mitään horjahteluja havaittavissa. Renny ei tunnu oikein sopivalta näin hienon oluen nimeksi, mutta olihan Laurillakin hetkensä Die Hard -kakkosessa.

HIMA Issen Bisse!

HIMA-kotikeittiöstä taas uutta tavaraa. 6,6%, pullotettu 10.10.2018, panijoina marko + isse. Melko samea, poreileva, pienikuplainen ohuehko vaahto. Tuoksussa inkivääriä ja hedelmää, selvästi jokin mausteviritys. Maussa inkiväärisyys ei sitten niin voimakasta, trooppinen kuiva hedelmäisyys hallitsee. Neutraali, mutta kohtuullisen jäntevä mallasranka, jälkimaku lyhyt, inkivääri tuntuu sielläkin. Jos inkivääriä halutaan sotkea olueen, niin ehkä sitten näin. Tuoksussa avaa tukkoista nenää, mutta ei pilaa liikaa makua. Tietysti parempi olisi unohtaa mausteet kokonaan.

Cairngorm Witches Cauldron, cask ale

Aamiaispaikaksi valikoitui lähtöaamunakin Wetherspoonin baari. Tramilla lentokentälle, ensimmäinen Wetherspoon olisi ollut jo ennen turvatarkastusta, mutta melko kireän aikataulun takia menin sen taakse. Sir Walter Scott suhteellisen pieni ketjun toimipaikaksi, mutta lentokentällä ei ehkä tarpeeksi tilaa. Harviestounin golden ale oli juuri kuivahtanut, joten Cairmgormin syysalesta viimeinen skottiolut tällä erää. 4,9%, tummaa kamaa, hyvä kuohkea vaahto. Makeahkoa paahtoa, ei katkeroa. Puhdas skottiale kaikin puolin, mutta varsin tylsäähän tällainen olut on. Edinburgh, Airport, The Sir Walter Scott, 29.10.2018.

Loch Lomond Outlander, cask ale

Lopuksi scotch alea, 6,5%. Tumma, lähes musta. Maltainen, karamellisuutta kyllä, mutta ei liian makea. Pehmeä, täyteläinen, lievä katkeruuskin kerääntyy takamatkalla. Tässä oli mahtavan skottilainen olut reissun päätteeksi, ehkä huomenna vielä jotain lentokentällä, mutta se on ekstraa. Objektiivisemminkin tämä oli reissun parhaita oluita, mikään osa-alue ei horjahda. Edinburgh, Guildford Arms, 28.10.2018.

Loch Lomond Southern Summit, cask ale

Sadekuuro pääsi yllättämään, Skotlannissa siis voi sataakin. Päälle tuli jonkin urheilutapahtuman päättyminen, ehkä rugbya. Monty'n viereiseen Thomsoniin pääsi vain kanta-asiakkaat, "poliisin määräyksestä". Tallustelin sateessa Mather'siin, tästä baarista hienoja muistoja 1999, mutta nyt en päässyt tuulikaappia pidemmälle, jengiä hillittömästi. Jatkoin Princes Streetiä Guildford Armsiin, täälläkin vain seisomatilaa. Skotit näyttävät dokaavan nimenomaan sunnuntaina. Erinomainen cask-tarjonta. Lomond-järveltä kirkas olut, kaunis ja kultainen APA, 4%. Pehmeää, maltaista, ei erityisen hedelmäistä. Kevyt katkeruus, hyvin ohut kokonaisuus. Tässä on ehkä britticaskin dilemma, puhdasta on, mutta makua ei keveissä oluissa tarpeeksi. Täälläkin luottokorttimaksuissa viiden punnan alaraja, se on ollut tänään lähes kaikissa baareissa, aiempina päivinä ei missään. Edinburgh, Guildford Arms, 28.10.2018.

Pilot An IPA

Paikallista IPAa kegistä, 6%. Hieman samea, sitrusta voimakkaasti tuoksussa, nyt tuntuu taas keg-olut liian kylmältä. Mallastuki kunnossa, mutta maku jää muuten laimeaksi. Sitrus jatkuu maussa, mutta homma pysähtyy puolitiehen. Ei tarpeeksi raikkautta ja takatilan katkeruus puuttuu kokonaan. Hieman harmittavasti tilasin koko pintin tätä, sinänsä puhdasta kamaa. Klo 16 baari änkeytyi aivan täyteen, oli vaikeuksia päästä pois nurkkapöydästä. Edinburgh, Monty's, 28.10.2018.

Cross Borders World Pale Ale, cask ale

Haymarketin lähellä Monty’s upea baari, kompakti moniosainen ja -tasoinen tila kadunkulmassa. 1999 hotellini oli näillä seuduilla, mutta tämä baari uudempaa sukupolvea. Caskeja ja kegejä, baari muutenkin kahden suuntauksen välissä. 4,2%,  kirkas kultainen olut, sitrusta ja pihkaa pehmeästi, nyt on taas hieman liian lämmintä, ei katkeroa. Silti ihan mukava. Edinburgh, Monty's, 28.10.2018.

Belhaven 80 Shilling, cask ale

Melkoisen jyrkkä nousu Stockbridgestä New Towniin. Oxford Bar, hiljaista John Rebusin kantapaikassa. Täysin samanlainen fiilis kuin 1999, pieni baaritiski, neljä pumppua. Sivussa vähän isompi lounge. Kulunutta nahkaa ja puuta. Vain yksi pariskunta paikalla. Harmittavasti ehdin juoda perjantaina Stewartin Pentland IPAa, joten Belhavenin 80 Shilling jäi vaihtoehdoksi. Deuchar's IPA jo liiankin tuttu. 4,2%,  punaruskea, aika tumma, hieman liian lämmintä, mutta ei pahasti. Tälläiseen makean maltaiseen olueen se sopiikin paremmin. Samettisen pehmeää, todella hyvässä kunnossa. Kokonaisuutenahan tämä ei oikein ole minun suosikkityyliä, ehkä 80/- osastossakin liian makeaa. Minkäänlaista peräkärryä ei ole kytketty. Hieno vierailu kuitenkin taas kaikin puolin. Edinburgh, Oxford Bar, 28.10.2018.

Alechemy Charisma, cask ale

Laskeuduin alas Stockbridgeen, taas täysi baari, vain seisomapaikkoja. Bitter, vain 3,7%, pehmeä, keksinen, hedelmäinen, nyt oikea lämpötila. Omituinen se perjantain lämpötilaongelma. Katkeroakin on, vaikka tietysti ohut. Miellyttävä valoisa baari, en muista käyneeni täällä 1999, baari on ehkä uudempi. Viereiset sunnuntaimarkkinat ehkä selittää ryysistä täällä, halvan oluen metsästäjät ja turistit tuskin tänne osuvat. Edinburgh, Stockbridge Tap, 28.10.2018.

Boxcar Quartet IPA 013

Aberdeenissä muutama vuosi sitten kävin Six Degrees North -baarissa, toimipaikka nyt myös Edinburghissa New Townin pohjoislaidalla. Erikoista olla nyt ainoana asiakkaana Wetherspoonin painajaismaisen ruuhkan jälkeen. Hämärä kapea ja pitkä baari. 40 hanaa, Talking Headsiä soundtrackinä. Tiny Rebelin tap takeover. Moderneja tyylejä esillä, ei kovin montaa mielenkiintoista. Nappasin Boxcarin IPAn, baarimestari ei tiennyt panimon sijaintia, se on näköjään Lontoon Hackneyssä. 6,5%, melko samea, makean sitruksinen, kuin sokeroitua appelsiinimehua. Simcoe, Mosaic, Ekuanot, Amarillo. Ei oikein innostanut. Edinburgh, Six°North, 28.10.2018.

Stewart Radical Road Reverse, cask ale

Sunnuntaina lieviä starttivaikeuksia. Aamiaispaikaksi taas päätynyt Wetherspoon kusaisi, Booking Office tarjoili olutta vasta klo 11. Kävelin etelään, St Andrews Brewing Potterrow'lla piti olla avoinna jo 0930, mutta yllättäen kiinni koko sunnuntain. Palasin pohjoiseen, Halfway House myös kiinni. Useimmat baarit auki vasta klo 1230. Ajauduin Leithin suuntaan, ostoskeskuksen yhteydessä Wetherspoon, Playfair. Huikea tungos, mutta jonotuksen ja hitaan palvelun jälkeen lopulta lasissa paikallista caskia. Vaikutti aluksi hieman nitromaiselta, täysin samea, mutta kirkastui myöhemmin. Nyt oikea lämpötila, pehmeä, hedelmäinen, karviaismarjaa, hyvin kuiva. Trooppista ylikypsää hedelmää, tuntuu lähes mausteiselta. 4,6%, triple hopped. Yritin maksaa jostain aiemmasta reissusta jääneillä punnan kolikoilla, ei onnistunut. Luulin ensin että skoteilla on nyt jo omat kolikot, mutta näköjään kolikko on vaihtunut koko Britanniassa viime syksynä. Damn, kolme puntaa tulee takkiin. Edinburgh, Playfair, 28.10.2018.

Shilling Unicorn IPA

Todella ruuhkainen panimobaari Glasgow'n keskustassa. 5,2%, erittäin samea olut, olisiko jopa diasetyyliä, kun voimaisuus tunkee esiin. Hedelmäisyyttä, mutta ei vakuuttavasti. Tunkkaisuuttakin mukana, ei katkeruutta, heikko tapaus. Ikävä päätös Glasgow'n rundille, mutta näin välillä käy. Glasgow, Shilling Brewing, 27.10.2018. 

Hopcraft Queen Anne's Revenge, cask ale

State Bar klassinen ympyräbaari, kortti ei käynyt, onneksi hieman puntia mukana. Walesista riiliä, 5,2%, 53 IBU. Perusbitterin ulkonäkö, hedelmää ja mallasta tasapainoisesti, hyvin kevyt katkeruus. Baarissa hyvä tunnelma, vähän kuin Glasgow'n Horse Shoe Barin karvalakkiversio. Aamupäivällä Glasgowiin saapuessa bongasin liikenteestä McLarenin, nyt parkissa Lamborghini. Kaupungissa näyttää olevan kiinnostusta tällaisiin autoihin. Glasgow, State Bar, 27.10.2018.

Magpie Wanderers, cask ale

Bon Accord varsin vanhanaikainen setappi, vaikka tuskin kuitenkaan koin vanha pubi. Kaukaa etelästä Notiinghamista kevyttä riiliä, vain 3,9%. Kirkas, sitruksinen, mallastakin mukana, mutta ohueksi jää. Ei erityisen raikasta, selvästi reissun vaatimattomimpaa tasoa. Baarissa hyvä fiilis kuitenkin. Glasgow, Bon Accord, 27.10.2018.

Williams Bros Joker IPA, hanaversio

Hauskaa kävelyä Kelvin-joen rannalla. Williams-veljesten baariin todella syvälle kellariin laskeutumista kadulta, mutta silti pysytään joen rannalla. Baari muistuttaa Tampereella toimineita joenvarsisysteemeitä, Falls Café jne. Liian kylmää nyt IPA, hedelmäisyys kevyttä. Caskissakin olisi ollut kolme tuotetta, mutta ei mielenkiintoisia. Pulloversio juotu Kuikassa 2010. Glasgow, Inn Deep, 27.10.2018.

Lord Hobo Consolation Prize

BrewDog-baari Glasgow'ssa hienolla sijainnilla, vastapäätä Kelvingrove Art Galleryä. Upea baari muutenkin, isot ikkunat, ehkä paras BrewDogin vierailluista fasiliteeteista. Kova tungos pienehkössä tilassa lauantain lounasaikaan. New England -spesiaali päällä, Lord Hoboa Massachusettsista, DIPA, 9,5%. Hieman samea, sitruksinen, lievästi sivumakua vegetaaliseen suuntaan, . Alkoholi peittyy, hieman kalkkisuutta, ei tunnu erityisen tuoreelta, katkeruus keskitasoa parhaimmillaan. Karkeuttakin löytyy. Mitään makeutta ei kuitenkaan ole, tämä on hyvin kuiva. Glasgow, BrewDog, 27.10.2018.

Redcastle Monster Hop, cask ale

Hauska ajo taas miniatyyrisellä Clockwork Orangella länteen Partickiin, paikalliset eivät kuulemma tykkää nimityksestä, joten Subway oikea termi. Three Judges edelleen vedossa, 9 caskia, monipuolinen tarjonta. Kaikki oluet ennenkokeilemattomia, tällaista tilannetta ei tullut Edinburghissa vastaan, kaikki myös mielenkiintoisia. Jopa belgityylistä caskia esillä. Redcastlen oluen nimi kieltämättä vaikutti valintaa, humalahirviötä vaikea vastustaa. 6,0%,  Amber ale ja näyttää siltä. Kirkas, pehmeä, maltainen, raikkaan hedelmäinen, kuiva, mehuinen, mutta eri tavalla kuin NEIPAt. Tässä humalat varmaan korostavat hiivan hedelmäisyyttä todella maukkaasti, täyteläistäkin. Katkeroa tietysti lähdin hakemaan, sekin löytyy, mutta tavanomaisella bitter-tasolla. Silti erittäin hallittu tasapainoinen kokonaisuus, reissun parhaita. Taas tulee mieleen se mihin britit pystyisivät, jos tekisivät enemmän tällaisia vahvempia oluita, eikä aina satsattaisi noin neljään prosenttiin. Lämpötilakin on nyt oikea, ei mitään Edinburgh-lämpöä. Ehkä lämmetessä karamellisuus nousee hieman häiritseväksi elementiksi, tietysti tyylinmukaista sekin. Kevyttä Halloween-rekvisiittaa täälläkin, en matkaa varatessa ajatellut, että tapahtuma osuu kohdalle. Glasgow, Three Judges, 27.10.2018.